Inka Meron kolumni: Netissä kaikki on kaupan, myös sinä

Nettipalvelut tuntevat sinut itseäsi paremmin, ja sitä tietoa kauppaamalla ne ovat nousseet maailman arvokkaimpien yritysten joukkoon, kirjoittaa Inka Mero.

Kuluttajatiedot
Inka Mero Kolumnisti
Sini Liimatainen / Yle

Yritysmaailman kuumin sana tällä hetkellä on tieto. Sanotaan, että tieto on öljyä. Vanhassa taloudessa öljy merkitsi valtaa, sillä sen globaali kysyntä ja tarjonta loi pohjan mailman talouskasvulle. Nykyisin tieto on valtaa. Tarkemmin sanottuna tieto, jota jokainen nanosekuntti kerätään kuluttajista, laitteista, organisaatioista ja ympäristöstä ja jalostetaan yritysten hyödynnettäväksi.

Tunnetuin tiedon sovellusala on mainonta. Globaalit tietojätit kuten Google ja Facebook keräävät ilmaisilla palveluillaan kuluttajista valtavia tietomassoja ja myyvät tätä tietoa edelleen mainostajille.

Kuluttajaprofilointi kannattaa. Molemmat yritykset ovat maailman kymmenen arvokkaimman kuluttajayrityksen joukossa.

Mitä enemmän tietoa on käytettävissä, sitä tarkempaa tulee mainonnan kohdentamisesta ja henkilökohtaisempaa palvelusta. Spotify tuntee musiikkimakusi ja osaa tehdä suosituksia. Hyvinvointisovellus tietää, että sydämesi tykyttää enemmän maanantaisin viikonlopun rasitusten jälkeen.

Tekoälyn avulla ihmisten reaktioita voidaan myös ennakoida, ennustaa ja synnyttää. Tutkimusten mukaan (siirryt toiseen palveluun) reaktiosi mihin tahansa artikkeliin, uutiseen, twiittiin, kuvaan, jaettuun kommenttiin tai mainokseen voidaan tekoälyprofiloinnin avulla ennustaa jopa paremmin kuin kumppanisi tai sinä itse osaisit. Analyysin tekemiseen riittää vain noin 300 tykkäämisen otos Facebookista.

Saman logiikkaan perustui osittain myös tuoreen USA:n presidentin mainoskampanja. Tarkan mediaprofiloinnin kautta kampanjassa tunnistettiin vihaisimmat, pettyneimmät ja äänekkäimmin muutosta haluavat kansalaiset.

Jokainen voi suorittaa karkean laskutoimituksen oman profiilinsa arvosta medialle vuodessa

Heille erilaista sisältöä ja vaihtoehtoisia faktoja syytävä kampanjakoneisto sai aikaan ketjureaktion, jossa kyseinen kohdeyleisö ennakoidusti reagoi uutisiin nopeasti ja jakoi niitä omissa verkostoissaan, jolloin Twitterin, Googlen ja Facebookin algoritmit alkoivat suosittuuden vuoksi nostaa samaa uutista vielä laajemmin muun yleisön nähtäville.

Vaalien voittaja sai näin ilmaista medianäkyvyyttä, moninkertaisesti enemmän ja kustannustehokkaamin kuin kilpailijansa.

Sinäkin olet kaupan. Tai ainakin kuluttajaprofiilisi on. Mainostajat ostavat kuluttajista nimetöntä tietoa, eli valituilla parametreilla määriteltyä kohdeyleisöä. Yleisön voi valita sukupuolen, tarkan asuinpaikan, koulutustaustan, tulotason ja vaikka poliittisten arvojen perusteella.

Tyypillinen mainostajan maksama hinta kuluttajan tekemästä mainosklikkauksesta Suomessa on noin 10-30 senttiä, mediasta ja kohdeyleisöstä riippuen jopa korkeampi. Jokainen voi tämän pohjalta suorittaa karkean laskutoimituksen oman profiilinsa arvosta medialle vuodessa. Meistä monet klikkailevat mainoksia päivittäin. Itse päädyin useaan sataseen.

Kuluttajina me kaikki myös hyödymme profiloinnista. Sen avulla digitaalisista palveluista tulee parempia ja mainokset kertovat katsojaa kiinnostavista asioista, eikä esimerkiksi kaikkien tarvitse turhaan katsella vanhuksille tarkoitettua mainosvideota YouTuben hittivideokanavalta kuten lineaarisen TV:n aikakaudella tapahtui.

Aina kuluttaja ei huomaa tai edes osaa huolehtia, onko hän antanut luvan hyödyntää kuluttajatietojaan. Tästä hyvä esimerkki ovat erilaiset ilmaiset ja hauskat testit, joita nettipalveluissa pyörii. Monet meistä jakavat näiden testien tuloksia sosiaalisissa verkoissa: “kenen julkkiksen näköinen olet”.

Asiakastietokannasta varastetun ja testatun luottokorttinumeron, nimen, osoitteineen ja varmennuskoodin voi ostaa jo muutamalla kympillä

Todellisuudessa testi voi imaista taustalla henkilökohtaiset kuluttajatiedot kuten nimen, sähköpostin ja puhelinnumeron ja palveluntarjoaja myydä ne eteenpäin isolla voitolla, laillisesti tai laittomasti.

Kun tietojen myynnissä mennään nimen, sähköpostin, puhelinnumeron tai valokuvien tasolle, ollaan jo reippaasti kielletyllä alueella. Kannattaa siis miettiä mihin luvan antaa.

Tuttavani sai toissaviikolla mainoksen sähköpostiinsa. Mainoksessa auton huoltopalvelua mainostanut yritys lähestyi häntä viestillä, jossa selkeästi oltiin paikannettu ystäväni liikkeet juuri samaisella hetkellä lähellä heidän yritystään.

Jäimme pohtimaan, mikä palvelu tai sovellus oli tuon kännykästä lähtöisin olevan paikkatiedon, hänen nimensä ja sähköpostinsa kyseiselle yritykselle välittänyt tai myynyt. Ehkä ystäväni oli antanut luvan tähän huomaamattaan, tai sitten ei.

Yksilötason tietosuojaa määrittävät useat EU tasoiset säädökset ja lait. Yritysten velvollisuus on tietenkin pyrkiä parhaalla mahdollisella tavalla suojaaman yksilötason tietoja väärinkäytöksiltä.

Verkkorikollisuuden ja dark webin eli ”pimeän internetin” maailmassa sen sijaan lait menettävät merkityksensä. Asiakastietokannasta varastetun ja testatun luottokorttinumeron, nimen, osoitteineen ja varmennuskoodin voi ostaa jo muutamalla kympillä. Kaikki on kaupan.

Jää siis kuluttajan vastuulle huolehtia omien kuluttajatietojen, salasanojen ja verkkoidentiteetin suojaamisesta.

Ihan kaikkeen, ei tosiaan kannata klikata ”I agree” tai ”Hyväksyn”.

Inka Mero

Kirjoittaja on teknologiaan erikoistunut kasvuyrityssijoittaja ja -yrittäjä, joka uskoo tulevaisuuteen nuorten, yrittämisen ja teknologian mahdollisuuksia nostamalla ja hyödyntämällä. Inka kirjoittaa omista henkilökohtaisista näkemyksistään liittyen teknologian ja talouden murroskohtiin.