Sixten Korkman EU:n taloussyynistä: "Olisi todella kummallista ruveta ryppyilemään Suomelle"

Liiallisen velkakurin pelätään satavan populistien kuten Le Penin laariin. Siksi EU:n taloussäännöt joustavat.

valtionvelka
Sixten Korkman.
Taloustieteilijä ja Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman.Henrietta Hassinen / Yle

Suomen joutuminen EU:n talousohjaukseen olisi ollut epäoikeudenmukaista, sanoo taloustieteilijä ja Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman.

– Elleivät siihen joudu paljon huonommassa jamassa olevat maat kuten Italia, olisi todella kummallista ruveta ryppyilemään Suomelle joka on suhteellisen positiivinen tapaus, Korkman sanoo.

EU-komissio antoi maanantaina armon käydä oikeudesta. Suomea ei rankaista, vaikka sen julkisen talouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on yli sallitun 60 prosenttia. Komissio olisi voinut ottaa Suomen alijäämämenettelyyn eli erityisohjaukseen, koulutermein sanoen eräänlaiselle tarkkailuluokalle.

Käytännössä tämä olisi tarkoittanut lisälupauksia tiukemmista toimenpiteistä.

– Moni olisi ehkä mieltänyt siihen joutumisen isoksi asiaksi. On tietysti helpotus ettei näin käynyt, mutten muuten pidä asiaa kovin dramaattisena, Korkman sanoo.

Hän uskoo, että Suomi voi palata säännöissä kaidan polun puolelle piankin, jos talouden nousu jatkuu.

Säännöistä joustetaan, koska EU pelkää populismia

Jäsenmaiden julkisen talouden syynääminen tuli kuvioihin, kun euroalueesta päätettiin. Sen jälkeen syynin yleinen merkitys on vähentynyt erittäin paljon, Korkman sanoo.

– Komissio on vahtikoira, joka ei enää hauku.

Säännöistä löytyy aina tulkinta- ja joustovaraa, kuten nytkin Suomen kohdalla. Koska Suomi on kiristänyt talouttaan tiukemmaksi, EU voi puolisuoraselkäisesti päättää ettei Suomea rankaista.

Korkman näkee pehmoilulle kaksi syytä. Ensinnäkään EU ei halua turhaan kuristaa jäsenmaita, jotka rakentavat budjettejaan finanssikriisin jälkeisessä toivonpilkkeessä. Toinen syy on kiinnostavampi: EU ei halua populistien pelossa ärhennellä jäsenmaille.

– Pelätään poliittisia reaktioita, jotka ruokkivat voimakkaasti populismia. Jos tätä sopimusta olisi Ranskan osalta sovellettu kovimman mukaan, niin sanoisin että Marine Le Pen olisi tänään Ranskan presidentti. Samoin Italiassa Beppe Grillo on vahvoilla, jos mennään kovimman mukaan.

Italian julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on yli 130 prosenttia. Edes EU-maiden tunnetuin taloushaukka eli Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble ei ole vaatinut välittömiä ja kovia sanktioita.

Sääntöjä on rikottu solkenaan

Etenkin isot jäsenmaat ovat rikkoneet budjetti- ja velkakurisääntöjä lähes solkenaan.

Korkman oli korkeassa EU-virassa eli neuvoston talouspoliittisen osaston pääjohtaja, kun euroon johtanutta vakaus- ja kasvupakettia luotiin 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin luotiin nykyiset rajat, eli vedettiin budjettialijäämän raja kolmeen prosenttiin ja julkisen velan raja 60 prosenttiin.

– Saksan valtiovarainministeri Theo Waigel vaati hyvin mekaanista sääntöä, että jos kolmen prosentin sääntöä vastaan rikkoo, niin hirtetään tai kaula katkaistaan ja laitetaan isot sakot päälle, Korkman sanoo.

Tiukat säännöt alunperin vaatinut Saksa oli ensimmäisiä rikkojia marraskuussa 2003, kun sen budjettialijäämä paisui yli kolmen prosentin rajan. Ranska komppasi vierestä. EU:n voimakaksikko halusi päättää itse taloudestaan.

Euroopan komission varajohtaja Valdis Dombrovskis sekä EU-komissaarit Marianne Thyssen ja Pierre Moscovici European Semester 2017 -tiedotustilaisuudessa Brysselissä maanantaina.
Euroopan komission varajohtaja Valdis Dombrovskis sekä EU-komissaarit Marianne Thyssen ja Pierre Moscovici European Semester 2017 -tiedotustilaisuudessa Brysselissä maanantaina.Olivier Hoslet / EPA

EU:n taloussyyni ei ole koskaan toiminut kuten ajateltiin, mutta Korkman on sille armollinen: sääntöpoikkeukset vesittävät systeemiä, mutta antavat tarvittavaa joustoa. Saksan liittokansleri Gerhard Schröder ei olisi vuonna 2003 voinut tehdä myöhemmin kiitettyjä rakenneuudistuksia, jos maa olisi pelannut sääntöjen mukaan, Korkman sanoo.

– Elävä elämä on sellaista, ettei ole mekaanisia sääntöjä joita voidaan noudattaa. Tarvitaan aina tilannekohtaista harkintaa. Mailla on taipumus elää yli varojensa ja velkaantua, eikä sitä voida torjua poliittis-juridisilla säännöillä.

– Minä en tekisi järjestelmästä niin sitovaa, ettei harkintaa voitaisi käyttää. Se, ettei Italiaa rankaista, vie uskottavuutta, mutta minä en myöskään halua että Beppe Grillosta tulee pääministeri.

Ratkaisu: aito vastuu

Tärkeintä Korkmanin mukaan on, että jäsenmaat ottaisivat todellisen vastuun velkaantumisestaan.

– Se vaatii syvällisempää ajattelua: miten luodaan järjestelmä, jossa kukin jäsenmaa joutuu aidosti kantamaan vastuuta harjoittamastaan politiikasta, mukaan lukien velkaantumisesta?

EU:n julkisen talouden syyniä Korkman yksinkertaistaisi raa'asti.

– Suomessa valtiovarainministeriön virkamies Ilkka Kajaste tunsi pitkään jokaisen yksityiskohdan. Nyt kun hän on siirtynyt eläkkeelle, niin minusta tuntuu että tokkopa kukaan tietää enää siitä kaikkea. On aika kauheaa, että on tällainen byrokraattinen hirviö, jota oikein kukaan Brysselin ulkopuolella ei kunnolla tunne.

Samaa sanoi (siirryt toiseen palveluun) Suomelle tänään synninpäästön antanut talouskomissaari Pierre Moscovici viime syksynä.