11-vuotias Lee Ye-ji haaveilee kokin urasta, mutta korealainen koulu ei ruoki luovuutta – löysi inspiraation suomalaisesta koodikoulusta

Yksityinen koulumaailma on Etelä-Koreassa miljardiluokan bisnes, maassa opetustarjontaa markkinoiva suomalaisyrittäjä muistuttaa.

Etelä-Korea
Lee Ye-ji
11-vuotias eteläkorealaistyttö Lee Ye-ji haaveilee kokin urasta. – Tullakseni taitavaksi kokiksi tarvitsen luovuutta, hän toteaa.Hannes Humala / Hyvä Kampus

– Haluan isona kokiksi! Tullakseni taitavaksi kokiksi tarvitsen luovuutta. Sitä opin koodaamalla, 11-vuotias eteläkorealaistyttö Lee Ye-ji tuumaa.

Koodaustaitojaan Ye-ji hioo iltaisin normaalin koulupäivän jälkeen. Hän istuu yhdessä viiden muun nuoren tulevaisuudentoivon kanssa pienessä luokkahuoneessa, näyttöpäätteen äärellä, ja seuraa tunnollisesti opettaja Sirkku Tahvanaisen englanninkielistä opetusta.

Tahvanainen ei kuitenkaan ole läsnä luokkahuoneessa. Hän on noin 7 000 kilometrin päässä Oulussa, Pelikampuksen 2. kerroksessa, jossa Suomen Koodikoulu pitää toimistoaan.

– Viime tunnilla koodasimme mailan. Tällä tunnilla koodaamme toisen, tekoälyn liikuttaman mailan, ja näin yksinkertainen Pong-peli on valmis.

Koulutus on Koreassa miljardibisnes

Etäopetusjärjestely on viety pisimmälle juuri Etelä-Koreassa – maassa, jossa yksityinen koulutus on koodiopetusta Koreaan kehittäneen Hyvä Kampus -yrityksen toimitusjohtaja Hannes Humalan mukaan miljardiluokan bisnes.

– Suomalainen koulutus on kiinnostanut Koreassa jo pitkään, mutta vasta nyt on löytynyt mielenkiintoista tarjontaa, jota on mahdollista kaupallistaa, 13 vuotta maassa asunut Humala toteaa.

Kiihkeä mielenkiinto koulutukseen ja sen laatuun on valettu Etelä-Korean kulttuuriin. Vanhemmat, etenkin äidit, etsivät lapsilleen alituiseen julkisen koulun päälle käytävää yksityisopetusta, joka petaisi menestystä ylioppilaskokeeseen.

Koe pitkälti määrittää sen, millaiseksi myöhempi uramenestys muotoutuu.

– Korealainen näkee luppo- ja oman ajan lorvailuna. ”Jos en ole töissä tai koulussa pitkään, en ole yrittänyt tarpeeksi” -mentaliteetti on iskostunut syvälle, Humala muistuttaa.

Koodiopetus laajenee

Viimeisen viiden vuoden aikana Etelä-Koreassa on Humalan mukaan kuitenkin tapahtunut muutos, jossa vanhemmat haluavat lapsilleen autoritaarisen opetuksen sijaan viihtyisää, henkistä painetta vähentävää koulutusta, toki tehokkuutta unohtamatta.

Hannes Humala
Hannes Humala opastaa oppilaita koodauksen saloihin ensimmäisellä opetustunnilla, joka järjestettiin kuluvan vuoden keväänä.Sean Han / Hyvä Kampus

Lisäksi ohjelmointi tulee ensi vuonna Koreassakin osaksi kansallista opetussuunnitelmaa.

– Tämän vuoksi koodaus ja muu suomalainen koulutusosaaminen kiinnostaa. Erityisesti ihmetyttää se, että suomalaisilla lapsilla on paljon aikaa harrastuksille ja kuinka kaikki on mahdollista vielä ylioppilaskokeen jälkeenkin.

Tullakseni taitavaksi kokiksi tarvitsen luovuutta. Sitä opin koodaamalla.

Lee Ye-ji

Kuin sinetiksi kasvavalle kiinnostukselle, Humalan luotsaama Hyvä Kampus ja oululainen Suomen Koodikoulu kirjoittivat 1. kesäkuuta eteläkorealaisten kanssa sopimuksen, jolla 3- ja 4-luokkalaisille suunnattu koodiopetus ulotetaan laajemmin Souliin ja sen ulkopuolelle.

– Toivon mukaan saamme tulevaisuudessa aktivoitua myös julkisen puolen yhteiseen keskusteluun Suomen kanssa, Humala visioi.

Luovuutta ruokkimassa

Ye-jin edessä olevassa pulpetissa istuu 13-vuotias nuori mies Chang Jinwoo.

– Myös minä haluan isona kokiksi, hän vastaa kysyttäessä.

Kuten Ye-jikin, myös Jinwoo pääsee ruokkimaan luovuuttaan, toteuttamaan rohkeasti itseään kursille asettamansa tavoitteen muodossa.

– Haluan ohjelmoida pelin. Jalkapallopelin, hän innokkaana tarkentaa.

Koodausta Koreassa
Koodausopetus suoritetaan etänä. Alustana toimii Microsoftin Touch Develop.Sean Han / Hyvä Kampus