1. yle.fi
  2. Uutiset

Perinnepäivä palautti muistot mieleen: "Kuin istuisin koti-Karjalassa talon portailla, jossa söin lämmintä leipää vastakirnutulla voilla"

Menneiden muisteleminen on olennainen osa vanhustyötä, todetaan Suomen Geronomiliitosta. Lähimuistin heikennyttyä nuorena opittujen taitojen kertominen eteenpäin kohottaa myös ikäihmisten itsetuntoa.

Tavat ja perinteet
Palvelukoti Pihakulleron väkeä Perinnepäivässä
Bertta Tauriainen (kuvassa oikealla) seurasi tuttua puuhaa mielenkiinnolla. Separaattoria käyttämässä muun muassa Eila Juntikka (keskellä).Kati Siponmaa / Yle

Muistelupiiristä se idea oikeastaan lähti. Tervolalaisessa palvelukoti Pihakullerossa ikäihmisten kanssa vanhoja muistellut hoitaja Eila Juntikka kertoo monen kaivanneen esimerkiksi vasta kirnutun voin makua suussaan.

Niinpä Pihakullerossa päätettiin järjestää perinnepäivä, joka kokoaisi kaikki kylän ikäihmiset koolle muistelemaan entisaikojen taloustöitä. Ylitornion Pekanpäästä löytyi ohjelmapalvelu, joka toi mukanaan kirnut, separaattorit ja monet muut kotitalouksissa tarvitut välineet.

Itsekin aikanaan välineitä kotitöissä käytellyt Anni Korpi soitteli työnäytösten alkajaisiksi lehmänkelloa ja kyseli, kuinka moni paikalla olleista oli ollut nuorempana paimenessa. Moni käsi nousi ja poissaolevalta vaikuttanut vaarikin hihkaisee pyörätuolistaan: "Minä!".

Ulkomuistista aletaan laulaa Immi Héllenin kirjoittamaa Paimenpoikaa, jossa kutsutaan Herttaa ja Helunaa. Paikalla olevien hoitajien ja omaisten silmistä näkyy liikutus, kun moni entisaikojen paimenista laulaa niin antaumuksella.

Separaattori toiminnassa
Separaattorilla erotettiin maidosta kerma, josta sitten valmistettiin voita kirnuamalla.Minna Aula / Yle

Menneiden muistelu on nuoremmille palanen historiaa

Vanhustyön asiantuntijoiden koulutuksessa menneiden muistelu on olennainen osa. Suomen Geronomiliitosta kerrotaan, että usein lähimuistin heikennyttyä nuorena opitut asiat nousevat luonnostaan pintaan. Ikäihmisen ihmisarvolle tekee hyvää, kun saa siirtää tietoa nuoremmilleen. Muisteluhetket ovat myös yhdistävä elämys.

Eila Juntikka on vetänyt muistelupiirejä Tervolassa välillä virikeohjaajan oppaan innoittamana ja välillä muistelu on voinut lähteä jostain arkipäiväisestä toteamuksesta.

– Joku on voinut moittia säätä kylmäksi ja siitä on lähdetty muistelemaan, miten sitä ennen pukeuduttiin, Juntikka sanoo.

– Se on arkipäivää täällä. Vaikka ne tämän päivän asiat eivät monella pysykään enää muistissa, niin menneet asiat muistetaan. Vanhukset ovat esimerkiksi vanhoissa työasioissa ammattilaisia ja tässä on itsekin oppinut paljon, Juntikka kertoo.

Voin kirnuamista
Minna Aula / Yle

Eihän sitä muuta ole enää kuin ne muistot, mutta niitä ei vie kukaan.

Bertta Tauriainen

Tervolassa järjestetty perinnepäivä teki monen muistot eläviksi työnäytöksillä, jossa kerma tirskui kannen raoista voita kirnutessa tai viikatteen terä kirskahteli, kun sitä hiottiin terävämpään kuntoon.

– Sehän liippaa niin kuin miehet, huudahtaa yleisöstä lähes liikuntakyvytön mies teroitusnäytöksestä innostuneena.

Juntikka kokee täyttäneensä monen vanhuksen toiveen, kun alkoi järjestellä perinnepäivää kylälle.

– Eräskin asukas talvella oikein silmät kiinni muisteli, miten vastakirnutussa voissa olleet suolapalat sulivat kielen päällä, kun sitä lämpimän leivän kanssa nautti.

Perinnepäivä huipentuikin juuri edellä kuvailtuun elämykseen. Työnäytöksessä kirnuttu voi levitelttiin paikallisen rieskan päälle.

– Maistuu ihan samalta kuin ennen, niin kuin istuisin koti-Karjalassa talon portailla, jossa söin lämmintä leipää vastakirnutulla voilla, sanoo Bertta Tauriainen leipäpalaa maisteltuaan.

Yhteislauluna taustalla kajahtava kansanlaulu Karjalan kunnailla auttaa varmasti Tauriaista palaamaan muistoissa elämänsä alkupuolelle. Vanhan naisen silmät kostuvat, kun hän sanoo:

– Eihän sitä muuta ole enää kuin ne muistot, mutta niitä ei vie kukaan.

Lue seuraavaksi