Äidin vaikea rintasyöpä sai koko perheen puhumaan avoimesti kuolemasta: "Kerroimme 2-vuotiaille kaiken"

Salla Rossi sairastui rintasyöpään vuonna 2013.

rintasyöpä
Äiti suukottaa poikaa
Johanna Kuusisto

Kaksivuotiaat pojat ovat päiväunilla. Salla Rossi tuijottaa tuhisevia lapsiaan ja miettii, miten heille käy, jos häntä ei enää ole.

Kun lapset heräävät, he alkavat leikkiä aivan kuin eilen ja muinakin päivinä. Eletään talvea 2013, ja kaikki näyttää siltä kuin ennenkin. Oikeasti perheen elämä on juuri kääntynyt ylösalaisin.

– Äiti on pipi, mutta lääkärit auttavat, sanoo Rossi lapsille.

Leikki pikkuautoilla jatkuu. Salla Rossi on juuri saanut tietää sairastavansa ärhäkkää rintasyöpää.

"Ensimmäisenä aloin miettiä eloonjäämislukuja"

Salla Rossi istui lentokoneessa matkalla lomareissulta kotiin, kun hän tunsi rinnassaan jotain kylmää. Rossi ajatteli, että se on varmasti jokin maitopatti, koska oli lopettanut lapsen rintaruokinnan vuotta aiemmin. Hän päätti kuitenkin käydä tarkistuttamassa patin.

Lääkäri tutki rinnan ja laittoi Rossin kiireellisenä mammografiaan.

– Kun olin ovella lähdössä, hän huikkasi perään, että älä huoli, Suomessa on hyvät hoidot. Silloin mietin ensimmäisen kerran, että apua, onko se jotain, mikä vaatii hoitoa.

pojat nukkuvat
Johanna Kuusisto

Kun Rossi makasi mammografiassa kattoon tuijottaen, lääkäri totesi, että kyse on todennäköisesti pahanlaatuisesta syövästä.

– Siinä maatessa ensimmäisenä päässä alkoi vilistä excel-taulukko. Aloin muistella erilaisten syöpien eloonjäämislukuja. Että paljonko rintasyöpäpotilaista on elossa viiden vuoden päästä, Rossi muistelee.

– Onneksi lääkäri ja hoitaja olivat ihania. He halasivat minua ja hoitaja vielä kuiskasi minulle, että hänen miehensä on juuri selvinnyt pahemmasta syövästä. Että kyllä sinäkin selviät.

Salla Rossin diagnoosi kertoi, että kyseessä on pieni kasvain, mutta erittäin ärhäkkä rintasyöpä. Syöpä, joka mahdollisesti leviäisi ja kasvaisi todella nopeasti.

"Kerroimme kaiken alusta lähtien"

Salla Rossi kertoi miehensä kanssa pojille sairaudesta alusta lähtien, vaikka lapset olivat hyvin pieniä. He eivät halunneet salailla asiaa vaan kertoivat ihan kaikista vaiheista. Sairaudesta käytettiin syöpäpipi-sanaa.

– Pojat ymmärsivät, että jotain erityistä tapahtuu, mutta heille ei syöpä-sanasta tullut kuolemanpelkoa kuten meille aikuisille.

Pitkään kaikki taksit olivat Sepon takseja, koska minut haki hoitoon aina Seppo-niminen kuski.

Salla Rossi

Jotkut kysyivät Rossilta, kannattaako lapsille kertoa sairaudesta niin suoraan. Näkyisikö heistä myöhemmin, että heidän lapsuudessaan on tapahtunut jotain ikävää?

– Vastasin, että en tiedä, mutta me päätimme tehdä niin. Meistä lapsen pitää saada kysellä ja saada vastauksia. Jos hän joutuu arvailemaan mistä on kyse, hän saattaa kuvitella sen pahemmaksi kuin se onkaan.

Rossi ja hänen miehensä myös näyttivät tunteensa avoimesti.

– Emme yrittäneet teeskennellä iloista. Kyllä minä itkin välillä, kun kerroin sairaudesta. Myös lasten kaikki tunteet olivat sallittuja.

"Laita äiti tukka takaisin päähän"

Sen lisäksi, että pojille puhuttiin sairaudesta, he näkivät sairauteen liittyviä asioita. Kun Salla Rossi tuli sairaalasta ja näytti arpea rinnassaan, pojat katsoivat sitä.

Sitten he kysyivät, saavatko mennä leikkimään autoilla.

Kun Rossin hiukset alkoivat lähteä ja ne leikattiin kokonaan pois, toinen pojista totesi, että laita äiti tukka takaisin päähän. Pojat kuitenkin tottuivat hiuksettomaan päähän nopeasti.

Ei minua niinkään kuolema pelottanut vaan se, miten minun kaksivuotiaille kaksospojilleni käy, jos minua ei enää ole.

Salla Rossi

Salla Rossi kulki sädehoitoon taksilla. Siitä tuli pojille jännittävä hetki.

– Taksi haki minut aamuisin ja toi myöhemmin päivällä kotiin. Joka kerta pojat vilkuttivat taksikuskille, joka vilkutti takaisin. Ja pitkään kaikki taksit olivat Sepon takseja, koska minut haki hoitoon aina Seppo-niminen kuski, muistelee Rossi hymyillen.

nainen katsoo itseään peilistä
Johanna Kuusisto

Miten pojille käy jos kuolen?

Diagnoosin jälkeiset päivät olivat pahimpia.

– Kun kuulee syöpä-sanan, sitä ajattelee, että kuolee saman tien, miettii Rossi.

– Ei minua niinkään kuolema pelottanut vaan se, miten minun kaksivuotiaille kaksospojilleni käy, jos minua ei enää ole.

Diagnoosin jälkeen Salla Rossi puhui asiasta paljon läheistensä kanssa. Hän itki ja panikoi, mutta myös luki paljon syövästä.

– Olen faktaihminen, joten hain tietoa niin tutuilta lääkäreiltä kuin netistäkin. Tosin netissä on paljon soopaa. Kannattaa katsoa, että pysyy tolkullisilla sivuilla.

Rinnan poisto ei häirinnyt

Kun Salla Rossi odotteli leikkausta, rinnan poisto tuntui siinä vaiheessa pienimmältä murheelta.

– Mietin, että rinnalla ei ole mitään väliä, leikatkaa niin paljon kuin on tarpeen. Mutta on myönnettävä, että kun näin rinnan leikkauksen jälkeen ja se oli melkein ehjä, pompin suihkussa innosta.

nainen makaa selällään leikkaushaava rinnassaan
Johanna Kuusisto

Noin kuukausi leikkauksen jälkeen Salla Rossi sai hyviä uutisia: syöpä ei ole levinnyt.

– Siitä alkoi onnellinen kausi. Leikkaus oli mennyt hyvin, siitä ei jäänyt kipuja, syöpä ei ollut levinnyt eikä ensimmäisestä sytostaattihoidostakaan tullut mitään oireita.

– Jos alku oli kauhua, niin nyt tunne muuttui suorastaan hilpeäksi. Julistinkin itseni onnelliseksi syöpäpotilaaksi, naurahtaa Rossi.

– Elämä tuntui mahtavalta! Minä rakastin kaikkea ja kaikkia.

Kun lapset oikein kiukuttelevat kurahousujen kanssa, olen valtavan onnellinen siitä, että saan olla juuri tässä heidän äitinään.

Salla Rossi

Kun sytostaatti- ja sädehoidot alkoivat, Salla Rossi ei pelännyt mahdollista hiustenlähtöä lainkaan. Sairaalassa Rossin huonekaverit ja muut hänen tapaamansa syövästä selvinneet henkilöt pitivät hiustenlähtöä kauheimpana hetkenä.

– Kun mietin kuoleman kauhua ja sitä, että lapset joutuvat elämään äidittömänä, hiustenlähtö tuntui mitättömältä asialta.

– Hoitojen myötä hiuksista lähti ensin kiilto ja ne muuttuivat eläimen turkin tuntuisiksi, karstoittuivat. Kun ne sitten alkoivat lähteä, ensin tuli surullinen ja haikea olo, muistelee Rossi.

– Muutaman päivän jälkeen irtoavat hiukset alkoivat kutittaa niin paljon, että olin täysin valmis luopumaan niistä. Kun ne lopulta leikattiin kokonaan pois, olin todella iloinen.

"Minulla on salainen lahja"

Sairaudesta ja siitä toipumisesta on nyt nelisen vuotta. Vaikka Salla Rossi joutuu elämään sairauden uusiutumisen pelon kanssa, samaan aikaan hyvät asiat nousevat arvokkaammiksi.

– Minulla on ikään kuin salainen lahja. Elämä tuntuu arvokkaalta ja pienet hetket ihanilta.

– Kun lapset oikein kitisevät ja kiukuttelevat kurahousujen kanssa, olen valtavan onnellinen siitä, että saan olla juuri tässä heidän äitinään. Tosin eihän se ihan aina toimi niin, nauraa Rossi.

Salla Rossi toimii nykyään syöpäpotilaiden ja saattohoidon tukihenkilönä.

– Pojat tietävät, että käyn sellaisten ihmisten luona, jotka ovat kuolemassa. Ainoa asia mikä poikia on askarruttanut, on se, että “äiti, miksi he haluavat puhua kuolemasta niin pitkään”. Heidän mielestään puhumisen voisi hoitaa nopeammin ja sitten leikit pääsivät jatkumaan. Mitä nopeammin tulen kotiin, sitä pidempään he saavat leikkiä minun kanssani , hymyilee Rossi.

nainen hymyilee kukkia hiuksissaan
Johanna Kuusisto

Kun Salla Rossi sai kuulla syövästä, hän otti yhteyttä valokuvausta opiskelevaan ystäväänsä, Johanna Kuusistoon.

Rossi pyysi, että Kuusisto valokuvaisi hänet ennen rintaleikkausta - kun hän vielä oli kokonainen.

Pian ensimmäisten kuvien jälkeen heille oli selvää, että kuvia otetaan lisää. Kuusisto kuvasi kaikki rankan matkan vaiheet: hoitoon pääsyn odottelun, sairaala-ajan ja hiusten lähdön. Mutta samalla kuvia otettiin myös siitä tavallisesta lapsiperheen arjesta, johon liittyi leikkimistä, metsäretkiä, kylpyjä ja ruokailutuokioita.

Kuusiston kuvista ja Rossin teksteistä syntyi lopulta kirja Kaikki rakas näkyy paremmin.