Miksi kevätjuhlan liikutus voi äityä itkuksi? – 5 kysymystä kyyneleistä

Koirat ja varislinnut hahmottavat kyllä ajan kulumista, mutta eivät ne osaa herkistyä nostalgiasta kuten ihminen.

Kotimaa
Itkevä ihminen.
Tuomo Björksten / Yle

1. Miksi päättäjäislaulu herkistää?

Tärkeän hetken odotus on virittänyt jännitystilan, joka purkautuu juhlan edetessä. Kyyneleitä valuu silkasta helpotuksesta, kun tuttu musiikki alkaa.

Lapsen päättäjäisissä varsinkin aikuisten ajatukset risteilevät surunsekaisesta menettämisen pelosta omiin lapsuusmuistoihin. Rituaalissa aina kuultava Suvivirsi kutsuu nykyhetken mietteet ja nostalgian yhtä aikaa pintaan.

Menetys, hetken katoavaisuus ja runsaat luontoon liittyvät kielikuvat ovat päättäjäislauluissa toistuvia piirteitä, jotka ovat myös muussa suomalaismusiikissa huomattavan keskeisiä esimerkiksi Länsi-Eurooppaan verrattuna.

2. Miksi itken muiden mukana?

Surua on tutkijapiireissä pidetty jo pitkään tunteista tarttuvaisimpana. Seuraamme ympäröivien ihmisten ilmeitä, asentoja ja sanatonta viestintää, jotka aktivoivat aivoissamme imitaatiomekanismeja.

Herkillä olevan joukon keskellä liikutus saattaa vallata vieraan, vaikkei juhlakalu olisi edes tuttu.

3. Miksi liikuttuminen äityy joskus vollotukseksi?

Silmien kostuminen saattaa vielä pysyä aisoissa, mutta itse itku onkin jo fysiologinen tunnereaktio, jonka käynnistyttyä kontrolli on hetkeksi menetty. Reaktio, kuten naurukin, käynnistyy, saavuttaa huippukohdan ja laantuu nopeasti.

Tunnereaktio ei siis estä kerralla pitkään, mutta tunteikkaissa juhlissa jo seuraava laulu tai ohjelmanumero voi aikaansaada uuden eläytymisen – ja reaktio käynnistyy uudelleen.

Mikäli itku jatkuu muiden elämän murheiden vuoksi, runsaskaan kyynelehtiminen ei välttämättä oloa puhdista, vaan vasta reaktion purkaminen sanoiksi auttaa.

Itkevä ihminen.
Tuomo Björksten/Yle

4. Miksi en kyynelehdi, vaikka aihetta olisi?

Itkiessä ihminen on voimattomimmillaan, vaikka syynä olisi silkka haikeus. Siksi itkun pidättelyyn liittyviä kontrollimekanismeja harjoitellaan lapsuudesta saakka.

Moni pidättelee kyyneliä viimeiseen asti, kun taas toisten perhetausta tai muu kasvuympäristö on rohkaissut herkkyyteen. Naisilla hormonitoiminta voi ruokkia itkuisuutta miehiin verrattuna, mutta jo tytöille on ollut poikia sallitumpaa näyttää tunteitaan.

Pieni lapsi itkee satutettuaan itsensä, mutta aikuinen on jo oppinut, että maltin menettäessä kipu vain tuntuisi voimakkaammalta.

Itkuherkkyyteen vaikuttavat myös geneettiset erot tunnekokemusten voimakkuudessa ja esimerkiksi henkilön väsymys.

5. Miksi vain ihmisten näkee itkevän eikä eläinten?

Jos eläin parkuu kipua tai eroahdistusta tai on muutoin ihmisen itkuun verrattavassa tilassa, itku on silloin pelkkää ääntelyä. Ihmisen itkiessä aivojen suru- ja kipukeskus laukaisee kyyneleet, mutta eläimen silmät eivät tunnereaktiosta vuoda.

Osa eläimistä, kuten koirat tai varislinnut, hahmottavat ajan kulumista, mutta ne eivät osaa nostalgiasta liikuttua. Emo hätääntyy menettäessään poikasensa äkillisesti. Mutta poikasen vartuttua normaalisti vanhemmat eivät itke sen perään vaan pikemminkin hätistävät sen pesästä.

Juttua varten on haastateltu tunteiden tarttumista tutkinutta vuorovaikutusteknologian professoria Veikko Surakkaa Tampereen yliopistosta, surullisena pidettyyn musiikkiin liittyviä kokemuksia tutkinutta yliopistonopettaja Henna-Riikka Peltolaa Jyväskylän yliopistosta sekä eläinlääketieteen professori Outi Vainiota Helsingin yliopistosta.