"Nissbacka on kuolemantuomio, mutta rakastan sitä" – Laila Pullisen poika koettaa säilyttää äitinsä veistospuiston

Arvokkaan kulttuurikohteen muuttaminen taloudellisesti kannattavaksi on usein työn ja tuskan takana.

Nissbackan kartano
nissbacka5
Nella Nuora / Yle

Vaikea kuvitella kauniimpaa paikkaa kuin luonnon ja taiteen yhdistävä kartanomiljöö heleänä alkukesän päivänä. Voi sitä onnekasta, joka saa tällaisessa paratiisissa elää ja asustaa.

– Tämmöisen paikan kun perii, on se kuin kuolemantuomio. Sinut isketään yhdeksän tuuman naulalla kiinni tiettyyn maaston kohtaan ja elämäntyyliin.

Jean Ramsay kuvailee värikkäin sanavalinnoin sitä, mitä Nissbackan veistospuiston ja kartanon periminen merkitsee taloudellisesti.

Itä-Vantaalla Hakunilan lähiön kupeessa sijaitseva Nissbacka päätyi Ramsaylle pari vuotta sitten, kun hänen äitinsä, maamme arvostetuimpiin kuvanveistäjiin lukeutuva Laila Pullinen kuoli.

– Tehtäväni on säilyttää Nissbacka. En voi kuvitellakaan, että luopuisin tästä myymällä.

Siinä kolikon toinen puoli: Nissbacka on Ramsaylle rakas sukutila, jossa hän on viettänyt lapsuutensa, jonka veistospuisto on hänen äitinsä elämäntyö.

– Rakastan tätä paikkaa syvästi. Työtä, jota täällä on tehty. Arvoja, joita tämä edustaa. Satakieliä, rusakoita, oravia. Veistokset ovat veljiäni ja sisariani.

– Nissbacka on monimutkainen umpisolmu hyviä ja huonoja asioita.

nissbacka1
Nissbackassa on kymmenittäin Laila Pullisen veistoksia. Nella Nuora / Yle

Muistuma ajasta ennen kerrostalolähiötä

Nissbackan tilan tunnettu historia ulottuu 1500-luvulle. Ramsayn suvulla Nissbacka on ollut 1800-luvun lopulta asti. Suurimmillaan tilaan kuului 350 hehtaaria maanviljelysmaata. Vuosien saatossa Nissbacka on kutistunut muutamaan hehtaariin. Sekin vähä oli 1980-luvun alussa jäädä puskutraktorin jyrän alle.

– Asuimme silloin Pariisissa, isä, äiti ja minä. Olin juuri aloittanut koulun. Tuli tieto, että Nissbacka on pakkolunastusuhan alla. Syynä oli se, ettei alueella ollut selkeää käyttötarkoitusta.

Sellainen piti nopeasti keksiä, jottei Nissbackaa kaavoitettaisi kerrostalolähiöksi. Syntyi ajatus veistospuistosta.

– Äitini Laila rantautti Euroopasta kokoelmansa tänne. Vuonna 1983 tulimme Nissbackaan ja kaksi vuotta myöhemmin avautui ensimmäinen kesänäyttely.

Veistokset pelastivat Nissbackan arvokkaan luontokohteen. Samalla säilyi pala historiaa keskellä nopeasti muuttuvaa maailmaa.

– Neurologi-isäni oli huolissaan siitä, että kaupungit rakennetaan hajota ja hallitse -mentaliteetilla. Lanataan vanha pois ja rakennetaan tilalle uusi maailma.

– Hänen mielestään eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu muistuma alueen alkuperäisestä elämästä. Jotain, jonka avulla uudet asukkaat pystyvät kiinnittymään alueeseen.

nissbacka3
Nella Nuora / Yle

Todiste siitä, että isä-Ramsay oli oikeilla jäljillä saatiin pari kymmentä vuotta sitten, kun osa Nissbackasta oli jälleen kaavoitusuhan alla. Hakunilan asukkaat keräsivät parin tuhannen nimen adressin, joka johti lopulta siihen, että alue asetettiin rakennuskieltoon. Adressin keruu tapahtui Ramsayn perheen tietämättä.

Nissbackan filosofiaan kuuluu myös se, että alue on avoin kaikille. Nissbackaa ei ole eristetty aidalla.

– Aita rikkoisi maiseman. Aita myös kiehtoisi tulemaan sen yli.

– Ramsayn suku on Skotlannista ja äitini puolelta olen karjalaisia. Ehkä siitä syystä en halua uskoa rajoihin, aitoihin. Ihanteena on vapaa liikkuvuus. Samalla se tuo mukanaan vastuun. Kun jonnekin pääsee, siellä pitää osata käyttäytyä ihmisiksi.

Nissbacka ei ole välttynyt ilkivallalta. Se on pakottanut lisäämään alueen valvontaa. Aitaa Nissbackaan ei silti edelleenkään rakenneta.

nissbacka4
Jean Ramsay yrittää säilyttää vanhempiensa perinnön.Nella Nuora / Yle

Kaiken pitää tapahtua Lailan hengessä

Laila Pullisen (1933-2015) elinaikana Nissbacka oli osa hänen taiteellista toimintaansa. Hän teki veistoksensa Nissbackaan, jonne ostajat saapuivat. Myynnillä rahoitettiin elämä ja tilan ylläpito. Nyt asiat pitää miettiä uudelleen.

– Rahaa tulee sisään todella heikosti. Pääsylipputulot kattavat kesän ruohonleikkuubensiinit.

Rahareikiä vanhassa, usean rakennuksen kartanomiljöössä sen siijaan riittää. On selvää, ettei yhtälö toimi. Jotain pitäisi keksiä.

Jean Ramsaylla onkin visioita tulevasta. Nissbacka voisi kenties toimia kokouspaikkana tai konserttitilana. Taiteilijakoti Ainolan ja Halosenniemen tapaan on myös yksi mahdollisuus. Jo tänä kesänä Laila Pullisen koti, vanha pehtoorin talo, avataan yleisölle.

– Ihmisiä kiehtoo taiteilijan koti, koska ihmisiä kiinnostaa poikkeusyksilön persoona. Muistan kuinka itsekin eläydyin Sibeliusten arkeen käydessäni Ainolassa. Arkiset esineet muistuttavat siitä, että taiteilijatkin ovat myös tavallisia ihmisiä tavallisine tarpeineen.

Nissbackan tulevaisuutta ohjaa kuitenkin Laila Pullisen henki.

– Hän oli hyvin spartalainen sen suhteen mitä täällä sai olla. Esimerkiksi kahvilaa Nissbackassa ei ole koskaan ollut. Se on ehkä myönnytys, jonka joudun tekemään. Kaiken pitää kuitenkin tapahtua paikan hengen mukaan, taiteen, kasvillisuuden ja eläinten ehdoilla. Oluttelttoja tänne ei ole tulossa.

nissbacka2
Nella Nuora / Yle