Kuinka kummassa tasa-arvon Pohjolassa on kuningaskuntia?

Monet Tanskan, Norjan ja Ruotsin kansalaiset ajattelevat kuninkaallisista ja jopa koko kuningashuoneista myös kriittisesti, mutta selvä enemmistö haluaa elää kuningaskunnassa.

monarkia
Kaarle XVI Kustaa, Margareeta II ja Harald V juhlasalissa
Pohjoismaiden hallitsijat yhteiskuvassa Oslon kuninkaanlinnassa viime tammikuussa: Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, Tanskan kuningatar Margareeta II ja Norjan kuningas Harald V Lise Aserund / EPA

Euroopassa on 12 monarkiaa. Kolmannes on pieniä tai suorastaan pienenpieniä ruhtinaskuntia, muut kuningaskuntia. Kaikki ovat perustuslaillisia eli parlamentaarisia monarkioita, joissa kansa valitsee todelliset vallanpitäjät vaaleilla. Hallitsijan tehtävät ovat vain edustuksellisia.

Yksi poikkeus joukossa on: Vatikaanin kaupunkivaltio on valtiomuodoltaan teokratia, jossa valta on papistolla ja paavi on myös poliittinen päämies.

Euroopan kartta, johon on merkitty monarkiat.
Euroopan kuningaskunnat ovat painottuneet pohjoiseen. Etelässä on Espanjan kuningaskunnan lisäksi pieniä ruhtinaskuntia ja Vatikaanin kaupunkivaltio. Yle Uutisgrafiikka

Vaikka vallanpito perustuslaillisissa monarkioissa on tasavallan kaltaista, niin tasa-arvostaan kuuluisien Pohjoismaiden valtiomuotona se hämmentää. Miten niiden demokratiakäsitykseen istuu se, että maassa on virkoja, joihin voi vain syntyä? Eikö juuri Pohjoismaiden olisi pitänyt ryhtyä tasavalloiksi?

Niin ei kuitenkaan käynyt, kun yhteiskunnalliset murrokset kaatoivat kuningashuoneita muualla Euroopassa.

– Yksinkertaisin selitys on, että maita ei vedetty aktiivisesti mukaan ensimmäiseen tai toiseen maailmansotaan, vaikka Tanska ja Norja miehitettiin, sanoo Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander.

Mussolinin tukeminen kaatoi Italian monarkian

Pohjoisen kuningashuoneet ovat myös mukautuneet kansanvallan kasvamiseen. Ne eivät ole pyrkineet estämään sitä tukemalla sellaisia vastavoimia, jotka olisivat yrittäneet kaataa demokraattista järjestystä, Meinander selittää pohjoismaiden monarkioiden säilymistä.

– Esimerkiksi Italiassa toisen maailmansodan aikana kuningas liittoutui Mussolinin kanssa, ja Romaniassa sama juttu. Kreikassa kuningashuone kaatui 1970-luvulla, kun valtaan tuli sotilasjuntta.

Espanjassa kävi hieman toisin: siellä kuningas palautettiin valtaistuimelle diktaattori Francisco Francon kauden loppuvaiheessa.

Pikkutyttö istuu aikuisen harteilla ja heiluttaa Ruotsin lippua.
Kuningasperheen jäsenten häät ovat monille kansalaisillekin juhlan paikka. Tämä pikkutyttö odotti näkevänsä vastavihityt Ruotsin prinsessan Madeleinen ja brittiläis-yhdysvaltalaisen liikemiehen Chris O'Neillin kesällä 2013. Bertil Enevag Ericson / EPA

Pohjoismaisten kuningaskuntien säilymistä on tukenut myös hyvä talouskasvu, Meinander sanoo.

– Ei ole syntynyt kiukkua tai turhautumista, joka olisi kohdistunut kuningashuoneisiin.

Suomestakin oli tulla monarkia

Norja irtosi Ruotsista vuonna 1905 ja ryhtyi harkinnan ja kansanäänestyksen jälkeen monarkiaksi, koska se oli silloin maanosamme tavallinen valtiomuoto. Runsas vuosikymmen myöhemmin itsenäistynyt Suomi päätti ensin samoin, mutta pyörsi päätöksensä.

– Suomen kääntyminen tasavallaksi johtui siitä, että ympäri Eurooppaa monarkiat kaatuivat juuri silloin, kun asia oli Suomelle ajankohtainen. Kuningas ehdittiin valita, mutta hallitusmuotoa ei vielä ollut, Meinander kertoo.

Kustaa V ei halunnut nimittää hallituksia, joissa olisi ollut sosiaalidemokraatteja.

Professori Henrik Meinander

Ruotsissa tasavaltalaiset ovat esittäneet epäilyksiä, että vaikka perustuslaillinen monarkia ei anna hallitsijalle mitään poliittista valtaa, niin mutkan eli hyväveliverkoston kautta sitä saattaa kuninkaalla kuitenkin olla. Professori Henrik Meinander on eri mieltä.

– Kuninkaan hyväveliverkosto ei ulotu puolueisiin, vaan on lähinnä vanhaa yläluokkaa. Sen poliittinen vaikutus on hyvin välillinen ja perustuu vain heidän omistuksiinsa.

Meinanderin mukaan ei ole osoitettavissa, että nykyinen kuningas Kaarle XVI Kustaa tai hänen edeltäjänsä Kustaa V ja Kustaa VI Aadolf olisivat pystyneet millään lailla vaikuttamaan valtion politiikkaan.

– Kustaa V yritti juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa. Hän ei halunnut nimittää hallituksia, joissa olisi ollut sosiaalidemokraatteja tai jotka olisivat ajaneet yleistä äänioikeutta, mutta hän joutui peräytymään vuonna 1917.

Meinanderin mukaan voidaan sanoa, että siitä lähtien Ruotsissa parlamentarismi on toiminut, vaikka varsinaisesti demokratia alkoi vuodesta 1921, jolloin myös naiset saivat äänestää ensi kertaa.

Avioliitot ankkuroivat kansakuntaan

Kuninkaan tai kuningattaren merkityksen kansalaisille Meinander näkee jatkuvuuden korostumisena. Kansakunta henkilöityy hallitsijaan, Meinander sanoo.

Kuningashuone on myös kansanomaistunut, kun sen jäsenet eivät enää mene siniveristen kanssa naimisiin.

– Sillä tavoin se elää ajassa ja ankkuroituu kansakuntaan toisella tavalla kuin silloin, kun avioiduttiin toisten kuningashuoneiden kanssa turvallisuus- ja ulkopoliittisten kytkösten vuoksi. Nythän sellaisella ei ole enää merkitystä, kun kuningashuoneilla ei ole enää valtaa.

Carl Philip ja Sofia Hellqvist suutelevat.
Ruotsin prinssi Carl Philip ja joogaopettaja ja malli Sofia Hellqvist vihittiin toissa kesänä. Prinssin kummankaan sisarenkaan puoliso ei ole siniverinen.Pontus Lundahl / TT / EPA

Murros on tapahtunut kahdessa sukupolvessa. Tanskan, Norjan ja Ruotsin nykyisten hallitsijoiden isät naivat prinsessoja muiden maiden hoveista, mutta kaikilla seitsemällä lapsella on puoliso niin sanotusti rahvaan riveistä.

Norjassa muutos vaati kamppailun, kun kruununprinssi Harald ei luopunut Sonjastaan, kauppiaan tyttärestä, vaikka kuningas kovin painosti.

Seurustelua kesti yhdeksän vuotta, ja kiista ratkesi vasta siihen, että Harald uhkasi hylätä kruunun, ellei saisi avioitua rakastettunsa kanssa. Se olisi tehnyt lopun kuningashuoneesta, sillä Harald oli ainoa poika.

Ironista kyllä, Harald ja Sonja joutuivat vastaavaan tilanteeseen, kun heidän poikansa Haakon esitti saman uhkauksen. Hänen valintansa, yksinhuoltajaäiti, jonka taustasta kerrottiin kaikenlaista, on nykyisin kruununprinsessa Mette-Marit.

Haakon ja Mette-Marit
Norjan kruununprinssi ja -prinsessa Haakon ja Mette-Marit virallisella vierailulla Vietnamissa vuonna 2014.Luong Thai Linh

Mielipidekyselyjen perusteella tanskalaiset ovat tyytyväisimpiä valtiomuotoonsa, eikä siitä testailla parlamentin äänestyksissä, kuten Norjassa välillä tapahtuu. Ruotsissa kuningashuone on menettänyt selvimmin kannatusta, etenkin nuorten ja varhaiskeski-ikäisten joukossa.

Silti kansalaisten selvä enemmistö haluaa Ruotsissakin säilyttää kuningaskunnan. Siksi asiaan eivät ole kajonneet aktiivisesti myöskään vasemmistopuolueet ja vihreät, joiden ohjelmassa tavoitellaan tasavaltaa.

Sotilaita asennossa savuavan tykin vieressä.
Monarkian rituaalit luonevat monille jatkuvuutta. Tässä ammutaan kunnialaukauksia Ruotsin kruununprinsessaparin vastasyntyneelle Oscar-pojalle runsas vuosi sitten. Erik Nylander / EPA

Olisiko kuitenkin mahdollista, että jonakin päivänä länsinaapurimme olisivat tasavaltoja – ja miten se tapahtuisi?

Henrik Meinander vastaa kertomalla Hufvudstadsbladet-lehden perustajan, liberaalin August Schaumanin Tanskan-matkasta 1850-luvulla. Schauman pohdiskeli jo tuolloin kuningaskunnan loppua ja arveli, että sellainen voisi tapahtua rauhanomaisesti.

– Viimeinen kuningas tai kuningatar voisi todeta, että "ei tässä ole mitään ideaa, siirrytään tasavaltaan". Ehkä istuva hallitsija joskus päättää, ettei hän ei halua rangaista lapsiaan ja lapsenlapsiaan sellaisella tehtävällä. Ken tietää!