83-vuotias Maija Sarakontu kirjoitti viidennen laudaturinsa – ja jatkaa opintojaan: "Elämäni onnellisin päivä"

Maija Sarakontu on kevään iäkkäin kirjoittaja.

ylioppilaskirjoitukset
Maija Sarakontu
Satu Krautsuk / Yle

Kun Maija Sarakontu, 83, soitti lankapuhelimellaan Kotkan lyseon lukion rehtorille kysyäkseen ylioppilaskirjoituksissa kirjoittamansa latinan arvosanaa, häneltä oli pudota luuri kädestä.

– Hyvä etten ponkaissut katosta läpi, kun rehtori sanoi, että laudatur. Hihkuin ilosta. Se oli elämäni onnellisin päivä, Sarakontu kertoo.

Onni paistaa kasvoilla vieläkin. Kaiken lisäksi Sarakontu kirjoitti lähes täydet pisteet. Se oli yllätys, vaikka hän olikin asettanut riman korkealle. Olihan pohjalla jo neljä laudaturia, joiden turvin hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1953. Nyt tuli viides.

– Olin ajatellut eximiaa tai magna cum laudea. Mutta olisihan se ollut häpeä, jos nyt vanhoilla päivillään olisi saanut huonomman arvosanan, Sarakontu nauraa.

Sarakontu oli kevään selvästi iäkkäin kirjoittaja. Toiseksi vanhimpaan hänellä on viiden vuoden etumatka.

Maailman paras koulu

Sarakontu aloitti latinan opiskelun kuusi vuotta sitten. Aluksi hän pänttäsi kieltä Kotkan opiston latinan ryhmässä.

– Latina on aina ollut rakkauteni. Olen kuunnellut latinankielisiä uutisia radiosta ja on ollut mielenkiintoista, kun olen nähnyt jossakin jonkin lauseen latinaksi. Kun tuli tilaisuus opiskella kieltä, ryntäsin heti mukaan.

Olisihan se ollut häpeä, jos nyt vanhoilla päivillään olisi saanut huonomman arvosanan.

Maija Sarakontu

Ja onhan Sarakontu opiskellut latinaa aiemminkin. Latina oli pakollinen kieli, kun hän aloitti saksan opintonsa Helsingin yliopistossa 64 vuotta sitten. Hän kiittelee saaneensa oppinsa parhailta – kuten professori Edwin Linkomieheltä, joka toimi 1940-luvulla myös Suomen pääministerinä. Kaikkein suurin innostus tuli kuitenkin jo Kotkan tyttölyseosta.

– Se oli maailman paras koulu. Historia oli lempiaineeni ja historianopettaja Kalle Pietilä oli hirveän tarkka, että osasimme kaikki lentävät lauseet latinaksi. Toivottavasti Kalle sieltä pilven reunalta katselee, miten Sarakontu edelleen kamppailee latinan kanssa.

Viimeinen kevät paperilla

Sarakonnun oma ylioppilastutkinto koostui aikoinaan reaalin, äidinkielen, pitkän saksan ja ruotsin kirjoittamisesta. Silloin ei ollut tapana kirjoittaa ylimääräisiä aineita. Se jäi kismittämään.

– Luin silloin myös ranskaa, ja olisin hyvin voinut sen kirjoittaa vapaaehtoisesti. Opettajat eivät lainkaan rohkaisseet siihen.

Niinpä vahinko piti ottaa takaisin, ja nyt siihen oli viimeinen mahdollisuus. Ensi keväänä ylioppilaskirjoitukset muuttuvat kokonaan sähköiseen muotoon. Sarakonnulla ei ole koskaan ollut tietokonetta.

– Minulla on jonkinlainen tietokonefobia. Nyt oli viimeinen kevät, kun sai kirjoittaa vanhaan malliin paperille. Tilaisuus piti käyttää hyväksi.

Eikä kirjoituksiin osallistuminen silti ollut ihan läpihuutojuttu.

83-vuotias Maija Sarakontu tähtää kahden muun itsenäisesti opiskelevan kanssa kevään ylioppilaskokeisiin.
Minna Heikura / Yle

Seniorit jatkoivat opintoja

Kotkan opiston latinanryhmä kuihtui muutamassa vuodessa lähes olemattomiin ja lopetettiin.

– Tuli pari kuolemantapausta, vakavia sairastumisia ja paikkakunnalta poismuuttoa. Piti alkaa opiskella omin päin.

Onneksi ryhmästä löytyi muitakin senioreita, jotka halusivat jatkaa latinan parissa. Viiden hengen ryhmä sai Kotkassa sijaitsevasta kumppanuustalo Viikarista luokkahuoneen käyttöönsä. Siellä on kokoonnuttu maanantaisin jo kolmen vuoden ajan. Latinan oppikirjoja on kahlattu läpi urakalla.

– Kävimme myös läpi aiempien ylioppilaskirjoitusten tehtäviä ja teimme kotiläksyjä. Olemme todella raataneet.

Lisää haastetta urakkaan toi Sarakonnun siskon kuolema vain vähän ennen ylioppilaskirjoituksia.

Energiapatukoiden voimin kirjoituksiin

Maaliskuun 27. päivänä Sarakontu pakkasi laukkuunsa energiapatukoita ja termospullollisen teetä. Sitten hän suuntasi Kotkan Haukkavuoren koululle ylioppilaskirjoituksiin.

Jännitys kipristi hiukan vatsanpohjaa, mutta ei yhtä paljon kuin vuonna 1953. Ja auttoihan sekin, että kaksi tuttua miestä samasta opiskeluporukasta osallistui kirjoituksiin samaan aikaan.

– Tapasimme pukuhuoneessa, jonne jätettiin päällysvaatteet. Me seniorit istuimme siellä vierekkäin kuin kanat orrella, kun nuoret abiturientit näyttivät viettävän aikaa itsekseen.

Opettajan uralle lähdin pelkästään pitkien kesälomien takia.

Maija Sarakontu

Tuona päivänä vuorossa oli vieraan kielen lyhyt oppimäärä. Latinan suosio on ylioppilaskirjoituksissa romahtanut, mutta kirjoituksiin osallistui samana päivänä paljon nuoria venäjän, saksan ja italian kirjoittajia.

– Nuoria lähti pois jo puoliltapäivin, mutta minulla ei ollut mihinkään kiire. Tehtävät olivat aika pitkiä. Aikaa kului viisi tuntia.

Kaverit saivat täydet pisteet

Latinan kokeessa oli sekä kääntämistehtäviä että kieliopillista puolta. Erityisen “inhana” Sarakontu piti tehtävää, jossa piti valita neljästä vaihtoehdosta oikea sanamuoto. Kokonaisuutena koe ei kuitenkaan ollut kovin vaikea.

– Me kaikki pelkäsimme, että tulee kysymys konjunktiivin käytöstä sivulauseissa. Kaikissa läpikäymissämme vanhoissa kokeissa sitä kysyttiin, mutta nyt ei ollut ainuttakaan!

Se näkyi koko senioriporukan tuloksissa. Kaikki kolme nimittäin kirjoittivat laudaturin – ja Sarakonnun opiskelukaverit saivat täydet pisteet.

Tänä päivänä hyvät arvosanat ovat kovassa huudossa ja pisimmän laudatur-rivin kirjoittaneet ylioppilaat huomioidaan laajasti mediassa. Toisin oli vuonna 1953. Kun Maija Sarakontu lähti nuorena naisena yliopistoon lukemaan saksaa, Suomessa oli kaksi yliopistoa: Helsingissä ja Turussa. Pääsykokeet järjestettiin vain lääkäriksi tai teknilliseen korkeakouluun halunneille.

– Muut saivat ylioppilastutkinnon suoritettuaan kävellä suoraan Fabianinkadun ovista sisään, vaikka papereissa olisi ollut neljä approbaturia. Se oli ihanaa.

Maija Sarakontu ja Spiegel
Satu Krautsuk / Yle

Koko elämä samassa talossa

Työuransa Sarakontu on tehnyt kieltenopettajana. Pisimpään hän viihtyi Joutsenon lukiossa Lappeenrannassa saksan ja ranskan opettajana – peräti 26 vuotta.

– Kieliä rakastan, mutta opettajan uralle lähdin pelkästään pitkien kesälomien takia. Opettajat lomailivat silloin kolme kuukautta joka kesä.

Etelä-Karjalan lisäksi Sarakontu on työskennellyt Pohjois- ja Etelä-Savossa. Se oli taktinen veto.

– Kotkaan en halunnut töihin, koska se olisi turmellut kesälomat. Olisi pitänyt moikata oppilaita jatkuvasti. Mutta sopivan matkan päässä Kotkasta työpaikan oli oltava.

Eläkkeellä kannattaa hankkia harrastuksia, siten pysyy pirteänä ja aivot toimivat.

Maija Sarakontu

Kotkasta taas piti päästä kesäisin Lehmä-saareen, ja pitää edelleen – monta kertaa viikossa. Nuorena viiden kilometrin matka kuljettiin sisarusten kanssa jopa uimalla, hiukan myöhemmin omalla veneellä ja nykyään tuurimoottorilla Sapokasta. Sinne on kotoa - idyllisen ruskean puutalon pihalta - lyhyt kävelymatka.

– Olen asunut koko elämäni samassa talossa ja samassa asunnossa. Vaikka olin viikot muualla töissä, viikonlopuiksi tulin aina kotiin.

Omaa perhettä Sarakonnulla ei ole. Syntymäkodin hän jakoi siskonsa kanssa, kunnes sisko muutti viimeiseksi vuosikseen läheiseen hoivakotiin.

Spiegel pitää ajan hermolla

Kielet ovat pysyneet lähellä sydäntä eläkeläisenäkin. 20 eläkevuoden aikana Sarakontu on opiskellut latinan lisäksi eestiä ja ranskaa. Rakkain kieli on edelleen saksa, mutta sopivaa saksan-ryhmää ei ole Kotkasta löytynyt.

Onneksi Sarakontu on keksinyt sille oivan korvikkeen.

– Minulla on pari ystävätärtä, joita tapaan kaksi kertaa kuukaudessa. Puhumme silloin keskenämme pelkästään saksaa. Minulle tulee myös Der Spiegel. Kun sen kahlaa läpi, pääsee hyvin kärryille siitä mitä Saksassa ja maailmassa tapahtuu.

Eikä rakkaus latinaankaan ole laudaturin myötä mihinkään kadonnut. Sarakontu aikoo jatkaa opintojaan syksyllä.

– Ryhmän vetäjä vähän uhkaili, ettei jaksa enää jatkaa. Mutta jos ryhmä ei jatka, jatkan yksin. Uusi latinan kirjakin on ostettu. Eläkkeellä kannattaa hankkia harrastuksia, siten pysyy pirteänä ja aivot toimivat.

Vielä latinan opinnot saavat odottaa, sillä pian on juhlan aika. Laudaturit kirjoittanut senioritrio aikoo suunnata todistukset saatuaan yhdessä leivoskahville.

Rinnassa kuplii kesä. Ihan kuin 64 vuotta sitten.