Eläkeläispariskunta kyllästyi voivotteluun palvelujen katoamisesta – perusti kylälle lounaskahvilan

Äänekosken Konginkankaalla Korjosen pariskunta taistelee kylän näivettymistä vastaan pyörittämällä lounaskahvilaa. Seitsenkymppiset kahvilanpitäjät eivät laske työtunteja.

Konginkangas, Äänekoski
Reetta ja Esko Korjonen.

KonginkangasKonginkangas Äänekoskella on aika tyypillinen suomalainen pientaajama. Palveluja on vähän jos ollenkaan, ja ne vähätkin vähenevät.

– Täältä on viety pankki, täältä on viety terveyskeskus. Minä sanoinkin poliitikoille, että täällä maalla olisi ihana ihmisten elää ja olla, mutta kun palvelut viedään satojen kilometrien päähän. Taksilla pitäisi lähteä pankkiin, ja taksilla pitäisi lähteä terveyskeskukseen, sanoo Kaisa Kirvesoja.

– Entisen kirkkoherran sanoin, kuuruselkäiset jäävät tänne olemaan, täydentää Reetta Korjonen.

Reetta Korjonen ja hänen miehensä Esko ovat eläkkeellä, ovat olleet jo vuosia. He ovat myös yrittäjiä, sillä he avasivat Konginkankaalle kolmisen vuotta sitten lounaskahvilan.

– Kylä oli niin kuolleessa pisteessä, että tämän liikerakennuksen pihassa kun kävi viikonloppuna, niin yhtä ainoata askeleen jälkeä ei näkynyt – ei edes karhun, vaikka niitä tuolla Kivetyssä nukkuu, sanoo Reetta Korjonen.

"Hullu idea" todeksi

Siitä syntyi, niin kuin Reetta Korjonen sanoo, hullu idea lounaskahvilasta.

– Ihmiset valittavat, että pitäis olla, pitäis olla, ja odottavat sitä joltain toiselta, hän sanoo.

– Vaikka jos totta puhutaan, niin vähän vahingossa minä tähän luiskahdin. Esko sanoi siinä, että ihan hullu akka, Reetta Korjonen nauraa.

Sittemmin Eskokin on hypännyt kelkkaan, ja pariskunnan projekti on yhteinen.

Kuusi päivää viikossa auki

Lounaskahvila on auki kuutena päivänä viikossa, ja tarjoaa myös pitopalvelun ja lähiruokaa myyntiin.

– Tämä on sellainen kyläläisten kohtaamispaikka nyt, ja täällä me pidämme yllä Konginkankaan paikalliskulttuuria, Reetta Korjonen myhäilee.

– Kyllä tämä on tärkeä paikka. Ja mukava paikka, täällä on hyvä käydä juttelemassa, kun täällä tapaa ystävät ja tuttavat. Ja saa hyvät ruoat, vahvistaa asiakkaana istuva Kirvesoja.

Reetta Korjonen
Titta Puurunen / Yle

Ei mietitä jaksamista

Reetta ja Esko Korjonen ovat pitkän linjan yrittäjiä. Heidän näkemyksensä on, että kaikki elämä on yrittämistä, sen muodot vain vaihtelevat: kuka myy työtään, kuka tavaraa ja kuka mitäkin muuta.

Työtunteja lounaskahvilassa pariskunta ei ole laskeskellut, eikä jaksamista pohdiskellut. Työpäivä alkaa kahdeksalta, ja päättyy viiden jälkeen.

– Kyllähän minä sitä ihmettelen, että miten se tuo Reettakin jaksaa, sanoo Kirvesoja.

– Sitä aina kysytäänkin, että jaksaako. No, jos aamulla pääsee sängystä ylös, niin ei me sitä hirveästi mietitä, että miten jaksaa. Jos on hommat aloittanut, niin pitää olla valmis organisoimaan asiat, jos ei itse jaksa, Korjonen vastaa.

Korjonen sanookin, että ei se mitään työtä ole, kun perunat kiehuvat.

– Olen laittanut ruokaa alle kouluikäisestä asti, leivinuuninkin lämmitin itse, hän kertoo.

Voimaa väittelystä

Jouten Reetta ja Esko eivät osaa olla, ja yrittämistä he aikovat jatkaa niin kauan kuin terveys kestää.

– On tämä niin mukavaa, ja toisistamme saamme voimaa, kun me aina väittelemme. Keskenään saadaan väitellä mikä on oikein ja mikä väärin. Kohta on 50 vuotta väitelty, kun tuossa Konginkankaan kirkossa luvattiin papin edessä, että me väitellään loppuelämä, Reetta Korjonen sanoo ja nauraa päälle.

Tulevaisuuden toiveena Korjosilla on elää pitkään ja terveenä – ja tavata paljon ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia.

– Meillä on käynyt väkeä kaikista maanosista. Ainoa paha puute on se, että että ei osata kuin suomea ja savvoo, hiljoo ja kovvoo, se me vain osataan. Mutta sillä on pärjätty, Reetta Korjonen naurahtaa.

Yrittämisen vaikeuksista kysyttäessä Reetta Korjosen ei tarvitse ajatusta hakea hetkeäkään.

– Byrokratia. Se on todella vaikeata. On kerta kaikkiaan niin monta määräystä ja niin monta määrääjää, että ei kovin nuorena tällaista pysty tekemään. Sen takia on syntynyt tämä ketjuuntuminen ja monopolisoituminen, hän sanoo.

Lounaskahvila Reimari.
Titta Puurunen / Yle