Maria Petterssonin kolumni: Amissitkin kadehtivat suomalaisten konservatismia ja uskonnollisuutta

Suomi näyttää suomalaiselle maallistuneelta ja liberaalilta, kunnes sitä selittää vaikkapa amissille, kirjoittaa Maria Pettersson.

suomalaisuus
Maria Pettersson
Maria PetterssonJussi Nahkuri / Yle

Ilta oli pitkällä Mt Hopen kylässä Ohiossa, kun herra Miller alkoi kysellä, millaista siellä Suomessa oikein on. Herra Miller oli utelias, sillä hän ei ollut koskaan käynyt eikä tulisi käymään Euroopassa. Jos kuuluu amisseihin, niin kuin herra Miller kuului, matkustaminen on varsin vaivalloista.

Herra Miller rakasti lentokoneita, ja olikin kuullut Finnairista, mutta valitteli, että muuten tiedot Suomesta tai Euroopasta olivat vähän retuperällä. Kunnon Alte Ordnung -amishin tapaan hän oli käynyt vain muutaman luokan peruskoulua, eikä sen opetusohjelmaan mahdu juurikaan maantietoa – vain Raamatun ulkolukua, 1500-luvun saksaa, kristillistä matematiikkaa ja sen sellaista.

Mutta mitä teillä Suomessa kouluissa oikein opetetaan, hän tiedusteli. Niitä tavallisia, vastasimme puolisoni kanssa. Fysiikkaa, äidinkieltä, vieraita kieliä, biologiaa, uskontoa…

Herra Miller kiinnostui. Sanoitteko uskontoa? Kyllä, kaikki kirkkoon kuuluvat suomalaiset opiskelevat koko peruskoulun ja lukion ajan uskontoa.

Ja kuinka moni kuuluu kirkkoon? Noin 72 prosenttia luterilaiseen ja ortodoksit päälle.

Oho, sanoi herra Miller, sehän on enemmän kuin täällä Amerikassa. Upeaa! Ja siis ihanko kaikki opiskelevat uskontoa, myös kunnan ja valtion kouluissa? Vakuutimme, että näin on.

Herra Miller oli haltioissaan. ”Yhdysvalloissa tuo ei ikinä menisi läpi, ei ikinä. Suomessa te olette todella uskonnollisia, todellisia konservatiiveja! Olisipa meilläkin noin viisas valtio.” Se oli herra Milleriltä suuri kehu.

Toppuuttelimme puolisoni kanssa. Suomi itse asiassa ei ole kovin konservatiivinen maa. Niin niin, herra Miller sanoi, mutta te olette onnistuneet ajamaan uskonnon tärkeäksi osaksi koko koulujärjestelmää, täällä me vain haaveilemme siitä.

Myös luterilaisen kirkon verotusoikeus teki herra Milleriin vaikutuksen. Samoin tuolloinen yhteisövero-osuus. Ettäkö kaikkien yritysten tuotoista menee rahaa kristityille? Muslimienkin? Ja ateistien? No se on oikein!

Myöhemmin herra Miller näki vielä repussani Suomen lipun. Teidän lipussannekin on risti! Kuinka hienoa! Kyllä USA:n pitäisi ottaa oppia ja uskaltaa painaa lippuunsa risti.

Oli tietysti eriskummallista kuunnella, kuinka autosta, polkupyörästä, sähköstä ja puhelimesta kieltäytyvä amissi ylistää Suomen konservatiivisuutta ja uskonnollisuutta. Hän oli väärässä hyvin monessa asiassa, mutta uskonnonopetusta kommentoidessaan kenties osuva.

Hän taisi tehdä suomalaisen kulttuurin piirteistä tarkempia havaintoja kuin monet kulttuuripiiriin itse kuuluvat. Lähelle ei ole aina helppo nähdä.

Tästä taisi olla kyse myös silloin, kun perussuomalainen kansanedustaja Laura Huhtasaari ehdotti Pressiklubi-ohjelmassa, että mikäli kouluissa aiotaan opettaa feminismiä, voisi siellä opettaa myös isänmaallisuutta ja nationalismia.

Vaikka Huhtasaari on saanut opettajan koulutuksen ja työskennellyt vuosia opettajana, hän ei ilmeisesti ole nähnyt tai ymmärtänyt, että kouluissa opetetaan jo valtavat määrät isänmaallisuutta ja nationalismia.

Ehkä kyse on siitä, että isänmaallisuus on leivottu niin syvälle kouluopetukseen – ja yhteiskuntaan ylipäätään – että sitä on vaikea nähdä läheltä.

On vain normaalia, että kuvaamataidossa käydään vuosikausia läpi Suomen kultakauden kansallisromanttista taidetta, musiikissa laulatetaan maakuntalauluja ja kuunnellaan kansallisromantiikan ajan säveltäjiä, historiassa ainakin minulle opetettiin vielä ”talvisodan ihmettä”, äidinkielen pakollisesta kirjalistasta nyt puhumattakaan.

Jopa erittäin kirkkaat nationalismin ryöpsähdykset voivat jäädä huomaamatta, jos ne ovat osa perinteitä. Suomalais-venäläisen koulun itsenäisyyspäiväjuhlassa minäkin kajautin jo 7-vuotiaana heleällä sopraanolla, että korkein haluni on kuolla Suomen lipun puolesta, vaikka oikeasti korkein haluni oli mäyräkoiranpentu.

Olen sitä mieltä, että suomalaista kulttuuria tulee opiskella ja opettaa, mutta Huhtasaari ja muut isänmaallisuutta kouluun haikailevat eivät näe tai ymmärrä, että suomalainen peruskoulu on jo nyt yhdeksän vuotta kestävä kansallismielisyyden paraati.

En pidä realistisena, että suomalaisissa kouluissa opetettava isänmaallisuus poistettaisiin. Sen sijaan olisi tarpeellista muokata ja laajentaa ymmärrystä siitä, mikä Suomessa on hienoa. Olisihan aivan hupsua, että 2010-luvulla isänmaallisuus tiivistyisi Kalevalaan ja kanteleeseen, Lippulauluun ja Lutheriin tai Törniin ja talvisotaan.

Kun minä kehuskelen ulkomailla Suomen saavutuksilla, tulevat etunenässä koulutus, terveydenhuolto ja tasa-arvo – kaikki asioita, joita tämänhetkinen hallitus rapauttaa. Kenties kouluihin todella tarvitaan lisää isänmaallista opetusta – sellaista, joka auttaa lapsia näkemään vaikkapa koulutuksen, terveydenhuollon ja tasa-arvon isänmaan aarteina, joita pitää vaalia eikä tuhota.

Herra Miller olisi varmaankin tyytyväinen hallituksen ratkaisuihin, amissit kun eivät usko julkiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen tai tasa-arvoon.

Se, että amissit tykkäävät, ei kuitenkaan varsinaisesti tarkoita, että teemme asiat oikein.

Maria Pettersson

Kirjoittaja on Brysselissä asuva helsinkiläinen, yrittäjä, kolumnisti, roolipelaaja ja pienten slaavilaisten kielten harrastaja. Hän avustaa Euroopan parlamentissa Miapetra Kumpula-Natria (sd.)

Täsmennetty 30.5. klo 9.50: Lisätty maininta kirkon "tuolloisesta" yhteisövero-osuudesta. Vuoden 2016 alusta osuus muutettiin samansuuruiseksi valtionrahoitukseksi.