Kasvokkain: Terrori-iskut eivät ole lisänneet rauhanliikkeen suosiota – ihmiset reagoivat mieluummin somessa

Rauhanliiton vetäjä Laura Lodenius odottaa uuden rauhanliikkeen nousua.

Rauhanaktivisti
Laura Lodenius
Jari Kovalainen / Yle

Rauhantyön arvostus on romahtanut Suomessa. Se näkyy konkreettisesti rauhanjärjestöjen verkostossa Rauhanliitossa.

Sen toiminta on vaakalaudalla, sillä opetus- ja kulttuuriministeriö päätti lopettaa kokonaan rauhantyön rahoittamisen ensi vuonna. Tähän asti ministeriö on ollut Rauhanliiton tärkein tukija.

– Toivon, ettei rahojen leikkaaminen ole kostotoimenpide siitä, että Rauhanliitto vastustaa Suomen asevientiä, liiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius sanoo.

Hän uskoo, että rauhanjärjestöjä yhä tarvitaan, vaikka työ on siirtynyt osin sosiaaliseen mediaan ja sen masinoimiin kampanjoihin

– Kyllä meitä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun tulee vaikka Ukrainan konflikti tai Syyrian kriisi.

– Olemme ihmisille kanava osoittaa mieltä, Lodenius sanoo.

Ihmiset saa hänen mukaansa nopeasti toimimaan maailmanlaajuisesti esimerkiksi ilmapommituksia tai Natoa vastaan, jos siihen on tarvetta.

– Ihmiset haluavat tulla esiin ja kertoa, että he ovat rauhan puolesta sotaa vastaan.

Lodenius uskoo, että pinnan alla kuohuu. Aika voi olla kypsä vastaliikkeelle. Ihmiset ovat kurkkuaan myöten täynnä väkivaltaa, jolle kukaan ei näytä voivan mitään.

– Uskon, että tällainen liike on tuloillaan. Ihmiset alkavat miettiä suhdettaan väkivaltaan ja aseisiin, Lodenius sanoo.

Viime vuosien terrori-iskut eivät juuri näy rauhanliikkeen suosiossa.

– Ihmiset pystyvät samaistumaan uhreihin ja näyttämään tunteillaan aktivismia sosiaalisessa mediassa.

Se ei Lodeniuksen mukaan kuitenkaan johda siihen, että ihmiset lähtisivät toimimaan rauhanliikkeen riveissä terrorismia vastaan.

– Ihmiset kokevat, että terrorismi on jotain niin vaikeaa, että siihen pystyisi puuttumaan, Lodenius toteaa.

Laura Lodenius
Jari Kovalainen / Yle

Some muuttanut rauhantyötä

Tänä viikonloppuna Helsingissä pidettävä Maailma kylässä -festivaali on tyypillinen tapahtuma, jossa esitellään kotimaisten artistien ja maailmanmusiikin lisäksi rauhanliikkeen toimintaa.

Paikalla on myös Rauhanliitto, joka on mukana keskustelemassa rauhantyön tulevaisuudesta.

Liiton toiminnanjohtaja on iloinen siitä, että nuoret tekevät yhä rauhantyötä, vaikka se ei näy suoraan liiton toiminnassa.

– 1960-lukulaiset kokevat, etteivät nuoret ole enää kiinnostuneita rauhantyöstä, mutta nuorten aktivismi on erityyppistä, Lodenius sanoo.

Nuori voi Lodeniuksen mukaan tehdä rauhantyötä esimerkiksi vastuullisen kuluttamisen kautta.

– Mietitään mihin omia rahoja pannaan.

Sosiaalinen media on muuttanut maailmaa.

Elämänrytmin kiihtyminen on huomattu myös avustusjärjestöissä, joissa kerätään rahaa esimerkiksi sodan uhreille.

Nopeatempoinen asioiden käsittely on johtanut siihen, että rauhanjärjestöihin on ollut yhä vaikeampaa saada pitkäaikaisaktiiveja.

– Sellaisia, jotka perehtyvät esimerkiksi ydinaseiden tekniikkaan tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan väliseen yhteyteen.

– Niihin perehtyminen vaatii pitkäaikaista sitoutumista, Lodenius toteaa.

Hän harmittelee myös sitä, että rauhantutkimus ja siihen liittyvä julkaisutoiminta on vähentynyt Suomessa.

– Sellaisiin töihin on paljon vaikeampi löytää ihmisiä kuin nopeisiin some-kampanjoihin, Lodenius toteaa.

Laura Lodenius
Jari Kovalainen / Yle

Tulevaisuus auki

Suomalaisella rauhanliikkeellä on edessään kovat ajat. 110-vuotiaan liikkeen tulevaisuus on täysin auki. On mahdollista, että siitä tulee jatkossa puhtaasti vapaaehtoisvoimin pyöritettävää toimintaa.

Liitto tekee muun muassa rauhankasvatustyötä kouluissa ja pyrkii vaikuttamaan päättäjiin. Se vastustaa esimerkiksi Suomen asemyyntiä Saudi-Arabiaan.

Rauhanliiton järjestöihin kuuluu arvioilta vajaat 10 000 jäsentä. Järjestötyö työllistää valtakunnallisesti kymmenisen henkilöä.

Perinteisen rauhanliikkeen kulta-aika näyttää kuitenkin jääneen taakse. Tilalle ovat tulleet sosiaalisen median rauhankampanjat.

Järjestötyöhön perustuva rauhanliike on kuihtumassa maailmalla samojen ongelmien takia kuin Suomessa. Rahaa ei ole entiseen malliin eikä ihmisiä, jotka haluaisivat sitoutua pitkäjänteiseen työhön, jonka tulokset voivat näkyä ehkä sukupolvien päästä, jos silloinkaan.

1960-luvulla Suomessa vastustettiin Vietnamin sotaa, ja 1970- ja 1980-lukujen taitteessa ydinaseiden ja -sodan pelko sai massat liikkeelle.

Rauhanliikkeen perinteiset toimintamallit eivät enää vedä puoleensa.

– Paikallisosastot ja niiden kokoukset eivät ehkä enää ole nykyihmisten tapa organisoitua.

Hän sanoo, että moni rauhanjärjestöön kuulumaton ihminen kuitenkin kokee olevansa rauhan asialla.

– Jäsenyys ei aina korreloi siihen, mitä ihmiset ajattelevat ja mitä ajatuksia he kannattavat, Lodenius sanoo.

Laura Lodenius
Jari Kovalainen / Yle