Ihmiset nurisevat, mutta luonto ei hätkähdä – Tässä 3 esimerkkiä, kuinka pohjoisen eläimet ja kasvit sopeutuvat kylmään kevääseen

Varhainen kevät tai yllättävä kylmyys keskempänä kesää ovat monin verroin myöhästynyttä kevättä pahempia vaihtoehtoja lajistollemme.

luonto
Laulujoutsenia Keskijärvellä Joensuussa maaliskuussa 2017.
Laulujoutsen saattaa jättää pesinnän kokonaan väliin, jos kesän tulo alkaa viipyä ratkaisevan paljon.Ismo Pekkarinen / AOP

Pohjoisen kasvi- ja eläinlajit ovat tottuneet ääreviin olosuhteisiin. Ne sopeutuvat vuosittain vaihtelevasti etenevään vuoden kiertoon. Muuten ne eivät pohjoisia lajeja olisikaan.

Paikkalinnut kuten esimerkiksi metsäkanalinnut aloittavat pesintänsä myöhemmin ja sen onnistuminen on todennäköisempää kuin varhaisen kevään innoittaman varhaisen pesinnän jäljiltä. Myös marjojen menestyksen kannalta myöhäinen kevät on parempi kuin varhainen.

Muuttolinnut voivat viivyttää tuloaan ja pesintäänsä kun kevät on kylmä. Isoimmat lajit saattavat jättää pesinnän väliin kokonaan, jos näyttää että aika ei riitä esimerkiksi laulujoutsenen poikasten kehittymiseen ennen talvea.

Sama ilmiö tunnetaan muillakin isoilla muuttolintulajeilla. Jos kesälläkin on kylmää, poikasten ravinnonsaanti ja lämmönsäätely kärsii. Kesän sää on olennaista Suomen luonnoneläinten lisääntymisen kannalta.

Luonto voi pidätellä itseään keväällä kun kylmä jatkuu. Sekä kasvit että eläimet kestävät kylmää keväällä, mutta eivät enää kukinnan alettua tai poikaisten kuoriuduttua. Mitä myöhemmin marjat ja muut kasvit kukkivat, sitä pienempi on niitä kasvuvaiheessa vahingoittavan hallan riski. Lepotilassa kasvit kestävät pakkasta hyvin.