Yhdysvallat antoi suomalaiselle Maija-Leena Haylle rakkauden ja teki hänestä keraamikon – ”Taiteilijan itu oli siellä jossain”

Jos Maija-Leena Hay olisi jäänyt Suomeen, hän olisi tehnyt uransa todennäköisesti yliopistossa kielitieteilijänä. Muutto Yhdysvaltoihin muutti kaiken.

ulkosuomalaiset
Maija-Leena Hay työskentelee yhä säännöllisesti. Keväällä hän järjesti taiteilijaystävänsä kanssa myyntinäyttelyn jo 45. kerran.
Maija-Leena Hay, 80, työskentelee yhä säännöllisesti. Keväällä hän järjesti taiteilijaystävänsä kanssa myyntinäyttelyn jo 45. kerran.Paula Vilén / Yle

Maailma veti Maija-Leena Hayta magneetin lailla jo teini-ikäisenä. Veto oli niin luja, että täti epäili tytön olevan vaihdokas.

Nastolalaisen Silvennoisen perheen muita lapsia maailmalle lähtö ei samalla tavalla kiinnostanut. Maija-Leena oli toista maata.

– Minä olin tehnyt itselleni 14-vuotiaana jo sellaisen ohjelman, että asun vähintään kuusi kuukautta, mutten enempää kuin vuoden eri maassa, enkä mene naimisiin ennen kuin olen 30-vuotias.

Yhdysvaltalainen Raymond Gordon Hay romutti Maija-Leenan suunnitelman. Mutta palataan häneen myöhemmin, sillä Maija-Leena oli ehtinyt aloittaa ohjelmansa toteuttamisen jo kouluvuosina.

Maija-Leenan seikkailut alkoivat, kun hän pääsi vaihto-oppilasohjelmaan 1950-luvulla. Se vei hänet Yhdysvaltoihin Washingtonin kupeeseen Baltimoreen kuutisenkymmentä vuotta sitten.

– Minä halusin nähdä maailmaa ja tiesin, että isällä ja äidillä ei ole varaa viedä minua mihinkään. Toisaalta minä halusin itse mennä. Ehkä se on sitä suomalaisuutta, etten halunnut, että minut viedään, vaan halusin itse mennä, Hay sanoo.

Valokuva Maija Haystä.
Maija-Leena Hay lähdössä Yhdysvaltoihin.Maija-Leena Hay kotialbumi

Matkustamisen palo lienee ollut vaihto-oppilaan paras matkaeväs, sillä Baltimoreen pääsyyn kului toista viikkoa. Matka vei ensin Tukholman ja Kööpenhaminan kautta Saksaan ja sieltä Atlantin ylittävään laivaan.

Tosin ennen valtameren ylitystä laiva pysähtyi ottamaan matkustajia Englannista ja Ranskasta.

Siinä oli kokemusta suomalaiselle maalaistytölle, joka ei tätä ennen ollut käynyt Helsinkiä kauempana.

*Baltimoressa häntä odotti *monilapsinen yhdysvaltalaisperhe, josta tuli Maija-Leenalle läheinen. Yhteys säilyi vuosikymmeniä.

– Minä kutsuin perheen äitiä motheriksi ja isää fatheriksi. Ei se minua haitannut, koska Suomessa minulla oli äiti ja isä.

Hän pääsi perheen mukana sukulaisvierailuille eri puolille Yhdysvaltoja. Tuolloin Maija-Leenalle viimeistään valkeni Yhdysvaltojen mittakaava.

– Amerikan valtava suuruus tuntui aivan uskomattomalta. Oli kymmenen tunnin ajomatka, ja ehkä enemmänkin, kun menimme isäntäperheen sukulaisten luokse vierailemaan pohjoiseen tai etelään. Kaupungit, kuten New York ja Baltimore, tuntuivat aivan jättiläismäisiltä, gigantic.

Elämän hauskaa sattumaa on, että valtaosan elämästään Maija-Leena on asunut Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa, joka on vajaan tunnin ajomatkan päässä tuosta vaihto-oppilasvuoden Baltimoren-kodista.

Maailmanmatkaajaluonteelle sopivasti Maija-Leena haki ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopistoon kielitieteitä. Kieltenopiskelijan teki kesätöitä matkaoppaana useissa eurooppalaiskaupungeissa.

Maija-Leena ei suurista puheista hätkähtänyt, vaan vei yhdysvaltalaisen Tivoliin.

*Opasaikoina Maija-Leenan elämään käveli *Raymond Gordon Hay. Mies, joka muutti Maija-Leenan maailmanmatkaajasuunnitelmat.

– Hän sanoi, ettei Kööpenhaminassa ole mitään sellaista, mitä heillä ei ole Detroitissa, Maija-Leena muistelee ensikohtaamista.

Maija-Leena ei suurista puheista hätkähtänyt, vaan vei yhdysvaltalaisen Tivoliin.

Ilta päättyi nolosti, sillä Yhdysvaltain armeijan palveluksessa tuolloin olleella Raymondilla ei ollut varaa maksaa ravintolalaskua.

Hotelliin palattuaan Maija-Leena ajatteli, ettei kohtaa miestä enää koskaan. Yllätys oli melkoinen, kun nuorimies istui seuraavana aamuna hotellin ravintolassa.

Mutkaton Maija-Leena oli vienyt tummapiirteisen komealta yhdysvaltalaiselta jalat alta.

Hääkuva
Maija-Leena ja Raymond Hay menivät naimisiin Helsingissä vuonna 1959, mutta hääjuhlia vietettiin vuoden päästä Yhdysvalloissa.Maija-Leena Hayn kotialbumi

Pian pari tiesi, että haluaa elää elämänsä yhdessä. Niinpä Maija-Leena ja Raymond marssivat Suomessa Nastolan kirkkoherran pakeille.

Kirkkoherra valisti nuoria, että avioliitto pitää kuuluttaa kolmena sunnuntaina kirkossa. Salaisuus oli syntynyt.

– Minä en puhunut kotona mitään, kun tiesin, että äiti olisi ollut kauhean vihainen ja pettynyt. Onneksi ei ollut ketään sukulaisia eikä ystäviä kirkossa, niin kukaan ei kuullut, että Maija-Leena Silvennoinen on menossa naimisiin, Maija-Leena naurahtaa Washingtonin-kodissaan.

Maija Hay katselee albumikuvia.
Maija Hayn häämuistot ovat tallessa valkoisessa albumissa.Paula Vilén / Yle

Kuulutusten jälkeen pari kiiruhti naimisiin Helsingissä. Seremonia oli yksinkertainen, hääjuhlia ei pidetty.

– Siinä oli kaupungintalolla muitakin menossa naimisiin, mutta meillä piti olla vielä kääntäjä, jotta Ray tiesi mitä lupasi.

Vihkimisen jälkeen tuore aviopari meni Kämppiin juomaan samppanjaa. Samaan paikkaan tuli myös vihkijä, joka oli kummastellut, eikö nuorella parilla ollut parempaa tekemistä.

– Kerroimme hänelle, että Raymondin kone lähtee kolmen tunnin kuluttua.

Tuore aviovaimo jäi vielä vuodeksi Helsingin yliopistoon. Hän matkusti miehensä perässä Yhdysvaltoihin seuraavana kesänä.

Jos hääjuhlat olivat jääneet Suomessa vuonna 1959 viettämättä, Yhdysvalloissa häitä juhlittiin senkin edestä vuotta myöhemmin.

Maija-Leena Hayn hääkuva.
Maija Hayn anoppi järjesti Yhdysvalloissa parille hienot häät.Maija-Leena Hayn kotialbumi / Yle

– Mieheni äiti halusi pitää meille kunnon häät. Hän sanoi, että hänellä on neljä poikaa, ja tämä on hänen ainut mahdollisuutensa järjestää häät.

Ja komeat juhlat anoppi Detroitissa järjestikin.

Kolmikerroksinen hääkakku oli koristeltu näyttävällä hääparikoristeella, jollaisia tuskin vielä 60-luvun Suomessa liiemmälti näkyi. Maija-Leena oli saanut ylleen valkoisen kellohelmaisen hääpuvun, huntua koristi valkea kukka.

Juhlan kohokohdat hääkakun leikkauksineen ja hääautossa suuteluineen ikuistettiin useisiin valokuviin. Vielä vuosikymmenien jälkeenkin kuvissa on glamouria.

Olletikin se välittyi suuren maailman tuulahduksena päijäthämäläiseen Nastolan maaseutupitäjään Maija-Leenan kotiväelle, joka ei hääjuhliin päässyt.

Maija-Leena Hay kuvattuna kuistillaan.
Maija Hay on asunut jo yli 40 vuotta Washingtonissa vuonna 1883 rakennetussa talossa. Rakennus on suojeltu.Paula Vilén / Yle

*Yhdysvaltoihin sopeutumista edesauttoi *jo 60 vuotta sitten vastaanottavainen ilmapiiri.

– Nyt asiat ovat vähän nurinpäin, mutta yleensä täällä ollaan hyvin sopeutuvaisia ja ystävällisiä ja otetaan vieraat vastaan hyvin eikä arvioida ovatko he samanlaisia kuin me.

Yhdysvaltalaisesta luonteenlaadusta Maija-Leena sai käytännön opin miehensä korttiringistä. Saman pelipöydän ääreen mahtuivat professori, tohtori, kirvesmies ja sekatyömies.

Maija-Leena ihmetteli, miten niin sekalainen seurakunta löysi keskenään puhuttavaa. Hänen miehensä oli todennut, että kaikki ovat hyviä kortinpelaajia ja se riittää.

– En minä Suomessa mitään tällaista olisi tehnyt. Varmaan olisin tehnyt uran kielitieteilijänä yliopistossa, mutta se olisi ollut kyllä aika typerää.

*Yhdysvallat opetti Maija-Leenan katsomaan *ihmisiä avoimin silmin– myös itseään. Suomessa Maija-Leena piti itseään käsityötaidottomana. Mutta Yhdysvalloissa hänestä sukeutui ammattikäsityöläinen, keramiikkataiteilija, joka tunnetaan lyhyesti Maija Haynä. Hän on vakuuttunut, ettei hänestä olisi Suomessa ikinä tullut keraamikkoa.

Uranvaihto kielitieteilijästä keraamikoksi alkoi, kun naapuri houkutteli Maija-Leenan keramiikkakurssille, josta puuttui yksi osanottaja. Maija-Leena meni hivenen vastentahtoisesti.

– Sanoin, etten ole koskaan tehnyt mitään käsilläni. Äitini oli kyllä taitava. Hän neuloi, virkkasi ja kutoi, mutta minä en halunnut oppia niistä mitään.

*Kurssilla Maija-Leenalle avautui uusi *maailma. Hän huomasi nauttivansa käsillä tekemisestä ja meni kurssin innoittamana yliopistoon opiskelemaan keramiikkataitoa, maalausta ja kuvanveistoa.

Maija-Leena Hay tekee savitöitä.
Maija-Leena Haystä tuli keraamikko sattumalta, kun naapuri pyysi mukaan keramiikkakurssille.Bryan Rager / Yle

– Huomasin, että tämähän on kivaa. Siitä se sitten alkoi. En minä Suomessa mitään tällaista olisi tehnyt. Varmaan olisin tehnyt uran kielitieteilijänä yliopistossa, mutta se olisi ollut kyllä aika typerää. Siellä jossain oli se taiteilijan itu.

Sen idun Yhdysvallat kaivoi esiin ja kasvatti elämänuraksi. Tänä keväänä Maija-Leena Hay piti 45. myyntinäyttelynsä Washingtonissa. Kutsuttavia vakioasiakkaita on puolitoista tuhatta.

Kotipihan keramiikkapajan hyllyt notkuvat kulhoja, lautasia, kuppeja ja veistoksia. Niistä näkee tekijän taustan.

– Se on se väri ja yksinkertainen malli, simple scandinavian style, kuten ne täällä sanoo.

Maija-Leena Hayn valmistamia keraamisia astioita hyllyllä.
Pohjoismaiset värit ja muodot toistuvat Maija-Leena Hayn keramiikassa.Paula Vilén / Yle

Järvensineä ja metsänvihreää sisältävässä keramiikassa näkyy myös häivähdyksiä Maija-Leenan eniten Suomesta ikävöimistä asioista.

– Suomalaista kesää ja maisemaa minä kaipaan. Kun menimme Punkaharjulle, niin tuntui kuin minä voisin maistaa sen maiseman. Sellaista ei ole täällä.

Suomalaisista kesämaisemista Maija-Leena Hay yrittää päästä nauttimaan vuosittain.

Ulkosuomalaisena hän on nähnyt kuinka huimasti Suomi on muuttunut niistä ajoista, kun hän lähti yli 50 vuotta sitten.

– Suomessakin on paljon enemmän ihmisiä muualta maailmasta. Kuuntelin yhdellä Suomen-matkallani, kun somalipojat puhuivat Helsingin murretta. Suomi on tullut paljon kansainvälisemmäksi kuin ennen.

Maija-Leenan suhde synnyinmaahan on säilynyt tiiviinä. Yhteydenpitoa sukulaisiin edesauttaa Maija-Leenan soljuvana pysynyt suomen kielen taito.

Vaikka hänen puheestaan ei helposti uskoisi, yleisesti finlantereiksi kutsuttujen amerikansuomalaisten suomentaito on katoamaan päin.

Vuosituhannen vaihteessa noin 600 000 amerikansuomalaisesta vain viisi prosenttia sanoi pääkielekseen suomen. Maija-Leenankin lasten äidinkieli on englanti.

– Kun menimme Punkaharjulle, niin tuntui kuin minä voisin maistaa sen maiseman.

*Maija-Leena saapuu elokuussa *juhlimaan 80-vuotispäiväänsä Suomeen. Valitettavasti Raymond ei ole mukana Nastolassa juhlimassa. Hän kuoli 20 avioliittovuoden jälkeen syöpään.

Maija-Leena muistaa kuitenkin hyvin, kuinka suomalaisuus yhdysvaltalaiselle näyttäytyi.

– Kun haluan jotain tehdä, niin teen sen. Mieheni mukaan se on suomalaista itsepäisyyttä. Kyllä minä tunnen itseni suomalaiseksi aina.

Haluamme tietää lisää ulkosuomalaisten elämästä.

Kerro meille, missä päin maailmaa asut ja, mitä teet ulkomailla. Koostamme yleisön vastausten perusteella jutun suurimmista suomalaisista kaupungeista ulkomailla eli kuvan "Suomi-imperiumista" maamme itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi.