Avustustyön konkari: Afganistanin turvallisuustilanne huonontunut, en tiedä lähtisinkö sinne enää

Afganistanin kasvavat levottomuudet vaikeuttavat myös maassa tehtävää avustustyötä, sanoo 21 vuotta avustustyötä ympäri maailmaa tehnyt Pepe Salmela.

Kotimaa
Pepe Salmela on tehnyt 21 vuotta työtä SPR:ssä, sekä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liiton paikallisena johtajana.

Uutiset Afganistanissa tapahtuneesta suomalaisen avustustyöntekijän kaappauksesta ja muista levottomuuksista vetävät Pepe Salmelan mielen matalaksi. Näyttää siltä, että Afganistanin tilanne huononee entisestään.

– Pahalta tuntuu. Sydämeni sykkii Afganistanille.

Salmela on tehnyt avustustyötä yli kahden vuosikymmenen ajan muun muassa Somaliassa, Tadjikistanissa, Jordaniassa ja Syyriassa. Afganistanissa hän on ollut kahteen otteeseen vuosina 2007 – 2008, sekä 2009 – 2011 Pakistanin ja Afganistanin rajalla, jossa hän toimi IFRC (siirryt toiseen palveluun):n delegaation pomona.

Tuolloin Salmela huvitti paikallisia kollegoitaan toteamalla, että vielä jonain päivänä Afganistanissakin on rauha.

– Kyllä minä siihen vieläkin uskon, mutta ei se päivä taida ihan huomenna vielä koittaa.

Moni asia on muuttunut kuuden vuoden aikana. Vuosikymmenen alussa esimerkiksi Taliban-liikkeen asema oli Afganistanissa vahvempi. Nykyisin se taistelee vaikutusvallasta Isiksen kanssa. Tämä vaikuttaa myös humanitääristä apua antavien työhön.

– Taliban oli oikeastaan ainoa aseellinen oppositio siellä, ja piti yllä tietynlaista kontrollia. Tänä päivänä en usko, että sieltä löytää sellaista jonka kanssa voisi sopia, että voitaisiin mennä humanitaarista avustustyötä tekemään ja samalla olemaan turvassa.

Riskitöntä avustustyö ei tietenkään ole aiemminkaan ollut. Afganistanin tilanne näyttää kuitenkin liian epävarmalta lukuisat konfliktit lähietäisyydeltä nähneelle Salmelallekin.

– Tänä päivänä jos mut haluttaisiin lähettää sinne, niin en ole varma olisko se niin helppo juttu minulle.

"Humanitäärisen avun työntekijöitä ei välttämättä kunnioiteta Afganistanissa"

Paikallisten luottamus on avustustyöntekijöiden suojakilpi, sanoo SPR:n Kansainvälisen avustustoimen johtaja Kalle Löövi.

Tämän luottamuksen ja paikallisilta saatujen tietojen avulla avustustyöntekijät osaavat välttää tienvarsipommit, sekä alueet, joilla asetaisteluja parhaillaan käydään.

– Meidän toiminta perustu hyväksyttävyyteen. Siihen, että ihmisillä on selkeä kuva siitä mitä me tehdään. Ja että me ollaan aidosti puolueettomia.

Kalle Löövi.
Punaisen Ristin kaltaisen maailmanlaajuisen toimijan tilanne on muita järjestöjä parempi, sillä järjestön työhön ja puolueettomuuteen uskotaan, sanoo SPR:n kansainvälisen avun johtaja Kalle Löövi.Eljas Niskanen / Yle

Keskusteluyhteys Talibanin kaltaiseen aseelliseen ääriliikkeeseen on koitunut pelastukseksi monessa tilanteessa, jossa Punaisen ristin tai jonkun muun järjestön työntekijät tai vapaaehtoiset ovat joutuneet paikallisten asemiesten panttivangeiksi.

– Yhteys sotiaallisiin ryhmittymiin on toiminut. Yleensä kohtuullisessa ajassa ihmiset on vapautuneet kun on selvitetty, että kyse humanitäärisestä toiminnasta.

Nyt tilanne kuitenkin näyttää muuttuneen, Löövi vahvistaa. Afganistan käy levottomammaksi ja humanitäärisen työn tekijöiden nauttima kunnioitus ei ole niin itsestäänselvää kuin ennen.

– Se suoja, mitä humanitäärisen toiminnan pitäisi kansainvälisen oikeuden nojalla nauttia, ei toteudu Afganistanissa. Lääkintäapua ja humanitäärisen avun työntekijöitä ei välttämättä kunnioiteta, Löövi sanoo.

Ulkomaalaisia siepataan panttivangeiksi kuitenkin suhteellisen harvoin. Pääkaupunki Kabulissa siepataan paikallisia viikottain. Myös avustustyössä suurimman riskin ottavat paikalliset, joita on länsimaalaisia lukumäärällisesti enemmän, ja jotka ovat lähimpänä ongelma-alueita.

– On selvää, että paikalliset työntekijät on aina suuremmassa vaarassa, Löövi sanoo.