Nuori saksalaisnainen muutti laavulle keskelle suomalaismetsää – aikoo selviytyä syömällä itikoita, puolukoita ja kovakuoriaisia

Charlotte Arnswald on asunut yksin metsälaavulla jo kuukauden.

luonto
Charlotte katselee kaukaisuuteen.

Charlotte Arnswaldin ensimmäinen yö laavulla keskellä yläsavolaista korpimetsää oli koettelemus. Ulkona oli seitsemän astetta pakkasta, eikä nainen voinut nukkua aivan nuotion vieressä, ettei makuupussi olisi palanut.

Parin yön jälkeen nainen keksi laittaa nuotioon kiviä.

– Laitoin kuumat kivet makuupussiin lämmittämään jalkojani. Sen jälkeen alkoi mennä paremmin, Charlotte virnistää.

23-vuotias yliopisto-opiskelija tuli Suomeen saadakseen luontokokemuksia ja päästäkseen syvemmälle omaan itseensä.

– Ajattelin, että voisin ymmärtää itseäni paremmin ja nähdä asioita ihan uudella tavalla.

Myöhäinen kevät pilasi etukäteisopiskelun

Charlotte halusi kokeilla myös sitä, miten hän pystyy pärjäämään luonnossa sen omilla ehdoilla. Naisen alkuperäisenä tarkoituksena oli metsästää tarvittava ravinto, mutta siitä ajatuksesta Charlotte joutui luopumaan jo varhaisessa vaiheessa. Aseen kuljettaminen olisi vaatinut lupaa eikä Suomessa ollut enää edes metsästysaika.

Charlotte marjastamassa.
Metsässä on vielä runsaasti ylivuotisia puolukoita, joita Charlotte kerää ravinnokseen. Toni Pitkänen / Yle

Saksalainen valmistautui tuloonsa opiskelemalla kasveja kirjasta ja harjoittelemalla selviytymistaitoja kotonaan Oberhausenissa. Suomessa kevät oli kuitenkin sen verran myöhässä, ettei etukäteisopinnoista ollut paljonkaan hyötyä.

– Nämä ovat ensimmäiset vihreät versot, jotka onnistuin löytämään, hän sanoo ja mutustelee nuotiolla paistamiaan pieniä kasvinosia.

Ruokavalio monipuolistuu kovakuoriaisilla ja itikoilla

Charlotte oli vielä Saksasta lähtiessään kasvissyöjä, mutta ei enää nykyisin. Ylivuotisten puolukoiden lisäksi hänelle kelpaa nyt niin kala kuin lähes mikä tahansa muu, mitä luonnosta suinkin vain löytyy. Jopa sammakot maistuisivat, jos niitä vain saisi kiinni.

Ruoka-annos
Riisi on ainoa "sivilisaatiosta" peräisin oleva elintarvike.Toni Pitkänen / Yle

– Sammakonkutu ei päässyt karkuun, joten paistoin sitä nuotiossa, hän nauraa.

Kutu ei Charlotten mielestä maistunut ollenkaan niin pahalta kuin miltä se näytti. Nyt ajatuksena on monipuolistaa ruokavaliota – mikä voi olla hyvä, sillä sammakko kutuineen on rauhoitettu.

– Aion syödä jatkossa myös kovakuoriaisia, jopa itikoita. Niistä saa tarvittavaa proteiinia.

Ainoa "sivilisaatiosta" mukana tuotu elintarvike on riisi. Kaikki muu on tarkoitus saada luonnosta.

"Metsässä ei ole yksinäisyyttä"

Charlotte on päässyt Suomessa jo ainakin yhteen tavoitteeseensa: asiat näyttäytyvät luonnossa aivan uudessa valossa. Yksin luonnossa olevan on hänen mukaansa tehtävä itsenäisiä valintoja, sillä paikalla ei ole ketään, jolta voisi kysyä mielipidettä. Luonnossa on toisin sanoen pärjättävä omillaan.

Hän ei silti tunne oloaan yksinäiseksi, toisin kuin vielä metsään tullessaan.

– Metsässä ei ole yksinäisyyttä, sillä täällä on luonto ja eläimet.

Charlotte kokoaa klarinettia.
Charlotte alkoi opetella soittamaan klarinettia vasta metsässä.Toni Pitkänen / Yle

Yksineloa piristää myös metsässä aloitettu soittoharrastus. Charlotte otti Saksasta mukaansa klarinetin, jota hän opettelee soittamaan iltaisin. Aamu puolestaan alkaa kiinalaisella chi kung -meditaatiolla.

Pippurisumutin tuo turvaa

Charlottella on aurinkokennolla ladattava puhelin, jolla hän on viikoittain yhteydessä kotiinsa.

– Kerron äidille, että olen yhä elossa.

Kirveen ja veitsen lisäksi turvana on pippurisumutin. Sen avulla Charlotte uskoo voivansa tarvittaessa pitää loitolla myös karhut.

– Kun olin Saksassa, minua peloteltiin karhuilla ja sillä, että sudet eivät enää pelkää ihmisiä. Nyt kuitenkin ymmärrän, ettei pelkoon ole syytä.

Metsäelämää niin kauan kuin keho käskee

Charlotte kertoo aikovansa asua metsässä niin kauan kuin se on tarpeen. Lähtöpäivää ei ole, mutta ajatus on hyödyntää kokemuksia myöhemmin elämässä, vaikkapa selviytymistaitojen opettajana.

– Uskon, että kehoni kertoo minulle sitten kun työni täällä on tehty.

Sitä ennen on kuitenkin aika nauttia metsäelämästä ja sen tuomasta vapaudentunteesta.

– En välitä siitä, mitä tapahtuu metsän ulkopuolella, politiikassa tai yhteiskunnassa. Minä vain istun täällä ja syön kalaani. Olen riippumaton kaikesta ja sen vuoksi täällä kannattaa olla.

Viisi tärkeintä asiaa.
Charlotten mukaan viisi tarpeellisinta esinettä metsässä ovat telttakatos, makuupussi, kirves, vesi ja köysi. Toni Pitkänen / Yle