Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Heille Halla-aho on ainoa vaihtoehto

He näkevät uhkia. Heidät nähdään uhkina. Mistä halla-aholaisten pelot oikein kumpuavat?

Teksti Sara Rigatelli Kuvat Sasha Silvala, Juha Korhonen Ulkoasu ja toteutus Henri Salonen, Eemeli Martti


Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho kamppailee perussuomalaisten puheenjohtajuudesta 10. kesäkuuta puoluekokouksessa Jyväskylässä. Hänen varteenotettavin vastaehdokkaansa on kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho.

Maahanmuuttovastaisen Halla-ahon valinnan pelätään johtavan hallituksen hajoamiseen. Kävimme Ilomantsissa, Oulussa ja Lopella kysymässä riviperussuomalaisilta, miksi juuri Halla-aho olisi ratkaisu.


Lopen kärsivällinen persu

KUKA

  • Antti Salminen, 42, Loppi
  • testausasiantuntija, tietoturva-alalla
  • kunnanvaltuutettu, perussuomalaisten Hämeen piirin 3. varapuheenjohtaja
  • vaimo ja kaksi lasta

  • Espoo ei ollut ihmisen paikka elää, Antti Salminen ajatteli. Hän ei voinut pitää enää ikkunoitaan auki Espoon Ymmerstassa. Pihalta kuului liikaa “jalla jallaa”. Lähijunassakaan tunnelma ei ollut hänelle tarpeeksi suomalainen.

    Salminen otti harpin ja etsi kartasta 100 kilometrin säteellä uuden kotipaikan: Läyliäisten kylä, Loppi.

    Nyt hän on asunut Läyliäisissä kahdeksan vuotta. Keltaisen rintamamiestalon pihassa on lipputanko ja farmariauto. Salminen pitää siitä, että Läyliäisissä asuu vain hänen kaltaisiaan ihmisiä: kahden auton kotitalouksia, joista suurin osa pendelöi pääkaupunkiseudulle töihin. Ei sosiaalista asuntotuotantoa, ei sen lieveilmiöitä.

    – Lapsia en olisi alkanut Espoossa tehdä. Täällä ne on ilo kasvattaa turvallisessa ympäristössä.

    Antti Salmisen “white flight” eli valkoinen pako oli alkanut henkisesti jo vuosia aiemmin.

    16-vuotiaana hän lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, New Orleansin kaupunkiin. Pitkätukkainen hevaripoika kohtasi Louisianan etelävaltiossa todellisuuden, jollaista ei ollut televisiosta nähnyt. Kaikki mustat eivät olleetkaan Eddie Murphyja.

    Köyhillä alueilla auton ovet piti laittaa lukkoon.

    – Mut sai nuivistumaan se käytös, jota kohtasin toisilta ihmisryhmiltä. Heidät valitettavasti tunnisti ihonväristä, Salminen sanoo.

    Salminen on nuiva. Se on perussuomalaisten suosima termi, joka tarkoittaa monikulttuurisuuden vastustajaa.

    Kun Salminen palasi Suomeen vuonna 1992, ensimmäiset somalipakolaiset olivat juuri saapuneet. Siellä ne istuivat Turun Hansakorttelissa tekemättä mitään, Salminen kuvaa. Toiseuden kohtaaminen myös omalla maaperällä kuohutti: tämäkin maa on muuttumassa.

    Yhdysvalloissa Salminen oli vakuuttunut, ettei kaikkia ihmisryhmiä ole tarkoitettu tulemaan toimeen keskenään.

    Hänen suomalainen äitinsä, yksinhuoltaja, oli ottanut vaihtovuotta varten lainaa, koska toivoi pojastaan kansainvälistä. Saiko äiti mitä toivoi?

    – Sai. Mä matkustan paljon ja teen töitä ulkomaisten sidosryhmien kanssa.

    Hänen seinällään on kartta paikoista, joissa hän tai vaimo on käynyt. Kauimmaisten joukossa ovat Pohjois-Korea ja Mongolia.

    Antti Salminen 17-vuotiaana New Orleansissa.
    Salminen yläasteen koulukuvassa.

    Salminen testaa työkseen pankeille kehitettävien sovellusten tietoturvaa. Hän on itseoppinut it-alan asiantuntija, hyvätuloinen ja hyväosainen.

    Menestys ei ole tullut ilmaiseksi.

    Heti New Orleansista tulon jälkeen turvaverkot repesivät: äiti sairastui vakavasti ja pankki vei heidän omakotitalonsa. Salminen jäi 17-vuotiaana omilleen.

    Kun kaverit veivät lukion loppuun, Salminen pyykkäsi ruotsinlaivojen petivaatteita turkulaisessa pesulassa. Koulu jäi.

    – Myöhemmin olen kouriintuntuvasti tajunnut, että minähän olen laman lapsi, hän toteaa.

    Hän sanoo, että ymmärtää vähäosaisia hyvin. Mutta ihmisoikeuksien rinnalla on hänen mielestään ihmisvelvollisuuksia.

    – Kaikkea ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle. Meidän pitäisi huolehtia ensisijaisesti itsestämme, perheestämme ja resurssien mukaan muista, hän sanoo.

    Maahanmuutto on Antti Salmiselle vain rönsy isossa kuvassa. Ihmiskunnan suurin ongelma on hänen mielestään väestöräjähdys.

    Kun ihmiset siirtyvät paikasta toiseen, kaikki ongelmat siirtyvät ihmisten mukana, Salminen uskoo.

    – Ei Syyriassa tai Afganistanissa maasta nouse kaasua, joka tekee niistä paikoista ikäviä, vaan sen tekevät ihmiset, hän väittää.

    Samoin Suomessa ei nouse hänen mukaansa “sisukaasua”, vaan suomalaiset ovat tehneet tästä erinomaisen paikan elää.

    Salmisen motiivi toimia politiikassa on sama kuin Jussi Halla-aholla: lapset. Hän ei halua kahdelle lapselleen tulevaisuutta, jossa Suomi muuttuu Lähi-idäksi.

    – Meidän on puolustettava tätä maata, joka perustuu yhteiseen kansaan, hän selittää.

    Perustuuko? Tutkija Miika Tervonen voitti vastikään Tiedekynä-palkinnon artikkelistaan, jonka mukaan yhtenäinen suomalainen kansa on myytti.

    – Aika paljon on tutkijoita, jotka yrittävät romuttaa kansallismielisyyttä, Salminen vastaa.

    – Ei vuonna 1940 kysytty, mikä on kenenkin seksuaalinen suuntaus tai poliittinen aate, kun oli yhteinen asia.

    Perussuomalaisista Salminen innostui 2000-luvun alussa, kun Tony Halme tuli mediaan “puhumaan kovaa”. Sitä ennen hän oli kannattanut nuorsuomalaisia, liberaalia ja porvarillista pienpuoluetta.

    Tarja Halonen oli Salmiselle punainen vaate. Varsinkin vuoden 2006 presidentinvaalikamppailu Sauli Niinistöä vastaan sai Salmisessa aikaan vastareaktion.

    – Sillon tapahtui se voimakas herääminen. Maamiinat, Tiitisen listat. Kuinka eri mieltä olin kaikesta, hän kertoo.

    Hän löysi Hommafoorumin ja sitä kautta Jussi Halla-ahon blogin Scriptan. Halla-aho valittiin eduskuntaan vuonna 2011. Vuotta myöhemmin Halla-aho sai korkeimman oikeuden tuomion islamia käsitelleestä blogikirjoituksestaan.

    Julkisuudessa Halla-ahon demonisointi ja hakkaaminen oli totaalista, Salminen sanoo.

    – Se vetosi. Mä halusin olla sen hakatun puolella.

    – Tajusin, ettei riitä, että meillä on joku yksi johtotähti jossain, vaan tarvitsemme kansallismielisen rintaman.

    Salminen lähti mukaan rintamaan, velvollisuudentunnosta ehdolle kuntavaaleihin ja eduskuntavaaleihin. Nyt hän on Lopen kunnanvaltuutettu ja perussuomalaisten Hämeen piirijohdossa.

    – Olen välimallin persu. Kukaan ei tunne mua, en ole Arkadianmäkeä lähelläkään.

    – Kyllä mulla on vähän yksinäinen olo kansallismielisenä persuna täällä Lopella, hän tunnustaa.

    Yksinäisyyteen on kaksi lääkettä: internet ja Suomen Sisu.

    Kansallismieliseen Suomen Sisu -järjestöön Antti Salminen lähti mukaan reilu vuosi sitten. Mediasta saadut mielikuvat jännittivät, mutta porukka olikin Salmisen makuun fiksua ja salonkikelpoista.

    – Ei yhtään juntteja, ei yhtään rasismia, hän kuvaa.

    Iltamat sisulaisten kanssa ovat Salmisen henkireikä. Niihin hän ajaa tarvittaessa pitkänkin matkan.

    – Siellä on kavereita, joiden kanssa voi puhua takki auki, sivuilleen vilkuilematta. Miten kukin on lukenut mediaa ja tulkinnut juttuja. Kaikki se kansallisaate perustuu reaalimaailman havaintoihin ja historiaan.

    Joskus Salminen on autoillut myös Suomi Ensin -mielenosoituksiin, mutta ryhmän riidanhaluisuus karkottaa, samalla tavalla kuin MV-lehden pilkka.

    – En näe mitä voitetaan sillä, että hyökätään ihmistä kohtaan, jonka kanssa ollaan eri mieltä, hän sanoo.

    Antti Salminen ei koskaan avaa Yleisradion tai MTV:n etusivua. Hän suodattaa mediaa Hommafoorumin otsikoiden kautta.

    Kun turvapaikanhakijoita alkoi tulla syksyllä 2015, Salminen seurasi nimimerkki Paavo Tajukankaan blogia. Se oli yksi harvoja kanavia, joista näki tunnin tarkkuudella, kun Tukholmassa “pakattiin” väkeä junaan kohti Torniota.

    Hän ei pidä kaikkia Ylen uutisia vääristeltyinä, mutta jos uutinen “värisee”, hän hakeutuu vastamedioihin etsimään lisätietoa. Värinä tarkoittaa hommafoorumilaisten kielellä, että uutisesta olisi peitelty maahanmuuttoaspekti pois.

    Salminen on kiinnittänyt ilolla huomiota uuteen konservatiiviseen verkkojulkaisuun Oikeaan Mediaan.

    Pikkulasten isällä on omaa aikaa vain vessassa tai silloin, kun lapset nukkuvat. Silloin isä somettaa.

    – Joillakin on 24/7 aikaa vetää verkossa liirumlaarumia. Olen kateellinen, etten voi osallistua niin paljon kuin haluaisin.

    Salminen on oppinut harkitsevaksi netinkäyttäjäksi. Joka kerta, kun hän painaa enteriä, mielessä ovat nettipoliisit, jotka “kyttäävät hänen kaltaisiaan”. Halla-ahon kansankiihotustuomio vuonna 2012 oli Salmisen mielestä osoitus siitä, että oikeuslaitos on politisoitunut.

    – Ei perhe ole sen arvoinen menettää, että jostain nettikirjoittelusta iskä ottaisi sakkoja tai jopa vankilaa, hän sanoo.

    – Kyllä se enter on painava nappi.

    Salminen kannattaa “South Park -tasoista” sananvapautta. Jos jokin hänen arvoissaan on kansallismielisyyden yläpuolella, se on totaalinen sananvapaus.

    Somessa Salminen yleensä jakaa Halla-ahon juttuja, kuuluu Halla-ahon kannattajaryhmiin ja lähettelee yksäreitä eli yksityisviestejä. Joskus Halla-ahollekin, mutta harvemmin saa niihin vastausta.

    – Halla-aho on niin kiireinen ja suosittu, etteivät lähelle pääse tällaiset välimallin persut. Viimeksi puoluevaltuuston wc-tauolla hän melkein muisti minut, Salminen naurahtaa.

    Mutta someväki ei välttämättä tule Jyväskylään, Salminen tietää.

    Kesäkuussa Salminen kerää Mondeonsa täyteen Hämeen perussuomalaisia. Hän on varannut hotellihuoneen Jyväskylästä, jossa puoluekokous pidetään.

    Halla-ahon kampanjaan ei tarvita mitään ilmapalloja, Salminen sanoo. Ihmiset tietävät kyllä, mistä on kyse.

    Millään, mitä “Mestariksi” kutsuttu Halla-aho viimeisinä viikkoina sanoo, ei ole hänen uskollisimmille tukijoilleen merkitystä. Halla-ahon kannatus perustuu niihin sotiin, joita hän on jo vuosikymmenen käynyt, Salminen kertoo.

    Se Mestari on tosin läppä, Salminen huomauttaa.

    Sampo Terho olisi voinut olla Antti Salmisen ehdokas, jos hän olisi haastanut perussuomalaisten nykylinjan eikä Halla-aho olisi ehdolla. Mutta hallituspuolueiden tuki Terholle näyttää Salmisesta teatterilta ja Terhon ilmoittautuminen kisaan “synkronoituine twiitteineen” oli nolo.

    Moni on Salmisen tavoin sinnitellyt puolueessa syksyn 2015 jälkeen. Eduskuntaryhmän hiljaisuus oli korvia huumaavaa, kun turvapaikanhakijoita “lappasi sisään”, Salminen kuvailee. Kaiken huipuksi sisäministerin salkku annettiin kokoomukselle.

    Nyt odotus palkitaan, Salminen toivoo.

    Suomeen saadaan ehkä ensimmäistä kertaa aidosti kansallismielinen puolue.

    Enää ei tarvitse olla seinät leveällä ja katto korkealla. Eikä kaikki suomalaisuuden puolustaminen ole enää junttia ja rasistista.

    Salminen on seurannut ilolla Trumpin ja Brexitin voittokulkua. Ihmiset ympäri maailmaa ovat “heränneet globalisaation pysähtymiseen”. Kaikki, mitä on syötetty hyvänä asiana, ei ollutkaan hyvä asia, Salminen tulkitsee.

    Hän ihailee Nigel Faragea, Britannian nationalistisen UKIP-puolueen entistä johtajaa ja Brexitin arkkitehtia.

    – Aivan mahtava poliitikko, joka aloitteli samoihin aikoihin kuin Timo Soini. Poikien lopputulos oli vähän erilainen.

    Hän on varma, että rajat vielä nousevat. Jos se ei tapahdu poliittisesti, jossain leimahtaa.

    – Olen tyytyväinen, että nyt meillä on poliittisia vaihtoehtoja, ettei ainakaan vielä tarvitse sotimaan ryhtyä.

    Isänmaan toivo

    KUKA

  • Jenna Simula, 27, Oulu
  • kansanedustaja Olli Immosen (ps.) avustaja
  • Oulun kaupunginvaltuutettu, Suomen Sisun kirjuri
  • rakentaa hirsitaloa avomiehensä kanssa Ouluun

  • Kun WTC:n tornit sortuivat syyskuussa 2001, Jenna Simula katsoi tv:tä Oulussa isänsä kanssa.

    Hän oli 12-vuotias, vielä vaaleatukkainen esiteini.

    Isä oli toimitusjohtajana elektroniikkafirmassa, isänmaallinen mies. Simula muistaa, kuinka isä pohti, seuraako iskuista kolmas maailmansota.

    He olivat käyneet maahanmuuttokriittisiä keskusteluja aiemminkin, mutta nyt isä pelkäsi, että maahanmuutto tuo terrorismin Suomeen.

    “Haittamaahanmuutto”, Simula täydentää. Sana haittamaahanmuutto esiintyy Simulan puheessa toistuvasti.

    Kun isä myöhemmin kuoli, Simula kirjoitti blogiinsa, että hänelle oli kunnia olla isän tyttö. Isältä sai vastauksen kaikkeen.

    Isä opetti myös, että jos moottoripyöräillessä kuolee, kuolee ainakin onnellisena.

    Jenna Simula työntää 750-kuutioisen Honda Shadow’n tallista. Lumet ovat melkein sulaneet Oulusta. On kevään ensimmäisen koeajon aika.

    – Ei tää ala mua, Simula tuskailee.

    Joukko Oulu MC:n miehiä ympäröi Simulan. He yrittävät käynnistää moottoripyörää, tuloksetta. Bensa on talven aikana vanhentunut tankissa.

    Jo 16-vuotiaana Simula poseerasi Kiitos-paidassa kevarin eli kevytmoottoripyörän selässä. Hän kasvoi motoristiperheessä.

    Juuriaan arvostavassa perheessä.

    Aina kun sotaveteraanit kävivät koululla, pikku-Jenna liikuttui. Hän kävi partiota, ja itsenäisyyspäivän soihtukulkue oli hänelle vuoden kohokohta. Yhteiskuntaopin tunnilla murrosikäinen Simula puolusti jalkaväkimiinoja.

    – Olen ollut kansallismielinen niin kauan kuin muistan, hän sanoo.

    Jenna Simulalle isä oli tärkein ihminen maailmassa.

    Kun Jenna Simula täytti 18, hän etsi poliittista kotia. Hänellä oli vahvat mielipiteet, joiden esittämiseen kotiväki kannusti.

    Simula selasi nettiä ja löysi Olli Immosen ja Veli-Matti Saarakkalan blogit. Immonen ja Saarakkala vaikuttivat tuolloin perussuomalaisissa nuorissa ja houkuttelivat suorapuheisen naisen PS-nuoriin.

    Samaan hengenvetoon Simula liittyi Suomen Sisuun, kansallismielisten yhteistyöjärjestöön, jonka piiripäällikkö Olli Immonen oli.

    Immosesta ja Simulasta tuli läheisiä. Kun Olli Immonen valittiin eduskuntaan vuoden 2011 jytkyssä, perussuomalaisten häkellyttäneessä vaalivoitossa, hän palkkasi avustajakseen 21-vuotiaan Simulan.

    Immonen kohosi Sisun puheenjohtajaksi, Simula Sisun kirjuriksi ja PS-nuorten johtoon.

    Seuraavaksi Simula tähtää eduskuntaan.

    Hän on jo Oulun perussuomalaisten tähti. Kevään kuntavaaleissa Jenna Simula keräsi koko maassa 13. eniten perussuomalaisten ääniä.

    Partio oli Jenna Simulalle isänmaallinen harrastus.
    Jenna 16-vuotiaana.

    Simulan lapsuudessa maahanmuuttajia ei ollut läsnä, paitsi isän puheissa. Maahanmuutto kosketti Simulan elämää ensimmäisen kerran, kun hän meni lukioon. Samassa rakennuksessa toimi maahanmuuttajaluokka.

    Myöhemmin hän kertoo saaneensa monia huonoja kokemuksia maahanmuuttajista. Helsingissä Simula kantaa usein mukanaan raiskaushälytintä. Rautatieasemalla ulkomaalaiset miehet ovat joskus lähteneet seuraamaan, hän sanoo.

    Ystäväperheen teinityttärellä on muslimikavereita, joiden kyläillessä koirat pitää laittaa piiloon, Simula listaa esimerkkejä.

    Jenna Simulalle maahanmuutto on Suomen toiseksi suurin ongelma talousongelmien jälkeen. Hän pelkää, että Suomeen syntyy varjoyhteiskuntia, joissa sharia-laki ja lapsiavioliitot syrjäyttävät suomalaiset arvot.

    – Tänä päivänä ne pelot, joita meillä isän kanssa oli, nehän ovat käymässä toteen. Naapurimaissa räjähtelee ja ajetaan autolla ihmisten päälle, hän toteaa.

    Simulan mielestä Unkari toimii esimerkillisesti eristäessään turvapaikanhakijat leireille. Simula olisi valmis lähtemään jopa Geneven sopimuksesta. Siinä pakolaisille taataan tietyt perusoikeudet.

    – Jos päätöksiä halutaan tehdä, ne pitää tehdä nyt. Ennen kuin on myöhäistä.

    Tätä Jussi Halla-aho on toistanut vuosia: meneillään on hänen mukaansa maailmanlaajuinen väestönvaihdos. Ellei muuttoliikettä pysäytetä, suomalaiset uhkaavat jäädä vähemmistöksi omassa maassaan, nuivat varoittavat.

    Kaikki maahanmuuttajat eivät ole “haitallisia”, Simula huomauttaa. Työn, adoption tai avioliiton kautta tulevat ovat Suomeen tervetulleita.

    Mutta esimerkiksi somalialaisten olisi hänen näkemyksensä mukaan palattava kotimaahansa sitten, kun olot siellä ovat turvalliset.

    – Niin kuin ovatkin, Simula lisää.

    Jenna Simula harrastaa myös metsästystä.

    Persunuoret tapaavat baarissa Oulun keskustassa. He näkevät toisensa ensimmäistä kertaa huhtikuun kuntavaalien jälkeen. Simula tarjoaa juomat kaikille.

    – Mustikkaolutta! Miksi just silloin, kun olen autolla, Simula manaa.

    Kolme naista ja yksi mies siemailevat hillitysti kahvia, kokista ja alkoholitonta olutta. He puhuvat yliopiston tenteistä ja puheenjohtajakiertueen aikatauluista.

    – Sebastian ehdotti, että lähdetään Tampereelle katsomaan kiertuetta. Mennäänkö plakaattien kanssa, Simula kysyy.

    Sebastian viittaa Tynkkyseen, toiseen paikalliseen PS-nuoreen.

    Somessa puheenjohtajakisa käy kuumana, mutta tässä pöydässä ei. Pubiporukan käsiäänestyksessä naiset kannattavat Halla-ahoa ja mies Terhoa.

    Jokaisella äänellä on valtava merkitys, Simula korostaa. Vaali ei ole läpihuutojuttu.

    Hän toivoo, että Jussi Halla-aho tulisi valintansa jälkeen Suomeen ja perussuomalaiset pysyisi hallituksessa. Napakymppi olisi, jos Halla-ahosta tulisi sisäministeri.

    – Mutta Jussi tekee ratkaisunsa aina itse. Jos ajattelee, kuinka paljon Halla-aho herättää pelkoa vastustajissaan, niin kyllä hän voi muuttaa ja paljon, Simula uskoo.

    Jenna Simula näkee itsessään samaa kuin Halla-ahossa. Hänellä on rohkeutta sanoa asiat, niin kuin ne ovat.

    – Jussi on kuitenkin aika tavallinen suomalainen perheenisä, lämminhenkinen tyyppi, kun hänet oppii tuntemaan, Simula kuvaa.

    He viesteilevät säännöllisesti. Halla-ahon ja Immosen lisäksi Simulan poliittiseen lähipiiriin kuuluvat Suomen Sisun perustajiin kuuluva espoolaisvaltuutettu Teemu Lahtinen ja kansanedustaja Juho Eerola.

    – Eerolan ja Ville Vähämäen kanssa kävimme kerran Waspin keikallakin, Simula muistelee.

    Myös Vähämäki on perussuomalainen kansanedustaja.

    Simula ei ymmärrä, miksi Halla-ahon ideologiaa kannattavia pelätään.

    – Ei tässä mitään uunin ovia olla kolkuttelemassa. Kyse on siitä, että halutaan puolustaa suomalaista Suomea.

    Olli Immonen, Jenna Simula, Jussi Halla-aho ja Simon Elo nuivan vaalimanifestin julkistuksessa Turussa kesällä 2010.

    Amerikancockerspanieli kiehnää Simulan kyljessä. Simula tekee töitä olohuoneessaan: hän kirjautuu eduskunnan intraan ja avaa Maikkarin, Ylen ja Oikean Median sivut.

    Iso osa työstä on mediaseurantaa. Simula hankkii tietoa Immosen puheita ja lakialoitteita varten.

    Helsingissä hän käy vähintään kerran kuussa, mutta haluaa yleensä nopeasti takaisin Ouluun.

    Hän rakentaa omakotitaloa avomiehensä kanssa Oulujoen pohjoispuolelle. Pohjalaistyyliseen taloon tulevat suomalaiset hirret ja suomalaiset ilmalämpöpumput, joita asentavat suomalaiset työmiehet.

    Jos pää pitää nollata, Simula menee metsälle. Hän on ollut pyssymiehenä vasta vuoden, mutta pyrkinyt aina syömään eettistä lähiruokaa.

    Olohuoneen hyllystä, koirien esteratapokaalien yläpuolelta tuijottaa mustavalkoinen Mannerheim. Avomies antoi kansallissankarin kuvan Simulalle joululahjaksi.

    Simulaa surettaa, että maahanmuutto jakaa kansan kahtia, vaikka kansakunnan pitäisi taistella yhdessä maahanmuuton uhkia vastaan.

    Äärilaidat huutavat, Simula sanoo.

    Hän ei itse koe olevansa äärioikeistoa eikä sijoita sinne perussuomalaisia tai Suomen Sisuakaan. Kenet sitten?

    – No esimerkiksi vastarintaliikkeen.

    Vastarintaliike on uusnatsistinen, valkoisten valtaa ajava ryhmä.

    – Heidän arvonsa ovat kansallissosialistisia, meidän kansallismielisiä. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa.

    Hätähuuto korvesta

    KUKA

  • Kaisa Keränen, 40, Ilomantsi
  • neljän lapsen yksinhuoltaja
  • tuore perussuomalainen kunnanvaltuutettu
  • työskennellyt muun muassa paikallislehdessä ja vasemmistonuorissa, nyt työttömänä

  • Se oli tavallinen käynti K-marketissa.

    Kaisa Keränen oli saatellut lapsensa kouluun ja mennyt ostoksille. Itsenäisyyspäivä oli tulossa, ja kaupassa oli myynnissä Suomen lippuja.

    Lippurivistö sai Keräsessä aikaan negatiivisia ajatuksia. Hän hätkähti. En kai minäkin?

    Häntä inhotti, että siniristilippu oli alettu nähdä rasistien lippuna.

    Tähän oli saatava muutos, Keränen päätti. Hän liittyi perussuomalaisiin.

    Kaisa Keräsellä on kaulassaan leijonakoru ja risti. Toinen on Suomea, toinen uskontoa varten.

    Keränen ajatteli pitkään, ettei enää sotkeennu politiikkaan. Hän oli nuorena töissä vasemmistonuorissa.

    Hän ei kuitenkaan kokenut kuuluvansa porukkaan. Meno oli hänelle liian maailmoja syleilevää.

    – No kun haluttiin auttaa kaikkia maailman ihmisiä. Eihän yksi pieni Suomi siihen pysty, hän sanoo.

    Hän harhaili vaaleista toiseen ja äänesti kristillisdemokraatteja vain Päivi Räsäsen takia. Räsänen oli Keräsestä hieno persoona: seisoi sanojensa takana, vaikka saikin negatiivista palautetta.

    Perussuomalaiset, kuten vasemmisto tai kristillisetkin, on pienen ihmisen puolella, Keränen perustelee.

    – Mutta suomalaisen puolella, hän täsmentää.

    – Ehkä olin perussuomalainen alusta asti, ajatuksiltani.

    Keränen on asunut lähes koko ikänsä itärajalla.

    Tänä aamuna Keränen kaatanut murot kuppiin, siivoillut kotia ja käynyt kaupoilla, kuten aina.

    Hän on neljän lapsen yksinhuoltaja.

    Puoliltapäivin koulukyyti kaartaa pihaan. Keränen tarjoilee välipalat ja lähtee kuskaamaan lapsia harrastuksiin.

    Keränen on ollut koko ikänsä pätkätöissä. Hän on tehnyt toimittajan sijaisuuksia paikallislehdissä ja harjoittelujakson vanhusten päiväkeskuksessa. Viestintälinjan hän kävi Haapaveden opistossa. Juuri nyt hän on työtön.

    Pian Kerästä työllistää kuntapolitiikka. Huhtikuun vaaleissa Keränen pääsi nipin napin Ilomantsin valtuustoon. 27 ilomantsilaista antoi äänensä tuoreelle perussuomalaiselle kasvolle.

    Hän aikoo ajaa valtuutettuna vanhusten ja erityislasten asiaa.

    – Aika heikoilla kantimilla tämä meidän vanhustenhoito on, kun rahaa menee maahanmuuttajiin, hän sanoo.

    Hän uskoo, että Ilomantsissa riittää vanhuksille hoitajia ilman maahanmuuttajiakin.

    – Tällä työttömyystilanteella uskon.

    Kaisa Keränen isänsä 60-vuotisjuhlilla.

    Ilomantsissa ei ole turvapaikanhakijoita. Kuntalaisista 1,5 prosenttia on ulkomaalaisia, pääosin venäläisiä tai thaimaalaisia.

    1990-luvulla tuli pakolaisia Bosniasta, mutta heitä on jäljellä vain muutama. Ei Ilomantsissa ole kotoutumisen edellytyksiä, Keränen sanoo.

    Hän on asunut lähes koko elämänsä itärajan tuntumassa. Hän syntyi ja aikuistui Lieksassa, jossa rinnakkaisluokalla oli Ilja Janitskin. Janitskin on MV-lehden perustaja.

    Ulkomailla Keränen ei ole juuri käynyt, yhtä Brysselin opintomatkaa ja Tukholman ja Pietarin seuramatkoja lukuun ottamatta.

    Kaisa Keräsen sisäinen maahanmuuttokriitikko heräsi vuonna 2015, vähän sen jälkeen kun hän oli liittynyt perussuomalaisiin. Turvapaikanhakijoita tuli Suomeen “hyökynään”, ja hänen olonsa muuttui turvattomaksi.

    Sitä ennen hän ei ollut ajatellut asiaa.

    – Kyllä se on varmaan ihan puhdasta pelkoa. Kun uutisista lukee, mitä tapahtuu, hän sanoo.

    Hän toivoo, että Jussi Halla-aho muuttaisi Suomen turvalliseksi, “sellaiseksi kuin se oli”.

    – Ei olisi noita telttaleirejä tuolla toreilla.

    Koska EU ei salli rajatarkastuksia, Keränen on myös EU-kriittinen.

    Ilomantsissa, EU:n itäisimmässä kolkassa, on Keräsen mielestä vielä hyvä olla. Mutta milloin terroriteko sattuu jossain muualla Suomessa?

    – Sitähän tässä vain odotellaan, hän huokaa.

    Kaisa Keränen oli parikymppisenä töissä vasemmistonuorissa.

    Kaisa Keränen ei ymmärrä, miksi Halla-ahoa pelätään.

    – Mikä Jussissa pelottaa? hän kysyy.

    Hän ihailee myös kansanedustaja Laura Huhtasaarta. Hän toivoo, että Halla-aho tekisi Huhtasaaresta ulkoministerin ja puolueen presidenttiehdokkaan.

    Hän ei ole koskaan tavannut Huhtasaarta saati Halla-ahoa, mutta on Huhtasaaren Facebook-kaveri.

    Kesäkuussa sitten tavataan, Keränen toivoo. Edessä on hänen ensimmäinen puoluekokouksensa perussuomalaisena.

    Keränen kuuluu myös Suomen Sisuun, mutta ei ole koskaan ehtinyt toimintaan mukaan.

    – Haluan vain puhtaasti kannattaa.

    Halla-ahon leiriin Kaisa Keränen hyppäsi siinä vaiheessa, kun Soini ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta. Soinin lähtö tuntuu haikealta, mutta Keräsen mielestä on muutoksen aika. “Maahanmuuttotilanteelle” on saatava “stoppi”.

    Tärkeintä Keräselle on, että Halla-aho on luvannut kuulla jäsenistöä. Myös Halla-ahon sarkasmi vetoaa häneen.

    Lasten puolesta pelottaa, millaista on silloin, kun he lähtevät maailmalle, Keränen pohtii.

    – Nykyään ei saa sanoa mitään kriittistä, kun heti aletaan huutaa rasistia! hän huudahtaa.

    Rasismi on Keräsen mielestä jotain ihan muuta: ihmisten arvostelua rodun perusteella.

    – Enhän minä oikeita turvapaikanhakijoita arvostele, vaan rajat auki -politiikkaa, hän tarkentaa.

    Kysymys maahanmuuttokriittisyyden purkautumisesta väkivaltana saa Keräsen hautaamaan kasvonsa.

    Keittiönpöydän ääressä on pitkään hiljaista.

    – Saanko jättää vastaamatta? hän kysyy.

    – Jossain vaiheessa ihmiset kyllästyvät tähän tilanteeseen. Jos heitä ei kuunnella ollenkaan.


    Julkaistu: 24.5.2017