Laulava fundeeraaja, syvästi tunteva suunnannäyttäjä – Pertti Paasio muistelee Mauno Koivistoa

Vaatimattomista lähtökohdista valtionpäämieheksi ponnistanut Mauno Koivisto luotsasi Suomea vaikeina vuosina. Pertti Paasion mukaan apuna oli venäjän kielen taito ja laulun lahja.

Mauno Koivisto
Mauno Koivisto kesämökillään Tähtelässä vuonna 1976.
Kalle Kultala

Fundeeraus oli luonteenomaista jo nuorelle Mauno Koivistolle, muistelee SDP:n entinen puheenjohtaja, ministeri Pertti Paasio. Hänen ensimmäiset kohtaamisensa Koiviston kanssa tapahtuivat 1950-luvun puolivälissä.

– Hän veti sellaista ajattelijaporukkaa, jossa oli useita tohtoreita, professoreita ja pankinjohtajia; nuoria ja vanhoja. Koiviston klubiksi sitä kutsuttiin, kertoo Pertti Paasio.

Politiikassa on tärkeintä osata fundeerata puolin ja toisin. Se vie joskus aikaa, ja kaikilla ei tunnu sitä olevan.

Pertti Paasio

Pertti Paasio itse liittyi puolueeseen 1957 Mauno Koiviston ollessa puolueosaston puheenjohtajana. Tuohon aikaan Koivisto vaikutti lyhyen aikaa myös Turun valtuustossa.

Turkulaisuus säilyi Mauno Koivistossa valtakunnan huippuviroissakin. Kansanomaisesti käyttäytyvä poliitikko vetosi suomalaisiin.

"Äijät ulos, Maukka lukee!"

Pertti Paasio

– Hänen aksenttinsahan teki oikeastaan Turun murteesta laillisen, tasavertaisen muiden kanssa, hymähtää Pertti Paasio.

Nuorelle työmyyrälle taattiin lukurauha

Turun satamassa työskennellyt nuori Mauno Koivisto opiskeli uutterasti, ja työtoverit kunnioittivat hänen pyrkimystään edetä opinnoissaan.

– Hän luki satamatöiden ohessa yliopistossa aina tohtoriksi saakka. Kun hän ruokatunnilla istahti nurkkaan ja avasi kirjansa, niin lähimmät ystävät huusivat legendaksi tulleet sanat: "Äijät ulos, Maukka lukee!" Ja sitten Maukka luki aika pitkälle.

Mauno Koivisto nousee autosta, ja on toimittajien ympäröimänä.
Mauno Koivisto nousee autosta toimittajien ympäröimänä.Yle

Pertti Paasio muistelee tulevan pankkimiehen saaneen talousoppia jo työskennellessään "kolipaatilla", hiililaivalla.

Hän oli myös hyvin syvästi tunteva ihminen.

Pertti Paasio

– Siellä hän sai ensimmäiset opit vähän vanhemmilta työläisiltä, miten kuorma siirretään taloudellisemmin toiseen paikkaan. Ehkä siitä jotakin jäi. Talousmiehen viisaus oli häneen luonteessaankin, ja politiikassa on tärkeintä osata fundeerata puolin ja toisin. Se vie joskus aikaa, ja kaikilla ei tunnu sitä olevan.

Äidin menettäminen koski pitkään

Taipumus pohtia asioita ajan kanssa oli myös kodin peruja, arvelee Pertti Paasio. Koivisto ponnisti valtakunnan huipulle köyhästä perheestä, Piispankadulta Turun tuomiokirkon kupeesta.

Hymni-äitinsä Mauno Koivisto menetti jo varhain, kymmenvuotiaana. Koivisto kertoi Yleisradion 75-vuotishaastattelussa tajunneensa vasta myöhemmällä iällä, että hän oli kantanut "irrationaalista kaunaa, kun äiti niin varhain jätti meidät".

– Se on kai yleinen rakkauden ilmenemismuoto. Hän oli syvästi tunteva ihminen. Sopii hyvin siihen kuvaan, puntaroi Pertti Paasio.

Mauno Koivisto 1960
Mauno Koivisto vuonna 1960.Helsingin Työväen Säästöpankki

Koiviston isä Juho oli vahvasti uskonnollinen. Paasio huomauttaa Koiviston kertoneen avoimesti muistelmissaan adventisti-isänsä vaikutuksesta varttumisvuosinaan. Kaikkien aikalaisten tiedossa tuo tausta ei kuitenkaan ollut.

– Presidentinvaaleissa yksi muiden väite oli, että jos Koivistosta tulee presidentti, niin seurat loppuvat ja kirkot suljetaan. Ilmeisesti ei tiedetty, että hänen kotinsa oli varsin uskonnollinen, kummeksuu Paasio.

Rakkaustarina vailla vertaa

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen muisteli taannoin keskusteluaan edeltäjänsä kanssa. Entisten johtokunnan jäsenten joululounaalla Koivisto oli pohtinut, miten hän lakkasi ajattelemasta maailmanloppua vasta tavattuaan tulevan vaimonsa.

Myös Pertti Paasio toteaa empimättä Mauno ja Tellervo Koiviston rakkaustarinan olleen vertaansa vailla. Heidän tyttärensä Assi Koivisto syntyi vuonna 1957.

– Koiviston perhe todella muodostaa yhdessä kokonaisuuden. Olin myöhemmissä viroissani aika paljon tekemisissä heidän kanssaan valtiovierailuilla, ja kyllä tämä käsitys vahvistui. Se on edelleen voimassa.

Mauno Koivisto ja Tellervo Koivisto seisovat humalan peittämällä talon seinustalla.
Pääministeri Mauno Koivisto ja Tellervo Koivisto kesämökillään Tähtelässä vuonna 1970.Kalle Kultala

Ensi tapaamisellaan joulukuussa 1950 Mauno Koivisto vei Tellervo Kankaanrannan hiljan avattuun, suosittuun tanssipaikkaan Turun Pansion kaupunginosassa.

– Pansion työväentalo, Pansiola, jonne he menivät, kun ensimmäinen paikka oli kiinni, ansaitsisi kyllä minusta pronssilaatan sekin. Tällaisia legendoja Turussa on tietenkin aika paljon.

Talkoilla rakennettu, viime vuosinaan kirpputorina palvellut Pansiola tuhoutui raivoisassa tulipalossa uuden vuoden aatonaattona 2015. Tulipalosta voit lukea lisää täältä.

Puumies veisti Suomen suuntaa

Poliittiseen toimintaan Mauno Koivisto lähti mukaan pian sodasta palattuaan, 1940-luvun lopulla.

– Se suurempi perspektiivi on taistelu suomalaisen yhteiskunnan suunnasta, ja se käytiin aika pitkälti kuljetusalalla, satamissa ja telakoilla. Siellä Koivisto nousi hyvin nopeasti sekä pelätyksi että rakastetuksi työtoveriksi sen takia, että hän osasi asiat.

– Tämä heijastui muun muassa pääministerivierailuun telakalla. Hän tunsi vanhoja työtovereitaan ja heitteli heille etunimellä.

Olennaisinta on, että pitää pyrkiä ratkaisuihin, jotka eivät sorra ihmistä.

Pertti Paasio

Pertti Paasio kertoo, että isänsä läheiset välit Koivistoon juontuivat noilta ajoilta. Rafael Paasion päätoimittaman Sosialistin, sittemmin Turun Päivälehden, sivuilla pakinoi Puumies, Mauno Koivisto.

– Olennaisinta on, että pitää pyrkiä ratkaisuihin, jotka eivät sorra ihmistä. Heidän hyvin läheinen yhteistyönsä juontaa jo noilta ajoilta, kun satamien vaiheilla taisteltiin työväenliikkeen sisäistä taistelua, jonka lopputulos olisi voinut olla toisenkinlainen.

Presidentti Mauno Koivisto päätoimittajien tentissä TV2:n Päätoimittajat-sarjassa toukokuussa 1984.
Presidentti Mauno Koivisto päätoimittajien tentissä Yleisradion TV2:n Päätoimittajat-sarjassa toukokuussa 1984.Kalevi Rytkölä / Yle

Koivisto nousi Rafael Paasion johtaman hallituksen valtiovarainministeriksi vuonna 1966. Pidetty kansanmies ei kuitenkaan koskaan toiminut kansanedustajana.

"Maailman toinen laulava presidentti"

Mauno Koiviston presidenttikaudet (1982–1994) ajoittuivat kuohuviin vuosiin. Kylmän sodan ydinuhan keskeltä Suomi hivuttautui idän karhun kainalosta kohti Eurooppaa. Berliinin muuri murtui, Neuvostoliitto romahti.

– Se oli erittäin kovaa aikaa, ja kuitenkin Mauno Koiviston tapainen... perämies vai kapteeni... ohjasi laivaa karikkoisissa vesissä, vaikeissa oloissa näihin aikoihin, joita parhaillaan elämme. Siinä Mauno Koiviston rooli on aivan kiistaton.

Presidentit Mauno Koivisto ja Mihail Gorbatshov Moskovassa 1985
Presidentit Mauno Koivisto ja Mihail Gorbatshov Moskovassa 1985.Kalle Kultala

Pertti Paasion mukaan luovimisessa korvaamaton apu oli Koiviston kulttuurintuntemus.

– Hänen suhteensa venäjän kieleen ja kulttuuriin ei ilmeisesti ollut kovin laajalti tunnettu. Hänhän puhui venäjää varsin sujuvasti, ja kuulemma vielä kaunista venäjää! Sillä hän tuli tuttavaksi suorempia teitä.

Venäläisten kansanlaulujen suosijana hän saattoi yhtäkkiä esittää niitä valtiovierailuilla.

Pertti Paasio

Lentopalloharrastuksestaan tunnettu Koivisto oli myös innokas laulumies. Hän pääsi toisinaan yllättämään tapaamisten isäntäväen.

– Varsin usein epävirallisissa tilaisuuksissa hän lauloi. Venäläisten kansanlaulujen suosijana hän saattoi yhtäkkiä esittää niitä valtiovierailuilla.

Presidentti Mauno Koivisto hymyilee.
Presidentti Mauno Koivisto vuonna 2003.Mauri Ratilainen / AOP

Mauno Koiviston maine musikaalisena valtionpäämiehenä kantautui aina Afrikkaan asti, muistelee Pertti Paasio.

– Tapasin virassani ulkoministerinä Sambian presidentin Kenneth Kaundan lentoasemalla, ja hän kysyi, miten maailman toinen laulava presidentti voi. Toinen oli hän itse, toinen oli Koivisto. Näin hänet tunnettiin hyvin myös päiväntasaajalla!