Jäteyrittäjä Mauri Savolainen myi elämäntyönsä, siirtyi roskista rikkauksiin: "Ei työ tapa, vaan paha mieli"

Mauri Savolainen ajoi 40 vuotta jäteautoa Pihtiputaalla. Tämän kuun alussa hän myi yrityksensä jätejätti Lassila&Tikanojalle.

jätehuolto
Mauri Savolainen.
Titta Puurunen / Yle

Ei tiennyt Mauri Savolainen mikä oli edessä, kun hänen isänsä 70-luvun alussa alkoi maatalouden sivuelinkeinona kuskata hevosella jätteitä. Maatalous oli pienellään, muutama lehmä ja pientä viljelyä. Se ei suurelle perheelle riittänyt.

– Silloinhan ei viemäriverkostoa ollut, että suuri osa jätteiden kuskaamisesta oli käymälöiden tyhjentämistä, Savolainen kertoo.

70-luvun kuluessa jätteiden keräys jäteastioihin lähti yleistymään. Siihen asti jätteet oli saatettu vaikkapa haudata maahan, minne vain, missä oli helppo kaivaa.

Samaan aikaan Savolaisten hevonen vaihtui traktoriin ja pieneen peräkärryyn. Mauri Savolainen oli koulupoika, mutta kuten koko veljessarja, hänkin kulki vuorollaan auttamassa isää jätteiden kuskaamisessa.

– Kyllähän se joskus tympäisi. Työtä piti tehdä kovasti, ja se tehtiin käsin, hän sanoo.

Keskikoulusta töihin

16-vuoden iässä Mauri Savolainen jäi keskikoulusta. Hän ajatteli auttelevansa isäänsä ehkä vuoden verran, ja lähtevänsä sitten opiskelemaan. Kokkihommat, puutyöt tai muu käsillä tekeminen kiinnostivat.

– Mutta eihän siitä sitten mokoma joutanut mihinkään.

Isä-Savolainen oli jo sen verran iäkäs, että tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. 18-vuotias Mauri sai tilan, ja sen kyljessä jätteiden kuskauksen.

– Silloin perustin yrityksen.

Bisnespuheluita kasarmin käytävältä

Kun Mauri Savolainen meni armeijaan, hänen yrityksensä oli laajentunut jo sen verran, että hänellä oli yksi palkattu työntekijä.

– Siinä minä lankapuhelimella kasarmin käytävältä päivittäin soittelin bisnespuheluita kotipuoleen, hän kertoo.

Ensimmäisen yrityslainansa, 25 000 markkaa, Savolainen sopi puhelimella kasarmilta.

– Sillä lainalla ostin ensimmäisen lietevaunun.

Viljely vai jätteet?

Armeijan jälkeen Mauri Savolainen ajoi jätteitä ja pyöritti maatilaa. Kahdeksan vuotta se sujuikin, sen jälkeen oli valittava jompikumpi. Savolainen ryhtyi laskemaan: laajentaako maataloutta, vaihtaa kenties tuotantosuuntaa, vai keskittyäkö kuljettamaan ryönää.

– Mielestäni näin siinä jätehuollossa tulevaisuuden. Lopetin maatalouden, ja keskityin täysin jätehuoltoon.

Ratkaisevia taitteita oli vuoden 1982 jätehuoltolaki. Sen jälkeen kuljetusbisnes lähti voimakkaaseen kasvuun.

Jätehuolto oli kuitenkin Savolaisen mukaan edelleen pelkkää ajamista. Kaikki jätteet kipattiin kaatopaikalle.

– Sinne vaan, samaan penkkaan. Ei siinä mitään lajittelua ollut.

Lajittelu tulee kuvioihin

1990-luvun lopulla alkoi myös jätteiden lajittelu. Savolaisen firma oli lajittelun edistämisen eturintamaa.

– Me aloimme kerätä polttojätettä, REF:iä, kotitalouksissa. Siitä lähti täällä Pihtiputaalla ja Viitasaarella voimakas lajittelu, kertoo Savolainen.

Lajittelu laajensi myös Savolaisen bisneksiä. Hän alkoi rakentamaan lajittelulaitoksia, joissa jätejakeille on omat osastonsa.

– Tulevaisuutta täytyy aina haistella. Lajittelun seurauksena jätehuolto on muuttunut täysin, ei se enää ole jätettä, vaan raaka-ainetta, sanoo Savolainen.

Savolaisen firmakin kerää taloyhtiöistä tätä uusioraaka-ainetta kuudesta eri astiasta, ja ajaa niitä kymmeneen eri paikkaan. Työntekijöitä on 12.

Pyöreitä päiviä

Palkollisten lisäksi töitä on piisannut Mauri Savolaiselle itselleenkin. Hänen tyypillinen arjen työpäivänsä kestää 12 tuntia.

– Siitä on tullut elämäntapa. Äiti aina sanoi, että työ ei tapa, vaan paha mieli. Se on minusta hyvä elämänasenne, elämähän on pitkälti suhtautumiskysymys.

Asennetta onkin ajoittain tarvittu, 40 vuoden yrittäjäuralle kun mahtuu kaikenlaista. Milloin on palanut jäteauto, milloin kaatunut täysperävaunurekka.

– 70 000 euron vahinko kun tulee, niin tietenkin sellaisena päivänä tuntuu, että elämä kaatuu. Mutta semmoista se on, soutamista ja huopaamista.

Yrittäminen on myös sopinut Savolaisen luonteenlaadulle.

– Siinä on oman onnensa seppä, ja voi itse vaikuttaa elämäänsä. Moni lanka on omissa käsissä. Jos yrittäjänä on, pitää tehdä ja tehdä hyvin, oli oma olotila mikä tahansa.

Vaikka Savolainen on yrittäjän uraansa tyytyväinen, vähän on hampaankolossakin.

– Välillä tuntuu, että yrittäjää ei arvosteta kuin juhlapuheissa. Kun yrittäjäkavereiden kanssa puhuu, niin yrittäjä on sellainen sylkykuppi: maksuja ja maksuja, velvoitteita ja velvoitteita. Se on raskasta, hän sanoo.

Lassila&Tikanoja tiedottaa

Toukokuun alkupäivinä pörssiyhtiö Lassila&Tikanoja lähetti tiedotteen. Siinä yhtiö kertoi ostavansa keskisuomalaisia ympäristöpalvelujen yrityksiä.

"Ostettujen yhtiöiden tarjoamat ympäristöpalvelut, kuten jätehuolto- ja puhtaanapitotoiminta, vahvistavat Lassila & Tikanojan ympäristöpalveluja Keski-Suomen talousalueella", kertoi L&T:n ympäristöpalvelujen johtaja Petri Savolainen yhtiön tiedotteessa.

Yksi yhtiöistä Mauri Savolaisen Pihtiputaan Jätehuolto Oy. Ne muutkin olivat Savolaisen – hän osti ne vuoden vaihteessa, sillä ajatuksella, että olisi riittävän iso toimija Lassila&Tikanojan ostettavaksi.

Yritys myyntiin vuosien pohdinnan jälkeen

Firman myynti oli Savolaisen omien sanojen mukaan vuosien pohdinnan tulos.

– Suurin syy on se, että minulla ei ole jatkajaa. Muuten tämä on vähän niin kuin urheilussa, lopetatko huipulta, pohjalta vai jostain siltä väliltä.

Silti, vaikka pohdintaa on takana pitkästi, sulateltavaa riittää – yritys kun on kuin oma lapsi.

– Vaan kyllähän nelikymppisen pitää jo pärjätä omillaan. Mutta on tämä jännä tunne. Mutta ainakaan ei enää harmita viedä autoa pajalle, kun ei tarvitse laskea paljonko korjaus maksaa, mutta onhan tässä kova haikeus.

Pian on aikaa

Pian Mauri Savolaisella on aikaa, ja sitä on paljon enemmän kuin yrittäjäuran aikana kuunaan.

Myös rahaa on. Kuinka paljon, siitä eivät Mauri Savolainen ja Lassila&Tikanoja puhu.

Yritys on joka tapauksessa taloudeltaan hyvässä kunnossa, ja sen liikevoittoprosentti on viimeisillä tilikausilla ollut lähellä 20 prosenttia. Selvää on, että suolarahoilla ei omistaja ole vaihtunut.

– Kai sitä voi niin kuin lottovoittaja sanoa, että varmaan pitäisi maailmaa kiertää ja autokin vaihtaa, mutta en minä siitä autosta ihan varma ole, Savolainen nauraa.

Lomaa Savolainen aikoo pitää, sitten syksyllä kun hän on lopullisesti irti firmasta.

– Kyllä siinä vähän täytyy nollata, ja ihmetellä elämää. Että millaista se on, kun ei kolme puhelinta soi koko aikaa. Istun vaikka laiturilla, teen mitä haluan.

Kuuntele Mauri Savolaisen haastattelu Yle Areenasta.