Siilit saunassa, rusakon poikaset autotallissa – vapaaehtoisen kevät kuluu eläinvauvoja hoitaessa

Luonnonvaraisiin eläimiin erikoistuneen vapaaehtoisen paras hetki koittaa, kun saa vapauttaa eläimen takaisin luontoon.

eläinsuojelu
Rusakkoemo jättää poikasensa päiväksi yksin ja palaa hoitamaan niitä iltahämärissä.
Rusakkoemo jättää poikasensa päiväksi yksin ja palaa hoitamaan niitä iltahämärissä. Riikka Porttila/Yle

– Turhauttaa, puuskahtaa SEY:n eläinsuojeluneuvoja Sarita Lindberg.

Turhautumisella hän viittaa tapaan, jolla ihmiset suhtautuvat luonnonvaraisiin eläimiin.

– Kun omakotitalon välikatossa jyllää orava tai hiiret, heti kaivetaan myrkyt esiin. Pitäisi asentaa pieneläinverkkoja ja ennaltaehkäistä tuhoja, rakennusalalla työskentelevä Lindberg valottaa.

Hän itse vaalii eläinten elämää jopa niin tunnollisesti, että lähti sukulaisen häihin loukkaantunut metsähiiri mukanaan.

Sarita Lindbergin autotallissa hoidetaan rusakon poikasia
Sarita Lindbergin autotallissa hoidetaan rusakon poikasiaSarita Lindberg

Eläinten pelastaja

Järvenpääläinen Sarita Lindberg on Suomen eläinsuojelyhdistysten liiton SEY:n vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja. Hänen autotallissaan majailee tällä hetkellä rusakon ja oravan poikasia. Omakotitalon sauna on valjastettu pienten siilien talvehtimispaikaksi, lisäksi kotona viipottaa viisi omaa koiraa ja lemmikkikani

– Kissojen paijailusta ja karkulaisten loukutuksesta se lähti. Vuonna 2011 ryhdyin vapaaehtoiseksi, Sarita Lindberg muistelee.

SEYn eläinsuojeluneuvojat ovat toimineet eläinsuojeluvalvonnan tehtävissä jo vuodesta 1902. Nykyään SEYn neuvojatoiminta kattaa jo lähes 80 prosenttia Suomen kunnista. Vapaaehtoisia koulutetaan muutaman vuoden välein. Seuraavat koulutukset ovat vuonna 2018.

Oravan poikanen syö myssyssä.
Oravan elämän ensimmäinen kiinteä ateria: maitoon kasteltu paahtoleipä. Sarita Lindberg

– SEYn neuvojiin voi olla yhteydessä kaikkiin eläimiin liittyvissä asioissa. SEYn yli 80 eläinsuojeluneuvojaa saavat vuodessa noin 20 000 yhteydenottoa ja neuvontakäyntejä eläinten pitopaikkoihin tehdään noin 1 500 ja neuvoja jaetaan n. 10 000 kertaa vuodessa, kertoo liiton viestintäpäällikkö Annukka Seppävuori.

– Ihmiset tavoittavat minut useimmiten sosiaalisen median välityksellä. Kyllä Messengeri piippaa viikottain, laskee Sarita Lindberg.

Hän perusti vuosi sitten myös Eläinten pelastusrinki -nimisen Facebook-ryhmän, jossa ihmiset voivat kysyä erityisesti luonnonvaraisiin eläimiin liittyviä kysymyksiä.

Luonto ei aina hoida

Eläinsuojeluneuvojalta saa hyvin vinkkejä, että mitä luonnonvaraisten eläinten kanssa voisi toimia, jos sellaisen sattuu löytämään. Jos itse ei osaa tehdä mitään, niin yleensä saa myös konkreettista apua.

SEY:n vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja Sarita Lindberg
SEY:n vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja Sarita Lindberg Riikka Porttila/Yle

– Joku kirjoittaa ongelmastaan rinkiin ja loput jäsenet auttavat. Rusakonpoikasen löytyminen on aika tyypillinen tilanne. Olen auttanut ihmisiä puhelimitse ja valvonut toisella puolella Suomeakin olevia tilanteita yötä myöten, Lindberg kertoo.

Ihminen ei saisi koskea rusakkoon. Lindbergin mukaan moni kuitenkin ottaa poikasen syliin, paijaa ja alkaa miettiä, mitä tehdään. Rusakkoemo ei ruoki poikasiaan päivällä vaan jättää ne paikalleen odottelemaan, että palaisi omilta retkiltään.

– Valitettavasti se on niin, että jos ihminen mokaa, niin joku toinen ihminen hoitaa. Luonto ei aina hoida, Lindberg tuhahtaa.

Orava kyydissä töihin

Vapaaehtoistyö on Sarita Lindbergille elämäntapa. Rakennusalan yritystä pyörittävä nainen saattaa saapua työpaikalle oravanpoikaset kyydissään. Poikasten ruokkiminen on kello- ja millimetripeliä ja siinä ei auta ihmisen karvaturreille selittää, että pitäisi lähteä töihin.

– Oravanpoikaset, jotka lyöttäytvät ihmisten seuraan, eivätkä enää päästä ihmistä näköpiiristään, ovat keväinen riesa. Poikasia ei koskaan pyritä viemään pois löytöpaikaltaan, mutta jos niiden kunto vaatii, niin silloin täytyy katsoa erikseen.

Haastattelua edeltävänä yönä Lindberg haki hätääntyneen yhteydenoton jälkeen oravanpoikasen, joka oli pudonnut n. 7 metriä korkealta pesästään. Orava oli pahoilla ruhjeilla ja se sai hoitopaikan Lindbergin kotoa.

Yöunien lisäksi koetuksella on välillä myös kukkaro. Kissanmaidon korviketta, millin ruiskuja ja kirppushampoota kuluu ja se maksaa.

– Paikallinen eläinsuojeluyhdistys sponsoroi toimintaa, mutta kyllä siitä kustannuksia tulee auttajallekin. Jos rahat menevät oikein tiukille, niin sitten pitää pyytää puolisoa maksamaan sähkölasku, Sarita Lindberg nauraa.

Pikkuinen siili talvehti Sarita Lindbergin saunassa. Auringon ensisäteet saavat siilin poikasiin virtaa.
Pikkuinen siili talvehti Sarita Lindbergin saunassa. Auringon ensisäteet saavat siilin poikasiin virtaa.Sarita Lindberg

Laitostunut piikkipallo buffetissa

Puolisolta vaaditaan huumorin lisäksi tiettyjen epämukavuuksien sietokykyä. Lindbergin huushollissa sauna on varattu siileille.

– Kevättalvella alkoi tulla ilmoituksia siileistä. Osa poikasista talvehti saunassamme.

Siilien hoitaminen on monenlaisiin luonnoneläimiin tottuneelle eläinsuojeluneuvojalle mieluinen, mutta haastava homma. Siili vapautetaan sen kunnan rajojen sisäpuolelle, mistä se on löytynyt. Mielellään jopa samalle alueelle, josta se on otettu kiinni. Eri populaatioita ei haluta sekotettaa keskenään, etteivät mahdolliset taudit tarttuisi.

– Laitostuneen piikkipallon buffetpöytä notkuu koko talven ja saunassa on lämmin köllötellä omassa pesässä. Lopulta keväällä siili aistii auringon ensisäteet ja alkaa tuhista ja viipottaa järjetöntä vauhtia ilman, että se itsekään tietää, mihin sillä on kiire.

Siinä on eläinsuojeluneuvojan paras hetki, summaa Lindberg.