Onko mökkirannassasi vesijättömaata – varaudu lunastamaan se ennen kuin rakennat

Vesijättömaat voivat yhä tuottaa yllätyksiä maanomistajille. Vielä 1800-luvulla entistä järvenpohjaa saatettiin jakaa palkaksi lapiomiehille.

Mökkitontit
Piirroskuvitus kalastajasta.
Yle Uutisgrafiikka

Maan kohoamisen ja keskivedenpinnan laskun takia rantaviiva voi vetäytyä ja aiemmasta pohjasta tulla uutta kuivaa maata. Mitä loivempi ranta, sitä helpommin vesijättöä muodostuu.

Vaikka vesi pakenee, kiinteistön rajat eivät automaattisesti muutu. Rajat muuttuvat vain, kun niitä maanmittaustoimituksessa muutetaan. Kyseessä on suomalais-ruotsalaisen kiinteistöjärjestelmän logiikka, jonka mukaan rajat eivät seuraa luonnonolosuhteita, vaan pysyvät paikallaan.

Etenkin ennen uuden tontin tai jo rakennetun rantakiinteistön ostamista onkin ehdottomasti selvitettävä, missä todelliset rajat kulkevat. Nykyistenkin omistajien on yllätysten välttämiseksi hyvä tietää rajansa, sillä tässä asiassa ei tunneta ikimuistoista nautintaa. Pitkäkään omaksi alueeksi luuleminen ei siis tee vesijätöstä omaa.

Useimmiten veden alta paljastuva maa on kyseisen vesialueen omistavan osakaskunnan omaisuutta. Esimerkiksi kesämökkitontin omistajalla on kuitenkin yleensä oikeus lunastaa rantaviivaansa ilmaantunut maakaistale. Milloin sitten vesijättö kannattaa hankkia omaksi? Tällaisia tilanteita on ainakin kaksi:

– Silloin, jos se alkaa vaivaamaan, niin ainahan se on kivempi omistaa itse se maa. Toinen tilanne on, jos siihen suunnittelee jotain, mihin tarvitaan lupia. Oli se sitten maanrakennusta, rannan kuntoon laittoa, tai rakentamista. Silloin yleensä edellytetään, että omistaa rannan veteen asti, sanoo lunastustoimituksista vastaava johtaja Mauri Asmundela Maanmittauslaitokselta.

Kuluvana vuonna vesijätön lunastustoimituksia on aloitettu jo noin 150. Vuonna 2016 lunastuksia kirjattiin 543 ja vuonna 2015 564 kappaletta.

Pienikin lunastus voi maksaa tuhansia euroja 

Ennen lunastuksen vireillepanoa on syytä muistaa, että lunastustoimituksen jälkeen hakijalla ei ole pelkästään oikeutta, vaan myös velvollisuus ottaa alue vastaan.

– Hakemus täytyy tehdä Maanmittauslaitokselle ja muotoseikka on, että hakijan täytyy olla vesijättömaalle rajoittuvan alueen omistaja. Se maanmittaustoimituksessa selvitetään, keneltä se lunastetaan, Asmundela kertoo.

Lunastustoimitusten suosio selittyy juuri sillä, että lunastajan ei itse tarvitse lähteä etsimään vesialueen omistajia. Tavallisessa kaupassa tarvittaisiin osakaskunnan kokous tai kaikkien kyseisen vesialueen omistajien suostumukset.

Maanmittauslaitoksen palvelu ei kuitenkaan ole ilmaista. Lunastustoimituksen maksu puolen hehtaarin lunastusalaan saakka on 1610 euroa, minkä lisäksi tulee lunastettavan alueen omistajalle maasta maksettava hinta.

– Sitä suhteutetaan siihen, millainen maan käyttötarkoitus tulee olemaan. Jos lunastetaan hienolla paikalla arvokkaaseen tonttiin liittyvää vesijättöä, kyllä sitä suhteutetaan siihen hintaan, Asmundela selittää.

Tavallisesti lunastaja selviää kuitenkin hieman halvemmalla.

Hinta määrätään toimituksessa

– Yleensä se ei ole ihan tontin hinnoissa, vaan siihen tulee alennus, joka johtuu siitä, että vesijättömaa on nimensä mukaisesti vesijättöä. Siinä on oma projektinsa rannanomistajalle, että saa sen kuntoon.

Vaikka lunastuksen myötä kiinteistön pinta-ala kasvaa, lunastus ei yleensä lisää vanhan tontin rakennusoikeutta.

– Joskus on tilanteita, että asemakaava on laadittu sillä tavalla, että siinä on uusia tontin paikkoja, jotka on piirretty niin, että vesijättösuikaleet ovat osa sitä tonttia. Kaava-alueilla on ajattelutapana se, että jokainen neliö kaavan mukaisessa tontissa on yhtä arvokas, koska se ei ole asemakaavan mukaisesti rakennettavissa, ennen kuin sama omistaja omistaa koko alueen. Niissä tapauksissa [vesijättömaa] voi olla ihan tontinkin neliöhinnoissa, Asmundela arvioi.

Lunastuksissa vesijättömaasta maksettava hinta tilitetään vesialueen omistajalle.

– Yleensä osakaskunnat ovat käyttäneet rahat omaan toimintaansa, eikä niitä ole lähdetty jakamaan osakkaille, sanoo osakaskuntien neuvonta-asioista vastaava järjestöjohtaja Risto Vesa Kalatalouden keskusliitosta.

Kaikkiaan yhteisiä vesialueita osakaskuntineen on yli 20 000.

Erillisille vesijätöille etsitään omistajat valtion kustannuksella

Vuoden alussa voimaan tulleen lain myötä Maanmittauslaitos selvittää parhaillaan myös niin sanottujen erillisten vesijättöjen omistussuhteita.

Kyse on lähinnä 1800-luvulla ja sitä ennen järvien pinnanlaskujen seurauksena muodostuneista maa-alueista. Tarkasti ottaen erillisiä vesijättöjä on voinut syntyä aikavälillä 25.11.1740 - 1.3.1903.

Tuolloin laki oli sellainen, että vaikka ei omistanut järveen rajoittunutta maata, laskuun osallistuneet saivat osuuden siitä. Aikanaan järviä kuivattiin laidun- ja viljelysmaaksi hyvinkin rohkeasti, ainakin nykyajan näkökulmasta katsottuna.

– Niille kohteille tehdään kiinteistönmuodostamistoimenpiteet, että ne eivät ole enää sellaisia kohteita, joista ei tiedetä, kuka ne omistaa, Asmundela sanoo.

Erillisten vesijättöjen lakkauttamista koskevista toimituksista Maanmittauslaitos ei peri maksuja, vaan työ tehdään valtion kustannuksella.

Joskus kesämökkiläiselle voi tulla kiusaus kaivaa rantaa niin, että vesiraja palaa entiselleen. Mutta saako vesijättöä ruopaista kaivinkoneella tontin edestä pois?

Yhteinen alue on eri asia kuin yleinen alue

– Suomessa vesilaki säätelee niin, että rantaviivan muotoa ei saa muuttaa. Toki rannan omistajalla on vesilain perusteella oikeus vähäisiin muutoksiin, vaikka venevalkaman perkaamiseen tai muuhun. Se on perintöä sille, että lapiolla saa parantaa. Mutta jos rantaviivan muotoa alkaa kaivinkoneella muuttamaan, niin kyllä se ympäristönmuuttamisluvan ilman muuta edellyttää.

Toisaalta, jos rantamökin omistajan lompakko ei anna mahdollisuutta vesijätön lunastamiseen, ei tilanne silti ole välttämättä huono.

Vaikka huvilakiinteistön edustalla olisi vesialueen omistajien yhteistä, lunastamatonta vesijättöä, ei kyseinen kaistale välttämättä ole kenen tahansa käytettävissä olevaa yleistä aluetta.

Joskus käsitteet ovat kuitenkin menneet sekaisin.

– Yhteinen ei tarkoita samaa kuin yleinen. Se ei esimerkiksi tarkoita sitä, että voi toisen mökin edustalle vapaasti leiriytyä, Asmundela muistuttaa.

Jäikö kesämökin rakennuslupa saamatta? Syynä voi olla vuosikymmenten takainen kiinteistöjako