Dialyysipotilas voi olla itsensä hoitaja – Lääkäri: kotihoitopotilailla ennuste on parempi

Munuaisten vajaatoiminta muutti Jorma Hämäläisen arkielämää. Sairaus ilmeni pari vuotta sitten ja nyt mies käy säännöllisesti keinomunuaishoidoissa.

munuaisten vajaatoiminta
Dialyysipotilas kiinnittää laskimoletkua ranteeseen.
Munuaisten vajaatoimintaa sairastava Jorma Hämäläinen valmistelee hemodialyysihoidon itsenäisesti.Eerikki Pitkänen / Yle

Kuopion Kaarisairaalan neljännessä kerroksessa on valoisa huone, jonka reunoilla kiertää rivissä yhdeksän tuolia ja jokaisen vieressä on kosketusnäytöllä varustettu hoitolaite. Äkkiseltään voisi kuvitella olevansa hammaslääkärissä, mutta tämä paikka on dialyysiosasto.

Huoneeseen saapuu 72-vuotias Jorma Hämäläinen peitto kainalossaan. Hän ottaa vapaan paikan ja käy keräämässä huoneen perällä erilaisia tarvikkeita muovipussiin. Taustalla kuuluu tasainen hurina ja välillä hiljainen loiske aivan kuin astianpesukone olisi päällä.

Hämäläinen on yksi 1 800 suomalaisesta, jotka sairastavat munuaisten vajaatoimintaa.

Sairaus löytyi sattumalta

Jorma Hämäläinen oli vielä pari vuotta sitten terve mies, jos pieniä vaivoja jäsenissä ei lasketa mukaan. Eräänä päivänä hän oli mökkinsä edustalla jäällä ja kaatui lyöden päänsä. Hämäläinen meni tajuttomaksi ja ehti maata jäällä pitkän aikaa. Hän hakeutui lääkäriin vilustumisesta johtuvan keuhkokuumeen vuoksi, mutta lisäksi hänellä todettiin diabetes ja sen sekä korkean verenpaineen aiheuttama munuaisten vajaatoiminta.

Nyt mies on käynyt dialyysi- eli keinomunuaishoidoissa marraskuusta 2015 lähtien.

Olen aina tottunut hallitsemaan oman elämäni, ja minulle oli ihan vieras asia, että elimistö voi pettää.

Jorma Hämäläinen

Munuaisten vajaatoiminta on sairaus, joka ei välttämättä oireile ollenkaan eikä sitä sairastava huomaa tautia, varsinkin jos se kehittyy hitaasti. Vajaatoimintaa voi aiheuttaa esimerkiksi diabetes, kun koholla oleva verensokeri vaurioittaa munuaista.

– Potilailla seurataan veriarvoja, ja hoito aloitetaan viimeistään, jos potilas alkaa oireilla pahoinvoinnilla tai elimistöön kertyy nestettä, kertoo osastonylilääkäri Agneta Ekstrand HUS:n Kirurgisesta sairaalasta.

Lääkkeillä pyritään hidastamaan vajaatoiminnan etenemistä ja siihen liittyviä muita sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja.

Omatoiminen hoitomuoto

Hämäläinen saapuu takaisin paikalleen ja alkaa tottunein elkein valmistella hoidon aloittamista. Siihen kuluu puolisen tuntia.

– Melkoinen määrä on tarvikkeita, hän naurahtaa.

Hoitopöydälle kertyy ruiskuja, letkuja, teippirulla ja verensokerimittari. Koko hoidon ajan on huolehdittava hyvästä hygieniasta, joten jokaisella paikalla on oma desinfiointiaine. Lisäksi Hämäläinen ottaa esille pirtupurkin neulahaavojen puhdistusta varten.

Ensin Hämäläinen laittaa uudet letkut kiinni paikkansa vieressä olevaan keinomunuaiskoneeseen ja näppäilee laitteen kosketusnäyttöä. Sitten kiristysremmi käteen, että suonet tulevat paremmin esille ja neulat paikoilleen.

Dialyysipotilaan hoitotarvikkeita pöydällä.
Hoitopöydällä on muun muassa pirtua desinfioimiseen, teippiä kiinnitykseen, letkuja, "vänksyt" eli saksipihdit, ruiskuja sekä verensokerimittari.Eerikki Pitkänen / Yle

– Nyt osui suoneen! Ei ole ollut helppoa opetella pistämistä itse. Loppujen lopuksi kovapäisenä opin, etten ollut yltä päältä veressä. Se on ollut vuoden polku, että siihen on päässyt.

Kaikkien valmisteluvaiheiden muistamiseksi Hämäläinen tekee asiat aina samassa järjestyksessä. Onneksi hoitaja on apuna, jos joku tarvike on unohtunut tai tarvitaan lisäkättä.

Kaarisairaalan dialyysiosastolla on kolmenlaisia hoitohuoneita. Yhdessä potilaat hoitavat kaikki itse, toisessa toimitaan osin itsenäisesti ja kolmannessa hoitajat tekevät valmistelut.

– Tosi hyvä, että täällä on näin järjestetty. Jokainen voi oman vointinsa mukaan päättää, ja kaikki tarvitsevat joskus apua.

"Kiinnitys keinomunuaiskoneeseen", lukee ohjeistuslaitteen näytöllä. Sen jälkeen vielä yksi kuittaus kosketusnäytöltä, ja veri lähtee kiertämään koneen läpi. Hämäläinen mittaa verensokerin ja -paineen ja istuutuu tuolille.

Hoitoaika kuluu laskuja maksamalla

Hämäläinen käy hemodialyysissä eli veriteitse tapahtuvassa veren puhdistuksessa ja ylimääräisen nesteen poistossa kolme kertaa viikon aikana. Yksittäinen hoito kestää neljä tuntia. Sinä aikana hän maksaa puhelimitse laskuja ja tekee erilaisia askareita tietokoneella.

– Aika haasteellista on saada aika kulumaan. Jätän tähän tarkoituksella sellaisia tehtäviä, joita pystyn tekemään. Vieläkin joitakin työasioita minulta kysytään, niin vastaan niihin, kertoo rakennusalalla elämäntyönsä tehnyt Hämäläinen.

Potilaille on järjestetty sairaalan puolesta langattomat kuulokkeet ja televisiot, että aika kuluisi paremmin.

Hoidon päätteeksi on tarjolla lämmin ateria, mutta Hämäläisellä on mukanaan muutama leipä, jotka hän nauttii, kun verensokeri laskee. Yhden hoitokerran aikana voi poistua jopa 4 litraa nestettä.

– Tämän jälkeen on iltaan saakka uupunut olo.

Dialyysipotilas osoittaa valvontanäyttöä.
Jorma Hämäläinen näyttää hoitoarvoja dialyysilaitteen näytöltä.Eerikki Pitkänen / Yle

Toinen hoitovaihtoehto olisi ollut vatsakalvodialyysi, jossa vatsaontelon kalvo toimii suodattimena. Se ei kuitenkaan Hämäläiselle olisi sopinut, koska hän ei olisi voinut samalla tavalla jatkaa rakennushommia mökillään rasittamatta vatsan seutua.

– Eläkeläisenä se puuhastelu on ollut sellaista mielen ylläpitoa.

Hemodialyysi tehdään tavallisesti sairaalaoloissa kolme kertaa viikossa, mutta sen voi tehdä myös kotioloissa. Silloin yksittäinen hoitoaika voi olla lyhempi, esimerkiksi kaksi tuntia kerrallaan, mutta hoitokertoja on enemmän.

Hämäläisen tilanteessa kotihemodialyysi ei ole mahdollista, sillä hän toimii poikansa omaishoitajana eikä kykenisi auttamaan häntä kesken hoidon, jos poika tarvitsisi yhtäkkiä apua.

Vatsakalvodialyysi puolestaan on jatkuvaa, ja sen voi tehdä kahdella tavalla: joko käyttämällä pieniä pusseja vatsaontelossa, jotka vaihdetaan neljä kertaa vuorokaudessa tai kotihoitoon tarkoitetun laitteen avulla, joka tekee nesteenvaihdon yön aikana.

Vatsakalvodialyysiä käyttää noin 20 prosenttia kaikista potilaista. Suurin osa heistä on kotihoidossa. Hemodialyysipotilaista noin 10 prosenttia hoitaa itseään kotona.

Osaston ylilääkäri Agneta Ekstrandin mukaan dialyysipotilaita pyritään ohjaamaan kotihoitoon, koska se säästää sairaalapaikkoja ja on siten kustannustehokkaampaa, mutta myös potilaan eduksi.

– Tutkimuksista tiedetään, että jos potilas hoitaa itseään kotona, hän jollakin tavalla sitoutuu hoitoon paremmin ja silloin ennuste on parempi.

Sairaus rytmittää arkea

Munuaissairaus ja tiivis hoitorytmi ovat olleet Hämäläiselle vaikea asia. Hän kehuu sairaalan henkilökuntaa ystävälliseksi ja asiantuntevaksi, mutta sanoo kokeneensa vaikeaksi sopeutua muiden hoidettavaksi.

– Olen aina tottunut hallitsemaan oman elämäni, ja minulle oli ihan vieras asia, että elimistö voi pettää. Muiden hoidettavana oleminen on jonkinlainen identiteetin menetys.

Sairaus on muokannut myös Hämäläisen arkirytmin uudelleen. Kauppareissut ja muut hoidettavat asiat on järjestettävä hoitojen mukaan.

– Se on sellainen palapeli, että kun tulee joku häiriö, niin tahtoo mennä kaikki pieleen.

Munuaissiirrosta hän ei ole keskustellut lääkärin kanssa, joten hoidot jatkuvat niin kauan kuin elinpäiviä riittää. Tulevaisuuteen mies katsoo tyynesti.

– Minulle riittää, jos 10 vuotta selviän tällä hoidolla, vaikka eihän sitä tarvitse miettiä.

Jutun lähteenä on käytetty haastattelujen lisäksi Munuais- ja maksaliiton Munuaispotilaan opasta (siirryt toiseen palveluun).