Rolf Karlssonin intohimona ovat suojeluskunnat – järjestö perustettiin 100 vuotta sitten

Rolf Karlssonilla on ehkä Suomen laajin suojeluskuntiin liittyvä kokoelma, mutta vielä mahtuisi jotakin.

Suojeluskunta
Rolf Karlsson
Rolf KarlssonMarjo Rein / Yle

Lähes 30 vuotta sitten Rolf Karlsson sai isoisäpuolen jäämistöstä erilaisia sotilasmerkkejä. Karlsson alkoi selvittää, mitä merkit ovat ja mistä ne olivat kotoisin, ja siitä lähtien suojeluskuntahistoria vei mennessään.

Nyt erilaisia merkkejä on kertynyt kokoelmaan satoja ja suojeluskuntien pukuja yli kaksikymmentä. Lisäksi on kirjallisuutta, palkintoja, varusteita, valokuvia ja muuta esineistöä valtavasti.

Kunniamerkin sai monenlaisesta työstä

Suojeluskuntalaiset saivat merkkejä monenlaisista ansioista kuten jäsenyydestä, kursseista, ammunnoista tai vaikkapa urheilusuorituksista. Virallisten merkkien lisäksi paikalliset suojeluskunnat jakoivat omia merkkejä eli vaikkapa alipäällystökurssin suorittamisesta. Merkkien jakomäärät vaihtelivat muutamasta merkistä kymmeniin tuhansiin.

Suojeluskuntajärjestön vuonna 1921 käyttöön ottamia kuntoisuusmerkkejä.
Tästä kaikki alkoi. Suojeluskuntajärjestön vuonna 1921 käyttöön ottamia kuntoisuusmerkkejä.Marjo Rein / Yle

Suojeluskuntien ansioristit jaettiin joko rautaisena, hopeisena tai kultaisena. Rautainen ansioristi myönnettiin useimmiten sotilaallisista ansioista esimerkiksi paikallis- tai aluepäälliköille. Hopeisella ansioristillä palkittiin lähinnä siviilejä, jotka tukivat suojeluskuntien toimintaa.

– Ansioristin saaja oli saattanut lahjoittaa varoja järjestölle tai vaikkapa hirret paikallista suojeluskuntataloa varten, kertoo Karlsson.

Kaikkiaan suojeluskuntain ansioristejä jaettiin reilun 20 vuoden aikana noin 2 500 kappaletta. Kultaisia jaettiin vain viisi. Saajien joukossa on marsalkka Mannerheim ja suojeluskunnan ylipäällikkönä lähes alusta saakka toiminut kenraaliluutnantti Lauri Malmberg.

Kultaisen ansioristin saaneet teettivät arkikäyttöön kullatun version, kertoo Karlsson ja näyttää hankkimaansa ristiä.

– En tiedä, keiden viidestä tämä on, mutta Malmbergin jäämistöä on ollut liikkeellä eniten. Malmbergin aito kultainen ansioristi on Sotamuseossa.

Keräilijän tavoitteena henkilökokonaisuudet

Mitä enemmän Karlsson perehtyi suojeluskuntiin, sitä enemmän häntä alkoi kiinnostaa yksittäisen ihmisen historia.

– Ansioristiin kuului aina myöntökirja. On hienoa, kun onnistuu saamaan sekä merkin että myöntökirjan. Silloin merkkiin saa henkilöhistorian.

Taulu
Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiirin lääkintäohjaaja Toivo Pihalan merkit ja hihanauhaMarjo Rein / Yle

Karlsson näyttää taulua, johon hän on onnistunut vähitellen keräämään erään Oscar Janssonin saamat merkit.

– Helsingin Suojeluskunnan esikunnan merkki vuodelta 1917 oli minulle outo. Pidin sitä alkuun koruna tai siviilimerkkinä. Satuin kuitenkin löytämään merkistä kuvan ja jutun 1920-luvun Skyddskåristen-lehdestä. Tajusin, että merkissä ovat kirjaimet HSK (Helsingin suojeluskunta) ja että merkki oli kaiken lisäksi sama Oscar Janssonin merkki, jonka olin onnistunut saamaan kokoelmaani 90 vuotta myöhemmin.

Jansson oli ansioitunut. Hänelle myönnettiin muun muassa 4. luokan vapaudenristi, 1. ja 2. luokan vapauden mitalit, Suojeluskuntain rautainen ansioristi, vapaussodan muistomitali, Helsingin valtauksen mitali, Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ja hopeinen ansioristi.

Karlssonilla on myös Viipurin kaupunginjohtajan Aarno Tuurnan kaikki merkit. Tuurna toimi Viipurin kaupunginjohtajana vuoteen 1947 saakka, vaikka kaupunki oli jo menetetty. Sen jälkeen hän siirtyi Helsinkiin ja oli muun muassa kaupunginvaltuutettuna.

Asioita yhdistyy edelleen hienosti. Karlssonilla on erään sodassa kaatuneen tavarajäämistö ja hän on juuri kuullut, että todennäköisesti henkilön ruumiilliset jäännökset on löydetty Työppölästä Kuolemajärveltä.

Osa merkeistä on erittäin arvokkaita

Kalleimmista vapaussodan merkeistä keräilijät voivat maksaa muutamia tuhansia euroja. Ehkä tunnetuin ja maineikkain suomalainen kunniamerkki on Mannerheim-risti, josta on myöntökirjan kanssa maksettu jopa 40 000 euroa. Sellaisia summia Karlsson ei harrastukseensa laittaisi, mutta kokonaisuus on arvokas ja siksi lähes kaikki tavarat ovat lukkojen takana.

Vapaussodan merkit ovat haluttuja keräilijöiden keskuudessa ja moni kerääkin vain niitä.

Suojeluskunan mitaleja taulussa.
Suojeluskuntajärjestön ansioristit ja ansiomitalitMarjo Rein / Yle

– Joitakin vapaussodan merkkejä on jaettu vain 20 kappaletta ja niistä ehkä vain muutamia on jäänyt jäljelle, epäilee Karlsson.

Sotilasmerkkejä ja -aineistoa voikin kerätä monella tavalla. Jotkut keräävät vain talvi- ja jatkosodan muistoristejä tai Lotta Svärd -järjestöön liittyviä merkkejä.

– Tiedän yhden keräilijän, joka kerää vain hienon näköisiä ansiomerkkejä. Jos merkissä on hienot värit ja paljon emalia, niin hän sen huutokaupassa huutaa, Karlsson hymähtää.

Merkeistä hihamerkkeihin ja vaatteisiin

Suojeluskuntajärjestössä oli ennen talvisotaa 22 suojeluskuntapiiriä ja niillä tunnuksena vasempaan hihaan kiinnitettävä hihakilpi ja lakeissa kokardit. Juhlatilaisuuksissa hihassa käytettiin hihanauhoja. Karlsson on onnistunut saamaan viittä lukuun ottamatta kaikkien piirien nauhat.

Käsivarsikilpiä
KäsivarsikilpiäMarjo Rein / Yle

– Paikallisia suojeluskuntia oli kaiken kaikkiaan lähes 700, niiden hihanauhoja en sentään ole lähtenyt keräämään.

Karlssonilla on myös seitsemän nukkea, jotka on puettu suojeluskuntalaisten vaatteisiin. Huoneessa seisoo esillä ”Ragnar” jolla on paikallispäällikkö Ragnar Grahnin 1920-luvun suojeluskuntapuku. Nukke on vanhan asusteliikkeen mallinukke.

Sotilas sotilaspuvussaan.
Marjo Rein / Yle

– Iso mies ja leikkii nukeilla, naurahtaa Karlsson.

Puvut teetettiin suojeluskunnan kaavojen mukaan. Varsinkin 1920-luvun alkupuolelle saakka pukujen malleissa ja laaduissa oli eroja.

– Olen saanut kokoelmaani eri laatuisia pukuja. Laadukkaimmat ovat olleet selvästi varakkaammilla jäsenillä, sillä kangas on hyvää ja vuori silkkiä.

Suojeluskunnan takki ja hattu.
Suojeluskuntalaisen käyttämä takkiMarjo Rein / Yle

Tietoa saa nykyisin paremmin kuin ennen

Jopa 1990-luvun puoliväliin asti suojeluskuntien historiaa löytyi niukasti. Asia oli tuohon saakka melko vaiettu. Karlssonin selitys on se, että tuohon aikaan eläneet muistavat ajan, jolloin suojeluskunnat lakkautettiin vuonna 1944.

– Lakkauttamispäivinä talojen pihoissa paloi roihuja, kun historiaa hävitettiin savuna ilmaan. Kukaan ei halunnut olla aktivisti, jota sen jälkeen etsittäisiin.

Osa säilytti kuitenkin tarpeistoa ullakoillaan ja sieltä sitä on aikaa myöten löytynyt. Vaatteita on säilynyt kaikkein vähiten. Karlssoniinkin on joku talon purkuporukka ottanut yhteyttä, kun vintiltä on löytynyt suojeluskuntaan liittyvää tavaraa.

– Sieltä löytyi palkintoja ja muita mielettömän hienoja juttuja.

Karlssonin kokoelma ei ole täydellinen

Suojeluskunta leimasi lähes kaiken omaisuutensa minkä vaan pystyi. Leimoista näkee, miltä vuodelta tavara on. Karlssonin pakki on vuodelta 1938 ja juomapullo vuodelta 1930.

– Suojeluskuntalaiset lähtivät sotaan ihan eri varusteissa kuin muut miehet. Muutoinkin talvisodassa olisi Suomelle saattanut käynyt ihan toisella tavalla, jos suojeluskuntaa ja Lotta Svärd -järjestöä ei olisi ollut. Niiden merkitys on ollut niin suuri.

1920-luvun lääkintälaukusta löytyy mielenkiintoinen tarvike. Kankaiseen kantositeeseen on painettu kuvien avulla sidontaohjeet, joka oli erinomainen, toimiva ja yksinkertainen ratkaisu.

Kolmioliinassa kuvalliset sidontaohjeet.
Kantoside, johon painettu sitomisohjeet.Marjo Rein / Yle

– Kaikkeahan ei voi saada, mutta toiveena olisi vielä löytää merisuojeluskunnan housut, ns. ”Aku Ankka” -kaulus ja venepäällikön valkoinen lakki. Niin, ja suojeluskunnan sukkia ei ole tullut vastaan!