Koe uusi yle.fi

Olympiamitalisti menetti yllättäen omaisuutensa – työtön lapsuudenystävä ryhtyi pelastamaan miestä vararikolta

Myttyyn mennyt asebisnes ajoi Sydneyssä olympiahopeaa voittaneen Juha Hirven pahaan talousahdinkoon.

Talousvaikeudet
synttärikakun takana kaksi poikaa
Juha Hirvi oikealla, Kari Stenman vasemmalla.Kari Stenmanin kotialbumi

Ruudulliseen takkiin pukeutunut mies istuu rannassa Susikosken baarin terassilla Kotkan Hurukselassa. Poreilevan veden pintaan heijastuu aamun kajo. Ihan kuin eilenkin.

– Käyn täällä kaksi tai kolme kertaa päivässä. Etenkään aamukahvia en viitsi keittää kotona yksin. Täältä löytyy aina juttuseuraa, mies sanoo.

Tänään samaan pöytään istahtaa erityisen tuttu kasvo. Aamu on hyytävän kylmä, mutta miehet päättävät jäädä istumaan terassille saadakseen olla rauhassa. Kuuma kahvikuppi lämmittää käsiä.

Toinen miehistä on ampuja Juha Hirvi, Sydneyn olympialaisten hopeamitalisti vuodelta 2000. Toinen on Hirven lapsuudenystävä Kari Stenman, joka yrittää parhaillaan pelastaa ystäväänsä talousahdingosta.

Olympialaisten aikaiset loiston päivät ovat kaukainen muisto. Nyt Hirvellä on käsissään isot velat.

– Arvokkaimmat aseeni on pantattu, ja olen myynyt kisa-aseet pois. Olen joutunut lopettamaan raviharrastuksen. Melkein koko omaisuus on mennyt.

Vaikeuksiin miehen ajoi myttyyn mennyt asebisnes.

Firma jäi kaverin kontolle

Asekauppa alkoi harrastuksena 1990-luvun puolivälissä, kun Hirvi ryhtyi tuomaan maahan asetarvikkeita lähinnä itselleen. Hiljalleen asiakaskunta laajeni maajoukkueeseen ja muutenkin laajemmalle.

– Se oli varusteiden kauppaa lähinnä. Oli ampumavaatetusta ja ilma-aseluoteja. Jonkun verran oli myös ilmakivääreitä ja ilmapistooleita.

Arvokkaimmat aseeni on pantattu, ja olen myynyt kisa-aseet pois.

Juha Hirvi

Liike toimi tilausperiaatteella, kunnes 2000-luvun alkupuolella mukaan toimintaan tuli toinen osakas. Hän alkoi kiertää ampumakisoja ja myydä tavaraa siellä.

– Tarkoitus oli, että hänelle saataisiin siitä työpaikka ja elanto. Itse en puuttunut firman käytännön toimintaan muuten kuin järjestämällä tilauksia ulkomailta.

Hirvi keskittyi ampumiseen ja oman aktiiviuransa jälkeen valmentamiseen. Firma jäi kaverin kontolle. Kaikki oli hyvin.

Kunnes tuli vuosi 2014.

Kari Stenman ja Juha Hirvi
Lapsuudenystävät Kari Stenman ja Juha Hirvi tapasivat yli 50 vuotta sitten.Olli Törönen / Yle

Laskuja maksamatta

Vuonna 2014 tavarantoimittajilta alkoi tulla Hirvelle yhteydenottoja, joissa ihmeteltiin, onko kaikki hyvin. Kun Hirvi pyysi firman tiedot itselleen, niistä paljastui huonoja uutisia.

– Rahaa ei ollut hävinnyt, mutta laskuja oli jäänyt maksamatta. Niitä oli iso nippu.

Kun laskujen maksu viivästyi, kympeistä oli tullut äkkiä tonneja. Hirven mukaan pieni osa laskuista oli peräisin firmalta, joka kauppasi yhteystietoja yrityksille.

– Se oli puolittain huijarifirma, jolla oli erikoinen laskutus. Jos joku haki tietoa vaikkapa ilmakivääristä, se laskutti kaikkia aseliikkeitä.

Ilmeni, että Hirven aseliikkeen pitäjä oli uupunut Hirven huomaamatta.

– Se oli ilmeisesti aika rasittavaa ja rankkaa hommaa, tuli fyysistä ja henkistä väsymystä. En hoksannut väsymystä riittävän ajoissa. Ajatukseni olivat muualla, kun siskoni sairastui ja menehtyi samoihin aikoihin.

Sille, mitä tapahtui, ei voi mitään. Se ei ollut kenenkään tahallinen teko.

Juha Hirvi

Firman toiminta ajettiin alas syksyllä 2014, ja varasto myytiin pois. Velkaa jäi noin 40 000 euroa, mistä suurin osa Hirvelle.

– Onneksi velkojat ovat olleet pitkämielisiä. Sille, mitä tapahtui, ei voi mitään. Se ei ollut kenenkään tahallinen teko.

Seipäät ja korkeushyppytelineet tehtiin omin käsin

Susikosken baarin terassilla miehet muistelevat aikaa yli 50 vuoden takaa. He tutustuivat 5-vuotiaina, kun Stenmanin perhe hankki kesämökin Hirven kodin naapurista Hurukselasta.

– Kun naapuriin muutti uusia lapsia, me muut lapset menimme heti katsomaan, mitä tapahtuu. Aloimme heti pyöriä samoissa porukoissa, Hirvi muistelee.

– Olin kaikki kesät täällä ja myös talvella viikonloput, Stenman lisää.

Pojat olivat pienestä saakka kovia urheilemaan ja uimaan. Kymijoen Hirvenjoen haarassa, siellä minne tehtaiden saastuttama vesi ei päässyt, puljattiin vedessä tuntitolkulla.

– Uimme, leikimme ja urheilimme. Mitä pienet pojat nyt tekevät, Juha Hirvi hymähtää.

Kaksi poikaa teltan edessä leikkimässä cowboyta
Kari Stenmanin kotialbumi

Kaikkein tärkeintä oli silti urheilu. Se voitti leikitkin. Pojat kuuluivat Hurukselan Urheilijoihin ja kävivät kilpailemassa noin 20 kilometrin päässä Karhulassa.

He perustivat myös oman epävirallisen alaseuran Kankaan Kisailijat. Nimi tuli hautausmaan vieressä joen toisella puolella olleesta Kahrinkankaasta, joka toimi poikien urheilukenttänä. Mukana kisaamassa oli muitakin lapsia, mutta ydinjoukko oli pieni.

–Teimme omin käsin seipäät, aidat ja korkeushyppytelineet sekä futismaalit. Vanhempia meillä ei koskaan ollut mukana, vaikka saatoimme olla poissa koko päivän, Stenman sanoo.

Metsästys innosti ampujaksi

Vähän isompina pojat saivat taskurahaa auttamalla aikuisia heinäpelloilla ja mansikkamaalla. He innostuivat muun urheilun lomassa myös ampumisesta. Stenmanin isällä oli ilmakivääri, jolla oli hyvä treenata.

– Sillä napsittiin tauluun. Kerran meillä oli pienet ampumakisat pihalla, kun äiti huusi meidät sisälle syömään. Me muut menimme, mutta Jussi jäi ulos. Johan se napsautti linnun alas puusta. Mutsi otti hirveät pultit. Että kyllä Jussi osui jo silloin, Stenman nauraa.

Jussi jäi ulos. Johan se napsautti linnun alas puusta. Mutsi otti hirveät pultit. Että kyllä Jussi osui jo silloin.

Kari Stenman

Hirvi innostui ampumaurheilusta, kun hän alkoi käydä teininä metsästämässä. Hurukselan metsästysseuran ammunnoissa nuoren pojan taitoja kehuttiin.

– Siellä oli vanhempi herrasmies, joka innosti minua kovasti. Hän valehteli minulle päin naamaa, että oletpa hyvä ampuja. Se tuntui tosi hyvältä, kun joku kehui. Innostuin lisää.

Menestystä alkoi tulla 1980-luvulla

Hirvi uskoo, että ampuminen sujui niin hyvin lapsuuden monipuolisen urheiluharrastuksen ansiosta.

– Vaikka en ollut kauhean vahva, lihakset olivat hyvässä kunnossa. Heti kun aloin ampua, huomasin, että hyvästä kehonhallinnasta oli hyötyä.

Kun Hirvi oli 17-vuotias, perhe muutti Hurukselasta Kotkan Karhulaan.

– Isäukko huomasi, että Karhuvuoressa oli ampumakoulu. Menin sinne ja jäin. Kun pääsin armeijasta, hankin oman aseen ja homma lähti kunnolla liikkeelle, Hirvi kertoo.

Arvokisoissa alkoi tulla menestystä. Ensimmäinen MM-hopea irtosi jo vuonna 1986 Suhlista, toinen vuonna 1998 Barcelonasta. EM-kisoista mies napsi mitaleita kaikissa väreissä – kolme niistä on kultaisia.

kyltti
Juha Hirvellä oli joitakin vuosia sitten isot 50-vuotisjuhlat.Maija Tuunila / Yle

Stenmanin vei musiikki mennessään. Hänen reggaebändinsä Sten’s Stoned kiersi Suomea 1980-luvulla. Hirvi kävi toisinaan keikoilla, mutta lopulta elämä erotti nuoret miehet pitkäksi aikaa. Stenman löysi tyttöystävän, Hirvi eteni ampumaurallaan kohti kansainvälistä huippua.

1990-lopussa Stenman meni naimisiin Jamaicalla. Vuotta myöhemmin Juha Hirvi voitti pienoiskiväärillä olympiahopeaa Sydneyssä.

Takana seitsemät olympialaiset

Olympiahopeasta alkoi varsinainen hulina. Hirvestä tuli kansallissankari, kuten olympialaisissa menestyneistä urheilijoista Suomessa poikkeuksetta tulee.

– Minut alettiin tuntea myös Kotkan ulkopuolella. Ihmiset olivat tosi kiinnostuneita ja huomioivat kadulla. Välillä oli sellaistakin, ettei tullut liikuttua yöelämässä. Huomio on välillä niin ylitsevuotavaa, kun ihmiset ovat viihteellä.

17 vuotta myöhemmin Hirvellä on takanaan seitsemät olympialaiset. Kuusissa hän on edustanut Suomea ampujana, yksissä valmentajana. Helposti ajatellaan, että sellainen urheilija on loppuikänsä kuuluisa ja rikas. Hirven mukaan laji ratkaisee paljon.

– Vaikka ammunta on olympialaisissa neljän suurimman lajin joukossa, näkyvyyden kannalta se on marginaalilaji. Kun esillä ollaan käytännössä vain olympialaisten aikaan, siinä on vaikea tehdä rahaa.

Aseliikkeen ongelma oli myös se, että aseiden ja ampumisessa tarvittavien varusteiden vaihtuvuus on hidasta. Mallit eivät vaihdu iPhonen tahtiin.

– Yleensä ampujalla ei ole montaa asetta ja varusteet kestävät vuosia. Olisi ehkä pitänyt ruveta kauppaamaan patruunoita, mutta se ratkaisu olisi pitänyt tehdä heti alussa, Hirvi pohtii nyt.

Valtaosa olympiaurheilijoista elää köyhyysrajan alla

Hirvi ei ole ainoa talousvaikeuksiin ajautunut huippu-urheilija. Yle Urheilun viime vuoden lopulla tekemässä kyselyssä selvisi, että suomalaisten olympiaurheilijoiden arki on todella karua. Valtaosa yksilöurheilijoista elää köyhyysrajan alapuolella eli tienaa alle 1200 euroa kuukaudessa.

Kyselyn mukaan toimeentulon epävarmuus aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja henkistä painetta. Monella urheilijalla on vaikeuksia maksaa laskujaan.

Tärkeimmiksi toimeentulon lähteiksi nousivat kyselyssä sponsoritulot, joiden kerääminen on kovan työn takana nuorilla ja pienempien lajien urheilijoilla. Rahapulassa urheilijat ovat joutuneet lainaamaan rahaa perheenjäseniltä ja sukulaisilta sekä turvautumaan toimeentulotukeen.

Useat tiedotusvälineet ovat uutisoineet muun muassa Matti Nykäsen ja Toni Niemisen talousvaikeuksista. Nieminen päätyi panttaamaan vuoden 1992 Albertvillen olympialaisissa saavuttamansa kaksi kultamitalia ja yhden pronssimitalin, eikä hänellä ollut varaa lunastaa niitä takaisin itselleen.

Ilta-Sanomat kertoi (siirryt toiseen palveluun) huhtikuun lopussa, että tuntematon taho halusi auttaa Niemistä ja lahjoitti hänelle mitalien lunastusarvoa vastaavan rahasumman.

Juha Hirvellä on kotonaan lasivitriinissä yli 200 arvokisamitalia, joista hän ei aio luopua.

Juha Hirvi
Susikosken baari on Juha Hirven kantapaikka.Olli Törönen / Yle

Takaisin lapsuuden maisemiin

Hirvi muutti 2000-luvun alussa takaisin lapsuuden maisemiin Hurukselaan. Koti hänellä on, mutta sekin on oikeastaan pankin. Hän ei ole juurikaan pystynyt lyhentämään asuntovelkaa.

Perhettä Hirvellä ei ole.

– Olen ollut 200 vuorokautta vuodesta reissun päällä. Kun tulen kotiin, olen pari päivää ihan zombina sohvalla ja naputtelen tv:n kaukosäädintä. Vasta sen jälkeen pystyn tapaamaan muita ihmisiä.

Hirvi on aina viihtynyt yksin ja kaipaa omaa rauhaa etenkin valmentajana.

– Kun pitää muutaman viikon huolta kymmenestä muusta ihmisestä, on hyvä tulla kotiin ja pitää itsestään huolta.

50-vuotisjuhlat yhdistivät kaverukset

Kari Stenmanin ja Juha Hirven tiet yhdistyivät uudelleen, kun Hirvi piti isot 50-vuotisjuhlat.

– Olin juhlissa soittamassa. Lisäksi meillä oli muutama vuosi sitten Kankaan Kisailijoiden muisteluilta, jossa olimme molemmat mukana, Stenman kertoo.

Sen jälkeen yhteydenpito on ollut tiiviimpää. Kun Stenman luki Helsingin Sanomista (siirryt toiseen palveluun) jutun lapsuudenystävänsä vaikeasta taloustilanteesta, se pisti miettimään. Hän oli itsekin jäänyt juuri työttömäksi.

– Ei mennyt kauaa, kun mieleeni pamahti idea hyvien bileiden järjestämisestä. Sen ohessa olisi hyvä kerätä rahaa Jussin hyväksi.

Olen järjestänyt eläinsuojelun puolella hyväntekeväisyystapahtumia. Nyt avustettavana on yksi Hirvi. Siinä on hyvä jatkumo.

Kari Stenman

Miehellä oli jo aiempaa kokemusta hyväntekeväisyydestä.

– Olen järjestänyt eläinsuojelun puolella hyväntekeväisyystapahtumia, joten siitä on kokemusta. Nyt avustettavana on yksi Hirvi. Siinä on hyvä jatkumo.

Stenman soitti Hirvelle, joka ei aluksi innostunut ideasta.

– Emmin ensin. Sitten ajattelin, että jos ystävät haluavat jeesata, niin en viitsi kieltäytyäkään.

Alkoi kiivas juhlien järjestely.

Kaveria ei jätetä

Paikaksi valikoitui Kotkan Kairo, jonne Stenman ryhtyi hankkimaan paikalle esiintyjiä. Hirvi esitti toiveen kahdesta esiintyjästä, jotka molemmat ovat tulossa paikalle. Stenman esiintyy juhlissa itsekin oman MASH unplugged -bändinsä kanssa.

Bileet ovat lauantaina Kairossa teemalla “Kaveria ei jätetä”. Tapahtuman tuotto menee kokonaisuudessaan Juha Hirvelle. Avustuskohde odottaa juhlaa innolla. Velat unohtuvat ainakin yhdeksi illaksi.

– Aika tympeältä tuntuu välillä, mutta ei tässä kannata jäädä suremaan kun on tällaisia kavereita. Karin lisäksi on muitakin. Eihän tämä oikeasti ongelmia ratkaise, mutta eleenä se on hieno.

Eikä Hirvi ole muutenkaan lannistunut talousvaikeuksien alle. Pesti Suomen Ampumaurheiluliiton kiväärilajien päävalmentajana loppui vuodenvaihteessa, mutta nyt hän valmentaa nuoria ampujia Kirkkonummella. Tähtäin on ensi vuoden SM-kisoissa.

– Siellä on pari-kolme ampujaa, jotka voidaan nähdä Tokion olympialaisissa. Omasta mielestäni minulla olisi valmentajana vielä annettavaa myös Suomen maajoukkueelle.

Vaikka aseliike ajettiinkin alas, firmaa ei ole kokonaan kuopattu. Hirvellä on pitkälle edenneitä suunnitelmia myös sen suhteen. Enempää hän ei vielä paljasta.

– Ei tässä oleskelemaan ole jääty. Menen pienin askelin eteenpäin, että saan hommat toimimaan.