Yle Cannesissa: Suomalainen lyhytelokuva kisaa Kultaisesta palmusta – ”En usko nähneeni mitään vastaavaa"

Cannesin elokuvajuhlilla ensi kerran yleisölle esitetty Katto sai festivaaliyleisöltä kehuja.

Cannesin elokuvajuhlat
Teppo Airaksinen ja Melli Maikkula
Katto-elokuvan käsikirjoittaja Melli Maikkula ja elokuvaohjaaja Teppo Airaksinen Cannesissa.Juulia Klemola

Cannesin elokuvajuhlilla jännitetään taas suomalaismenestystä. Kun romanialaisen elokuvaohjaajan Cristian Mungiun johtama jury palkitsee sunnuntaina festivaalin parhaat lyhytelokuvat, voi voittajien joukossa olla myös elokuvaohjaaja Teppo Airaksinen.

Ainakin mikäli on uskominen festivaalin yleisöä, joka näki kilpasarjan yhdeksän lyhytelokuvaa lauantaina niiden ensi-illassa.

– Minusta Katto oli tosi hauska. En osannut odottaa maagista realismia. En usko nähneeni koskaan ennen mitään samanlaista, brittiläinen Will Hamilton sanoi heti näytöksen jälkeen.

Ranskalainen Annick Teninge piti siitä, että yhteiskunnallisiin vääryyksiin keskittyneiden elokuvien joukossa oli myös huumoria.

– Katon huumori oli hyvin erilaista kuin mihin olen tottunut. Se oli eksoottinen kokemus, Teninge sanoo.

Kanadalainen Jenna Marks piti siitä, että elokuva ei vääntänyt kaikkea rautalangasta. Iranilainen Ali Asgari puolestaan kertoi pitäneensä eniten kiinalaisesta, suomalaisesta ja iranilaisesta elokuvasta.

– Uskon, että joku näistä kolmesta voittaa.

Rivieran sankarit

Katto ja sen kahdeksan kilpakumppania valittiin Cannesin kilpasarjaan lähes viiden tuhannen hakijan joukosta. Suomalaisen Teppo Airaksisen nimeäminen joukkoon oli pieni yllätys.

Taide-elokuvan mekkaan suunnanneen ohjaajan edelliset elokuvat ovat Kulman pojat (2012) ja Napapiirin sankarit 2 (2015). Kumpikin niistä on isolle yleisölle tehty komedia.

– Lyhytelokuvia pystyy tekemään ihan vapaasti niin, että on itse oma yleisönsä. Niissä täytyy vain toivoa, että ne saavuttavat ja koskettavat muitakin. Mutta vapaus on niissä se juttu. Lyhytelokuva antaa jonkinlaisen paineettoman tilan tehdä elokuvaa, Airaksinen sanoo.

Hänen mukaansa on täysin ymmärrettävää, että pitkää elokuvaa tehdessä pitää ottaa huomioon muitakin kuin vain taiteellisia asioita.

– Sellaisia kuin milloin elokuva tulee ulos ja tuleeko samaan aikaan muita, samasta yleisöstä kilpailevia leffoja? Miellyttääkö joku kohtaus elokuvan kohderyhmää? Entä mitä jos isä menee katsomaan poikansa kanssa tätä elokuvaa?

Katto matalalla

Airaksisen itselleen sallima vapaus näkyy Katossa tuoreena tuulahduksena. Se on outo ja kiehtova tarina eronneesta keski-ikäisestä miehestä, jonka kesämökin katto on selittämättömästi madaltunut. Erityisen ilahduttavaa elokuvassa on, ettei katsojalle väännetä rautalangasta, mistä on kyse.

– Kun muuten hyvin realistisessa elokuvassa on tällainen absurdi ja hyvin maaginen elementti, se tekee siitä mielenkiintoisen. Että tavallaan menee fantasiagenreen, mutta se tehdään kuitenkin mahdollisimman realistisesti. Vaikka meillä on tämä maaginen realismi, niin kaikki ratkaisut näyttelijäntyössä, kuvauksessa ja muussa tehdään realismin kautta.

Tunteiden tasolla asia tulee selväksi ilman selittämistäkin. Se on myös elokuvan tarkoitus. Tarinan idea on elokuvan käsikirjoittajan Melli Maikkulan.

– Melli selitti sitä sillä tunteella, kun ahdistaa niin paljon, että kattokin laskee. Ettei oikein pysty hengittämään. Se olotila on tosi samastuttava, Airaksinen sanoo. Moni on kertonut tunnistavansa sen. Jos on vaikka stressiä tai läheinen sairaana, niin tuntuu siltä, että oma ympäristökin muuttuu.

Katto lehdistökuva
Lyhytelokuvasta KattoTACK Films Oy

Pizzaakin parempi?

Teppo Airaksisella ja Katolla on mahdollisuus saavuttaa jotain, mihin suomalainen elokuva ei ole ennen pystynyt. Edellisen kerran Cannesin kilpasarjassa on nähty suomalainen lyhytelokuva vuonna 2001, jolloin Kari Juusosen animaatioelokuva Pizza Passionata voitti samassa sarjassa tuomariston palkinnon.

Maailman muilla festivaaleilla suomalaiset lyhytelokuvat tunnetaan kuitenkin jo laadustaan. 2010-luvulla ne ovat saaneet paitsi Oscar-ehdokkuuden, myös lukuisia palkintoja tärkeillä festivaaleilla. Tänä vuonna kotimaisia lyhytelokuvia on esitetty Cannesin lisäksi jo Locarnon elokuvajuhlilla Sveitsissä ja Sundance Film Festivalilla Yhdysvalloissa.

Suomen elokuvasäätiön kulttuuriviennin suunnittelijan Otto Suurosen mielestä nuoret tekijät ovat oppineet ajattelemaan elokuviaan kansainvälisinä teoksina.

– Ensisijaisesti se johtuu siitä, että nuoremman polven tekijät alkavat jo hyvin varhain suunnitella elokuvan kansainvälistä levitystä ja sitä, millä festivaalilla minkäkin elokuvan voisi lanseerata.

Cannesin opiskelijatöiden sarjassa on nähty viime vuosina muun muassa Juho Kuosmasen elokuvat Kestomerkitsijät (2007) ja Taulukauppiaat (2010) sekä Salla Sorrin lyhytelokuva Ainahan ne palaa (2015). Niistä Taulukauppiaat voitti Cinefondation-sarjan palkinnon ja takasi Kuosmasen Hymyilevälle miehelle (2016) paikan festivaalin ohjelmistossa.

Vaikka Cannesin elokuvajuhlilla pääosa huomiosta kiinnittyy pitkien elokuvien kilpasarjaan, on festivaalilla merkitystä myös lyhytelokuville. Kansainvälisen huomion lisäksi voitto Cannesissa on yksi reiteistä, jotka oikeuttavat Oscar-ehdokkuuteen.

Elokuva Pitääkö mun kaikki hoitaa Selma Vilhunen
Elokuva "Pitääkö mun kaikki hoitaa", ohjaus Selma Vilhunen.Tuffi Films Ltd.

Pitääkö lyhytelokuvien kaikki hoitaa?

Siinä missä suomalaiset lyhytelokuvat säteilevät maailman isoilla festivaaleilla, on tilanne pitkien elokuvien osalta hyvin toisenlainen. Aki Kaurismäkeä ja Juho Kuosmasta lukuun ottamatta ei tärkeimpien festivaalien pääsarjoissa ole vuosiin nähty pitkiä kotimaisia elokuvia.

Elokuvasäätiön Suurosen mukaan syy on lyhyen ja pitkän elokuvan olennaisessa erossa.

– Lyhyt muoto jättää enemmän varaa leikittelylle kuin pitkä. Ja jos ajattelee suomalaisen lyhytelokuvan kansainvälistä menestystä pidemmällä tähtäimellä, niin se on vahvasti nojannut kokeelliseen elokuvaan, Suuronen sanoo.

– Olisi tervetullutta, että kokeilua olisi enemmän myös pitkissä elokuvissa. Sille olisi taatusti tilausta.

Muun muassa kevään 2014 Oscar-ehdokkaan Pitääkö mun kaikki hoitaa? tuottaja Elli Toivoniemi on kuitenkin huolissaan lyhytelokuvien tulevaisuudesta.

– Lyhytelokuvien vähäiset rahoitus- ja levitysmahdollisuudet pitävät budjetit pieninä ja rajoittavat elokuvien tekemistä. Arvostusta ja näkyvyyttä olisi syytä kohottaa järeämmin asein esimerkiksi tuomalla Ruotsin ja Viron tavoin Jusseihin lyhytelokuvakategoria, Toivoniemi sanoo.

katto lehdistökuva
Lyhytelokuvasta KattoTACK Films Oy

Vähemmän varovaisuutta

Teppo Airaksisella on tällä hetkellä työn alla kaksi pitkää elokuvaa. Yksi niistä kertoo Juice Leskisen elämästä. Toista ohjaaja luonnehtii Woody Allenin tyyliseksi komediaksi.

Airaksinen sanoo haluavansa nyt tehdä elokuvia, jotka ovat traagisia tai koomisia niin kuin elämä. Hän ei kuitenkaan arvostele aiempia teoksiaan.

– Tekemäni pitkät elokuvat on tehty tietylle yleisölle. Esimerkiksi Napapiirin sankarit 2 on jatko-osa hyvin suositulle ykkösosalle. Se määritti sitä tosi paljon, mutta toisaalta kasvatti minua tekijänä hullusti. Joka työstä oppii valtavasti, ja se oppi, minkä olin saanut niistä aiemmista töistä, näkyy rohkeutena Katossa, ohjaaja sanoo.

34-vuotiaalle Teppo Airaksiselle paikka Cannesissa on nostanut kattoa taas vähän korkeammalle.

– Tämä kokemus on tuonut hirveästi itseluottamusta ja uskoa siihen, että mikä tahansa on mahdollista. Elokuvan tekeminen on kuitenkin aika kallis harrastus ja siihen liittyy paljon paineita, mikä ei ole aina hyvä asia. Tämä nostatti sen verran itseluottamusta, että toivottavasti siitä varovaisuudesta karisee jotain pois, elokuvaohjaaja sanoo.