Viisinkertainen lasinpuhalluksen maailmanmestari: “Eiköhän ne kaikki minun päänahkaani halua”

Mestari Keijo Kopra meni Iittalan lasitehtaalle töihin 15-vuotiaana. Siitä on melkein 48 vuotta ja tuhansia Aalto-maljakoita.

Lasinpuhaltaminen
Lasinpuhaltaja valmistamassa Aalto-maljakkoa
Keijo Kopra valmistamassa kapeaa ja korkea Aalto-maljakkoa Iittalan lasitehtaalla.Tiina Kokko / Yle

HämeenlinnaKuin katselisi tanssia. Verstakon lasinpuhaltajat tietävät tarkalleen askeleet. Toisen varpaille ei astuta. Työkaverin ohitus tapahtuu sulavasti, vaikka puhalluspillin päässä on hehkuvan kuumaa lasimassaa.

Tanssi alkaa, kun lasinpuhaltaja poimii postin eli alkulasin puhalluspilliinsä uunin luukun takana vellovasta lasimassasta. Uunillakin on nimi: Vihtori.

Yksi tanssijoista Iittalan lasitehtaalla Hämeenlinnassa on Keijo Kopra. Vuoromestari, joka tarvittaessa ottaa paikkansa verstakosta eli puhaltajien tiimistä, joka puhaltaa tässä tapauksessa pitkulaista, lilan väristä Aalto-maljakkoa.

Mestarismies Kopran nykyisiin tehtäviin vuoromestarina kuuluu töiden jakaminen, mutta hän palaa puhaltamaan, kun tarvitaan tuuraajaa.

Kokemusta mieheltä löytyy. Mittarissa on lähes 48 työvuotta Iittalan lasitehtaalla.

Työ sujuu kuin tanssi

Tanssi jatkuu. Kopra pyöräyttelee ja muotoilee tulevaa Aalto-maljakkoa. Välillä kevyt puhallus pilliin. Sitten toiseen uuniin hetkiseksi väriä saamaan ja lisää muotoilua. Näin työvaiheet näkee maallikko. Ammattilainen käyttäisi velssaamista ja muita alan termejä.

Viimein maljakko puhalletaan muottiin, ja siinä se on. Aito Aalto-maljakko.

Silloin 1960–70-luvun vaihteessa tarvittiin töitä ja rahaa elääkseen.

Keijo Kopra

Samassa verstakossa samanlaista maljakkoa puhaltaa useampi lasinpuhaltaja. Kun yksi on aloittamassa, toinen on jo siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. On oltava ripeä, jotta ehtii työkaverin alta pois.

Kun yksi maljakko on puhallettu muottiin, otetaan työn alle uusi. Ja niin piiri pyörii. Tanssi soljuu kuin menuetti konsanaan.

Pihojen haravoijasta mestaripuhaltajaksi

Keijo Kopra oli 15-vuotias, kun hän pääsi töihin Iittalan lasitehtaalle. Tuolloin lasitehdas sijaitsi vielä Kalvolan kunnassa. Kun kunta liitettiin Hämeenlinnaan, tuli kuntakeskus Iittalasta Hämeenlinnan kaupunginosa.

– Silloin 1960–70-luvun vaihteessa tarvittiin töitä ja rahaa elääkseen. Lasitehtaalla oli töitä tarjolla, niin tänne tultiin ja tänne jäätiin, perustelee Kopra ammatinvalintaansa.

Elettiin syksyä, kun nuori mies aloitti työt.

– Ensimmäiseksi haravoitiin herrojen ja tehtaan pihoja. Syksyä kun se oli, niin syyshommia ja pihahommia, muistelee nyt 63-vuotias Kopra.

Kun vuosi 1969 vaihtui vuodeksi 1970, pääsi Kopra töihin puhaltimoon aamu- ja iltavuoroa tekemään.

– Samana päivänä, kun täytin 16, osui kohdalle yövuoro.

Lasinpuhaltaja puhaltaa lasinpuhalluspilliin
Keijo Kopra jää eläkkeellee vuoromestarina, jonka tehtävänä on muun muassa jakaa työt muille. Silti joskus on itse hypättävä verstakkoon tuuraamaan kaveria.Tiina Kokko / Yle

Nuoren miehen ensimmäisenä tehtävänä oli kantaa verstakon valmistamaa lasia jäähdytysuuniin. Kuukauden, parin päästä vuorossa oli seuraava askel.

– Tein Senaattori-lasien jalkoja, silitin eli tein sen lopputyön.

Vuodet ja kokemus karttuivat. Kopra eteni lasinpuhaltajaksi, -mestariksi, vuoromestariksi ja kouluttajaksi. Kohta lähes 48 vuoden työura päättyy. Eläkepäivät alkavat kesäkuun alussa.

– Elämä varmasti hiukan muuttuu, mutta olen ajatellut, että kutakin aikansa ja sitten se muuttuu. Henkisesti olen koettanut valmistautua siihen, että nyt se sitten loppuu.

Kilpailuissa taidot punnitaan

Kopra ei ole mikä tahansa lasinpuhaltaja, vaan viisinkertainen lasinpuhalluksen maailmanmestari.

Viides mestaruus tuli viime vuonna, jolloin Iittalassa järjestettiin maailmanmestaruuskilpailut eli Iittala Cup edellisen kerran. Yleensä Iittalassa kisataan joka toinen vuosi, mutta juhlivan Suomen kunniaksi kilpailu järjestetään myös tänä vuonna (siirryt toiseen palveluun), lauantaina 20. toukokuuta.

Keijo Kopra on tietenkin puolustamassa viime vuonna hankittua viidettä titteliään. Vaikka työt jäävät, kilpailuareenalla Kopra saatetaan nähdä myös jatkossa.

– Kun on kilpailuhenkinen ja sitä on aina ollut, niin mikäs sen mukavampaa kuin kilpailla jossain lajissa, mies nauraa.

Mies puhaltaa lasivatia lasinpuhalluskilpailuissa
Kuvassa Keijo Kopra vuoden 2016 MM-kisoissa, jolloin tiukka kisa päättyi Kopran viidenteen mestaruuteen.Fiskars

Kilpailussa testataan peruslasin käsittelytaitoja puhaltamalla vati, lieriö ja pallo.

Kopralla on mestaruuksien lisäksi hallussaan myös ennätys; koko kilpailuhistorian suurin pallo, joka on halkaisijaltaan 593 milliä. Sen hän puhalsi vuonna 1987.

Kilpaileminen yleisön edessä ei enää pahemmin Kopraa jännitä. Ja jos miehen ilmeitä tulkitsee oikein, hän suorastaan nauttii siitä.

Varmaa on, että kun Kopra lauantaina nousee lavalle omalla kilpailuvuorollaan Vihtori-uunin kylkeen, kanssakilpailijoilla on jotain mielessä.

– Sitähän mä oon ajatellut, että eiköhän ne kaikki minun päänahkaani halua.

Kaikkea muuta paitsi Toikan lasilintuja

Kun armoitetulta mestarilta kysyy, montako Aalto-maljakkoa hän on valmistanut, lasinpuhaltaja hörähtää nauruun. Eipä niitä ole tullut laskettua, tuskin pystyisikään. Liikutaan tuhansissa ja taas tuhansissa vaaseissa.

Kopra on valmistanut Iittalan lasitehtaalla lähes kaikkia lasiesineitä, joita lasitehtaalla syntyy. Oiva Toikan linnut hän on jättänyt Nuutajärven mestareille.

Toikalle Keijo Kopra on kyllä muuten tehnyt töitä, kuten muillekin kuuluisille taiteilijoille. Perustuotannon lomassa työskentely taiteilijan kanssa on ollut osaltaan työn suola.

– Taiteilijoiden näyttelytyöt ovat sellaisia haasteellisia. Että ne saa onnistumaan, niin siinä saa miettiä monta kertaa päänsä puhki, että mitä nyt jatkossa tehdään.

"Aina voi oppia uutta"

Jokaisessa työssä on omat hetkensä, jolloin haluaisi heittää kaiken sikseen: vaihtaa työpaikkaa tai suorastaan alaa. 1980-luvulla sellainen hetki tuli Koprallekin.

– Jopa kävin kerran kysymässä töitäkin jo toisesta firmasta, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, enkä lähtenyt.

Jopa kävin kerran kysymässä töitäkin jo toisesta firmasta, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, enkä lähtenyt.

Keijo Kopra

Kopra myöntää olevansa tyytyväinen siihen, että tuli jäätyä Iittalaan. Työkin helpottui, kun kolmivuorotyötä ei tarvinnut enää tehdä.

Senkin Kopra on oppinut, että lasi on kiehtova elementti.

– Siitä saa tehtyä kaikennäköistä ja aina voi oppia uutta. Koskaan ei ole ikään kuin valmis lasinpuhaltaja. Aina voi tehdä jotain erilaista ja lisää, sanoo mestari, jolla on tarkkaavaisuutta, hyvä kädentaito ja kärsivällisyyttä.

Sinunkin Aalto-maljakkosi saattaa olla maailmanmestarin puhaltama.