Koe uusi yle.fi

Naiset rakastuvat renttuihin ja 6 muuta rakkausmyyttiä – Selvitimme, ovatko ne totta vai tarua

Kumppanin etsintäpäivän eli helluntain kunniaksi otimme rakkausmyytit tarkasteluun.

rakkaus
sydämen muotoisia karkkeja
AOP

"Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä." Helluntai on perinteisesti liitetty seurusteluun ja kumppanin etsintään. Helluntaina järjestettiin tansseja ja seurustelu oli helpompaa, koska maaseudulla moni nuori siirtyi kesäksi aittaan asumaan.

Nykyään harva asuu aitassa ja kumppania voi etsiä vaikka Tinderistä ympäri vuoden. Rakkauteen ja parisuhteeseen liittyy kuitenkin paljon vanhoja myyttejä. Ovatko ne totta vai tarua? Vastaajana seksuaaliterapeutti Aune Karhumäki.

Rakkausmyytti.

Osittain totta. Joistakin parisuhteista löytyy asetelma, jossa yritetään lähteä pelastamaan toista osapuolta. Ajatellaan, että "kun minä vaan rakastan riittävästi, niin toinen pääsee jaloilleen."

Renttuina pidetyt ihmiset voivat vaikuttaa muita välittömämmiltä ja tunteellisemmilta, ja se viehättää. Ajatus toisen pelastamisesta on kuitenkin parisuhteessa tuhoon tuomittua, koska monikaan ei halua tulla pelastetuksi. Kyse voi myös olla huolenpidoksi verhotusta kontrollintarpeesta.

Perinteisesti huolenpitäjän ja pelastajan rooli on ollut naisilla, mutta nykyään pelastajan roolissa voi olla myös mies.

Rakkausmyytti.

Väitteessä on totuuspohjaa. Omien vanhempien parisuhde antaa ensimmäisen mallin siitä, miten kiinnitymme toinen toisiimme. Isän tai äidin kaltainen puoliso voi selittyä sillä, että kumppanissa on jotain tuttua.

Osa valitsee kumppanikseen ihmisen, jolla on vanhempien huonoja puolia. Miksi näin? Ehkä tuttu helvetti tuntuu turvallisemmalta kuin se, että ottaisi riskin ja valitsisi oman onnellisuuden.

Tietenkin osa ihmisistä valitsee tietoisesti myös aivan erilaisen kumppanin kuin mitä omat vanhemmat olivat.

Rakkausmyytti.

Tämä väite on aivan potaskaa!

Kun ihmiset käyvät läpi parisuhdehistoriaansa, he usein sanovat "olimme toisillemme oikeat, mutta aika oli väärä" tai "arvoni ovat nyt erilaiset kuin silloin". Kyse on enemmän siitä, kuinka hyvin tulee kohdatuksi ja peilatuksi kumppaninsa kanssa puolin ja toisin.

Mitä kokonaisempi ja hyväksytympi voi suhteessa olla, sitä todennäköisemmin tuntuu, että tässä on se oikea. Mahdollisia oikeita ihmisiä on olemassa paljon.

Rakkausmyytti.

Totta. Ensirakkaus on monelle järisyttävä kokemus. Siinä voi olla jotain niin pyhää, ettei sitä osaa sanoittaa. Rakastuminen ylipäänsä on niin voimakas kokemus, että se ei hälvene koskaan.

Koska ensirakkaus on kokemuksena ensimmäinen, niin se on kokemuksena vahvin. Toinen ei ole ensimmäinen.

Rakkausmyytti.

Totta ja tarua. Jos parisuhde on huono, niin kyllä suhteen lopettaminen parantaa osapuolten elämää. Silloin vaihtamalla paranee.

Mutta jos on kyvytön tai haluton menemään pintaa syvemmälle ja haluaa, että parisuhteessa on vain kivaa eikä puhuta vaikeista asioista, niin silloin parisuhde tuskin vaihtamalla paranee. Jos omaa toimintaansa ei pysty arvioimaan ja muuttamaan, niin huonot vuorovaikutustavat siirtyvät myös uuteen parisuhteeseen.

Me rakennamme samaa draamaa aina uudestaan eri kumppanin kanssa ennen kuin olemme valmiita ratkaisemaan ongelmat

Rakkausmyytti.

Väite ei pidä paikkansa. Se perustuu hankaluuteen kohdata oma seksuaalisuus. Meidän arvomaailmaamme leimaa yhä kristillisyys, jossa seksillä on hyvin negatiivinen leima. Jossain määrin me kärsimme vieläkin ajatuksesta, ettei seksistä saisi nauttia

On aika universaali kuvitelma, että homoilla on paljon hyvää seksiä. Väitteen esittäjät ovat kuitenkin heteroita. Siitä kuultaa ajatus, että heillä (homoseksuaaleilla) on jotain sellaista, mitä meillä (heteroilla) ei ole ja mitä me haluaisimme.

Rakkausmyytti.

Totta, mutta myös naiset ihailevat nuoria miehiä. Tälle on olemassa totuuspohja lisääntymisbiologiassa. On vain järkevää katsoa lisääntymiskykyistä, tervettä kumppania, joka kykenee tekemään jälkeläisiä.

Nuorempia kumppaneita katselevat sekä miehet että naiset. Vanhemmilla miehillä taustalla voi olla myös oman potenssin testaaminen, "jospa vielä voisin ja pystyisin".

Mielestäni ei edes ole ikävä väite, että keski-ikäinen katsoo nuorempaa ihaillen ja haluten. Miksi ei saisi katsoa? Nuori ihminen kaunis ja hänessä kiteytyy se, että elämä on vielä edessä. Siinähän katsoja katsoo sekä itseään että myös nuorta itseään.