Essi Korhonen halusi jo lapsena hyönteistarhan – nyt hän elää itikoiden keskellä: "Hihkun riemusta, kun löydän hyttysiä"

Itikkatutkija ihailee hyttysen värejä ja kuviointeja.

hyttyset
Tutkija Essi Korhonen tutkii hyttysten kantamia viruksia
Tutkija Essi Korhonen tarkastelee vesinäytettä, jossa on ainakin hyttysen toukkiaJuha Korhonen/Yle

Lenkkivaatteisiin pukeutunut nainen ottaa vesilammikosta hieman samealta näyttävää vettä ja laittaa sen koeputkeen. Lätäkkö sijaitsee keskellä ryteikköä ja vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä.

– Heti tuli hyvä saalis, iloitsee Essi Korhonen nostaessaan muoviputken kohti aurinkoa.

Putkessa on hyttysen toukkia ja koteloita.

– Tässä on mieli niin pahasti korruptoitunut, että hihkun riemusta nähdessäni hyttysiä.

Valtaosa ihmisistä ajattelee verenhimoisista hyönteisistä ja niiden esiasteista täysin päinvastoin kuin Korhonen.

Muoviputkea tiiraileva nainen tutkii hyttysten kantamia viruksia Helsingin yliopiston tutkimusryhmässä.

Lapsuuden haave hyönteistarhasta

Essi Korhosen tie virustutkijaksi on kulkenut monen mutkan kautta, mutta luontoinnostus syttyi häneen jo lapsena.

– Minulla on rankka suunnistustausta. Isän mukana lähdin metsään, josta tuli minulle tärkeä paikka.

Olisin halunnut kasvatella hyönteisiä erilaisissa kipoissa ja kupeissa sekä pyydystää sisiliskot ja hiiret itselleni lemmikeiksi.

Essi Korhonen

Samalla hän löysi hyönteiset ja muut eläimet.

– Olisin halunnut kasvatella hyönteisiä erilaisissa kipoissa ja kupeissa sekä pyydystää muun muassa sisiliskot ja hiiret itselleni lemmikiksi.

Vanhemmat eivät lämmenneet lapsen idealle kotiin rakennetusta hyönteis- ja eläintarhasta.

Lapsena hyönteisrakkaus ei vielä rajautunut mihinkään tiettyyn lajiin. Polku hyttysten tutkijaksi ei myöskään ollut heti peruskoulun jälkeen selvillä.

Sairaanhoitaja halusikin laboratorioon

Parikymppisenä Korhonen valmistui ensin sairaanhoitajaksi ja opiskeli samalla ylioppilaaksi.

– Opiskelun yhteydessä pääsin käymään laboratoriossa ja tajusin, että haluan sellaiseen tutkimustyöhön.

Hän teki sairaanhoitajan keikkatöitä, mutta niillä hän rahoitti tulevia opiskelujaan.

Mikrobiologia alkoi kiinnostaa toden teolla.

Essi Korhonen (kädessään hyttysimuri) ja  tutkijakollegansa Lauri  Kareinen ovat käynneet hiljattain myös Keniassa tutkimassa hyttysiä.
Essi Korhonen (kädessään hyttysimuri) ja tutkijakollegansa Lauri Kareinen ovat käynneet hiljattain myös Keniassa tutkimassa hyttysiä. Essi Korhosen arkisto

Korhonen valmistui ensin Helsingin ammattikorkeakoulusta bioanalyytikoksi, sitten Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineena biotekniikka. Samalla hän oli päässyt bakteeri- ja virustutkimusten pariin tutkimusavustajaksi.

Lapsena alkanut innostus kaikkiin ötököihin on viime vuosina täsmentynyt hyttysten tutkimiseen.

Kaunis hyttynen

Tällä hetkellä hyttyset täyttävät Essi Korhosen tutkijan arjen. Päivät kuluvat muun muassa kenttätöissä hyttysiä metsästäen ja laboratoriossa Helsingissä osana tutkimustiimiä.

– Kun katsoo hyttystä mikroskoopilla, sen värit ja kuvioinnit ovat tosi kauniita.

Kyllä suomalaiset tulevat juttelemaan vieraalle, kun vieras kerää hyttysiä.

Essi Korhonen

Kirjoitustöitäkin riittää, sillä Korhonen valmistelee väitöskirjaa syksyksi. Aiheena on suomalaisten matkailijoiden dengue-virusinfektiot.

– Hyttysistä etsitään virusviljelyllä ja geenimonistuksella eri viruksia. On todella tärkeää tuntea hyttysten kantamat virukset, jotta voimme yhdistää ihmisten sairauksia oikeisiin taudinaiheuttajiin, kertoo Korhonen.

Vaikka tutkimusta on tehty esimerkiksi Keniassa, työsarkaa riittää myös suomalaisten hyttysten parissa.

Apuraha virusten tutkimukseen

Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto on äskettäin myöntänyt Korhoselle 24 000 euron apurahan suomalaisten hyttysten kantamien virusten tutkimukseen.

Vaikka valtaosa esimerkiksi jänisruttotartunnoista saa alkunsa hyttysen pistosta, niin Suomi-hyttysten levittämien virusten vaikutukset ovat Korhosen mukaan useimmiten iho-oireita tai kuumeilua.

– Toki sitten vakavampiakin muotoja tunnetaan, mutta ne on ehdottomasti harvinaisempia. Yleensä menevät tällaisina kesäflunssina ohi.

Suomessa on tällä hetkellä noin 40 hyttyslajia. Käynnissä oleva tutkimus päivittää myös kotimaista lajikirjoa.

– Lajisto muuttuu ja on mahdollista, että kohtaamme uusia hyttysvälitteisiä viruksia.

Hyttysistä riittää juteltavaa

Tutkija Essi Korhonen merkitsee Kouvolassa sijaitsevan näytteenottopaikan tiedot tutkimuslomakkeelle ja pakkaa tutkimusvälineitään takaisin kassiinsa.

Virustutkija Essi Korhonen ottaa vesinäytettä
Juha Korhonen/Yle

Nyt autoilijat ja polkupyöräilijät ajavat tutkimuspaikan ohi, mutta yleensä juttuseuraa on tarjolla.

– Kyllä suomalaiset tulevat juttelemaan vieraalle, kun vieras kerää hyttysiä. Ihmisiltä saa myös vinkkejä, missä on hyviä hyttysten keräysalueita.

Lähiviikkojen sateet ja lämpötilat ratkaisevat, millainen hyttyskesä esimerkiksi noin 8000 kesämökin Kouvolassa tulee eteen.

Sinä pidät hyttysistä, mutta pitävätkö ne sinusta?

– Kerään hyttysiä usein ympärilleni ja ne pitävät minusta. Se on tutkijalle hyvä asia. Toki käytän hyttysmyrkkyjä ja varsinkin ulkomailla pitää olla suojat sekä rokotukset kunnossa.

Kun hyttynen lennähtää hänen iholleen, niin hyönteisen välitön kuoliaaksi liiskaaminen ei ole ykkösvaihtoehto.

– Jos olen töissä, niin imuroin sen talteen. Jos en ole, niin silti pyrin saamaan sen elävänä talteen. Varsinkin kesän ensimmäiset hyttyset ovat kiinnostavia.

Tutkittavatkaan hyttyset eivät hengissä selviä, vaan ne päätyvät kuolemansa jälkeen aluksi pakkaseen säilöön.