Sata vuotta sitten Turku kiehui minivallankumouksen kourissa ja kaupunginvaltuusto otettiin panttivangiksi

Punakaartit ja suojeluskunnat saivat alkukipinänsä kevään 1917 lopulla. Suomen itsenäistymisen dramaattisista vuosista kertovan Kun Suomesta tuli Suomi –sarja  kuudes osa.

Kun Suomesta tuli Suomi
Mielenosoitus Turun kaupunginvaltuustoa vastaan 30.5.1917

Toukokuun lopussa 1917 Turku ajautui vallankumouksen partaalle.

Kaikki alkoi varsin pienestä kiistasta, palokunnan lakosta. Palomiehet vaativat epäsuositun palomestarin erottamista.

Tämä sinänsä kohtuullisen mitätön riita johti tilanteeseen, jossa sosiaalistien lakkomiliisit hallitsivat useiden päivien ajan koko kaupunkia.

”Asia on paljon suurempi, sillä kysymys on siitä, että kuka määrää kaupungissa asioista, työväki vai valtuusto”, SDP:n Turun kunnallisjärjestön sihteeri Jussi Raitio selitti lakkokokouksessa.

Mielenosoitus Turun kaupunginvaltuustoa vastaan 30.5.1917
Mielenosoitus Turun kaupunginvaltuustoa vastaan 30.5.1917 kaupungintalon aukiolla. Turun museokeskus / Valokuva-arkisto

Kunnanvaltuustopaikoissa raha ratkaisi

Koko kevät 1917 oli Suomessa valtavan kuohunnan ja lakkoilun aikaa. Keisarin kaatuminen maaliskuussa oli avannut piilossa olleet haavat.

Turussa palokuntalakko muuttui kiistaksi kunnallisesta vallasta.

Eduskuntavaaleissa vallitsi kyllä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, mutta kuntatasolla oli toisin. Kunnallisvaaleissa suurituloisilla oli sananmukaisesti enemmän ääniä kuin pienituloisilla. Ja suuri osa työväestöstä oli kokonaan ilman äänioikeutta.

Sosialistit vaativat koko maassa kunnanvaltuustoihin laajempaa edustusta.

Vastavalittu maan hallitus, eli Oskari Tokoin senaatti olikin jo käynnistänyt kiireellisesti kunnallislakiuudistuksen, jonka tarkoitus oli laajentaa eduskuntavaaleissa jo toteuttavaa demokratiaa kuntatasolle.

Koko Turku lakkomiliisin hallussa

Turussa kaupunginvaltuuston ja työväestön suhteet olivat jo aiemmin tulehtuneet, ja kiista palokunnasta ajoi tilanteen täyteen yhteenottoon.

Turun yleislakko 1917
Maarian järjestysmiliisi Turun yleislakon aikana vuonna 1917.Turun museokeskus

Turun sosialidemokraattien kunnallisjärjestö päätti aloittaa yleislakon tiistaina 28. päivä toukokuuta.

Lakkolaisjoukko pakotti venäläissotilaiden tukemana poliisit pois kaduilta ja järjestystä alkoi valvoa suuri suomalaisesta työväestöstä koostuva lakkomiliisien joukko. Sosialidemokraattien kunnallistoimikunta lähetti kaupunginvaltuustolle kirjeen:

”Herroille kaupunginvaltuutetuille Turussa. Ellei lakkolaisten esittämät vaatimukset tule huomiseen klo 12.00 mennessä toteutetuksi, ottavat lakkolaiset valtuusmiespaikat ja kaikki muut kunnan hallintoelimet huostaansa.”

Sosialistit perustivat lakkomiliisiin myös niin sanotun lentävän eli liikkuvan osaston. Se vahti muun muassa kauppojen kiinnipitämistä yleislakon aikana ja otti yhteen kauppiaiden kanssa. Monet kauppiaat yrittivät toistuvasti turhaan avata kauppojaan.

 Kauppaliikkeiden ryöstöjen jäljet joulukuu 1917
Turun Eerikinkatua vuonna 1917.Turun museokeskus / Valokuva-arkisto

Lakkomiliisejä liikkui Turussa satamäärin, ja kaupunki oli käytännössä sosialistien hallinnassa.

Miliisin järjestyskaarti muistuttikin monessa mielessä jo tulevia punakaarteja.

“Nyrkinisku pamahti niskaani”

Varsinkin ylioppilaat ja muut porvarinuoret kahakoivat miliisin kanssa ja heitä vietiin työväentalolle kuulusteltavaksi.

Turku, ihmisiä kadulla 30.05.1917
Aurakadun ja Linnankadun kulman lakon aikaan. Keskellä venäläisiä sotilaita ratsun selässä, vieressä ilmeisesti lakkomiliisejä.Turun maakuntamuseo / Yle arkisto

Ylioppilas Allan Salomaa työskenteli tuolloin muusikkona, ja oli ollut Samppalinnassa soittamassa, kun kuuli keskikaupungilta väkijoukon metelöintiä.

”Riensin sillan yli Aurakadulle ja pääsin Linnankadun kulmaukseen. Päässäni oli ylioppilaslakki, jota siihen aikaan vielä aika yleisesti käytettiin. Näin erästä vanhaa harmaapäistä herrasmiestä tuupittavan nyrkeillä eteenpäin. Vanhuksen kohtalo ärsytti minua. En voinut hillitä itseäni, vaan esitin kovaäänisen vastalauseen moista kohtelua vastaan”, Salomaa kuvasi tilannetta myöhemmin.

Kuvituskuva
Porvarillisen Uusi Aura lehden kuvitusta lakon tapahtumista.Uusi Aura 1917

”Tuskin olin sanonut sanottavani loppuun, kun jo voimakkaat käsivarret tempaisivat minut äkkiä marssijoiden mukaan keskelle katua. Jämerä nyrkinisku pamahti niskaani. Kuulin takanani huudettavan: ’Mukaan vaan toikin porvarin penikka’", Salomaa muisteli.

Kuvituskuva
Nuorsuomalaisen poliittisen pilalehden Velikullan kuvitusta.Velikulta 12-13/1917

Salomaa vietiin työväentalolle kuulusteltavaksi, mutta hän selvisi lopulta puhuttelulla, kun kuulusteluryhmään kuulunut tuttu näyttelijä tunnisti hänet. Salomaan muistelu löytyy Suomen Kirjallisuuden Seuran kokoelmista.

Kaupunginvaltuusto otetaan panttivangiksi

Lakkojohtajiin kuulunut Tuomas Hyrskymurto ehdotti ensimmäisen lakkopäivän iltana kaupunginvaltuuston vangitsemista.

Työväenliikkeen nuoria sosialisteja. Tuomas Hyrskymurto (Tuomas
Wilho Hyrskymurto, Tuomas W Hyrskymurto)
Nuoria sosialisteja, oikealla Turun lakkojohtajiin kuulunut Tuomas Hyrskymurto.Työväenaatteen museo / Yle arkisto

Seuraavana iltana kaupungintaloa piiritti tuhansien lakkolaisjoukko, eivätkä lakkomiliisit päästäneet valtuutettuja ulos.

Sosialistit vaativat nyt valtuustoon paikkaenemmistöä, vaikka edes eduskuntavaaleissa sosialistit eivät olleet Turussa saaneet lähellekään enemmistöä äänistä.

Lakkolaiset uhkasivat, että mikäli vaatimuksiin ei suostuta, venäläissotilaat ottavat vallan. Kaupunginvaltuuston enemmistö ei kuitenkaan suostunut vangittuna hyväksymään minkäänlaisia uhkavaatimuksia.

”Kokouksia pidettiin työväentalon pihalla joka päivä. Suunnitelmaan kuului erottaa valtuusto ja ottaa kunnallinen valta työväestön käsiin”, puuseppä Mooses Lehtinen muisteli.

”Uudet valtuustoehdokkaat oli nimetty, niiden joukossa minäkin. Tästä kunniasta kieltäydyin ehdottomasti.”

Mielenosoitus Turun kaupunginvaltuustoa vastaan 30.5.1917
Turun museokeskus / Valokuva-arkisto

Tuhannet turkulaiset osoittivat kuitenkin mieltään kaupunginvaltuuston puolesta ja vaativat sen vapauttamista. Porvarit ja lakkomiliisit kahakoivat juuri kaupunginvaltuuston vangitsemiseen liittyen.

Aluksi kaupunginvaltuutetut oli suljettu työväentalon kahteen pieneen sivuhuoneeseen. Nukkumatilaa ei juuri ollut.

Koska suuri osa valtuutetuista ja vartijoista tupakoi, happi alkoi käydä vähiin. Kello viisi aamulla yksi valtuutetuista rikkoi ikkunan. Sen jälkeen vangitut siirrettiin valtuustosaliin.

Svinhufvud ja Tokoi saapuvat neuvottelemaan

Seuraavana päivänä, torstaina, levisi huhu, että maan hallituksen päämies, sosialistien oma senaattori Oskari Tokoi sekä maan ylin lainvalvoja, prokuraattori P.E. Svinhufvud olivat matkalla Turkuun sovittelemaan kriisiä.

Tokoi
Suomen hallitusta johti sosialistien Oskari Tokoi.Yle arkisto / Museovirasto

Vangitut valtuutetut valmistautuivat jo nukkumaan valtuustosalissa, kun sovittelijat illalla saapuivat.

Neuvottelut jatkuivat pitkin yötä ja kello neljä aamulla kaupunginvaltuusto vapautettiin. He olivat olleet vangittuina 37 tuntia.

Lakko kesti yhteensä neljä päivää ja lakkolaiset saavuttivat lopulta varsin vähän. Palokuntakiistassa saatiin kyllä ratkaisu, mutta valtuustopaikkoja ei sosialisteille vielä jaettu.

Perjantai-iltana valtavassa lakkokokouksessa paikalla oli tuhansia vihaisia työläisiä. Pääministeri Tokoi vakuutti, että uusi kunnallislaki kyllä varmistaisi, että jatkossa kaupunginvaltuustot edustaisivat kansan mielipidettä. Tunnelma oli kuitenkin kiihkeä. Radikaalit puhujat vaativat lakon jatkamista ja laajentamista.

Mielenosoitus kaupunginvaltuustoa vastaan 30.5.1917
Väkijoukkoa Aurakadulla lakon aikana. Lakkomiliisit ovat rajanneet aukion kaupungintalon eteen, ehkä puhujia varten. Turun museokeskus / Valokuva-arkisto

Lopulta lakon päättäminen hyväksyttiin huutoäänestyksellä.

Mutta eräät puhujat totesivat pahaenteisesti, että voimat olisi säästettävä tulevaan suurempaan taisteluun.

Myös Helsingissä oli alettu koota punakaarteja, vaikka sosialistien johto niitä vielä vastusti.

Maaseudun lakkoliike synnyttää suojeluskuntia

Punakaartit eivät olleet ainoita joukko-osastoja, joita Suomessa alettiin koota jo alkukesästä 1917.

Toukokuussa lakkoilu levisi myös maaseudulle. Siellä se herätti usein vielä enemmän vastakkainasettelua kuin kaupungeissa. Seuraukset olivat tulevan kehityksen kannalta kovia.

maataloustyöläisiä
Yle arkisto

Metalliteollisuus oli jo saavuttanut kahdeksan tunnin työpäivän, mutta se koski vasta pientä osaa suomalaista. Suurin osa suomalaisista asui vielä maalla.

Varsinkin Etelä-Suomessa oli paljon suuria kartanoita ja maata omistamatonta työväestöä. Myös maatyöläiset halusivat kahdeksan tunnin työpäivän.

”Loimaalla oli keväällä 1917 oli maatyöväen lakko. Piiat ja rengin osallistuivat siihen, mutta lakko murtui hiljalleen tuloksettomana. Sen sijaan olo muuttui entistäkin epävarmemman tuntuiseksi”, sekatyömies Frans Kuusela kuvaa tapahtumia. Kuuselan muistelua säilytetään Työväen arkistossa.

Maaseudun lakot olivat usein pitkiä ja katkeria. Maatyöläiset olivat samojen pikkupaikkakuntien asukkaita kuin maatalojen isännät. Lakkolaisilla ei myöskään ollut teollisuustyöläisten kokemusta tai organisaatiota.

naisia istumassa
Tatu Hänninen / Yle arkisto

”Olin mukana komiteassa, joka kävi esittämässä lakkolaisten vaatimuksia isännille, mutta yhtään sopimusta emme saaneet. Jossakin talossa isäntä lupasi antaa selkään koko komitealle”, Kuusela muisteli.

“Palokuntia raivoavaa tuhoa vastustamaan”

Lakkoliikehdintä sai myös isännät organisoitumaan. Viljelijät alkoivat perustaa järjestyksenpitoon erilaisia suojeluvartioita.

Maaseudun suojeluskunnat saivat alkunsa.

Kevään lakot olivatkin vain pientä esinäytöstä yhteenotoille, jotka seurasivat kesän lopussa, sadonkorjuun aikaan.

Lehtileike
Ilkka 68/1917

Pohjanmaalla Ilkka-lehti kehotti perustamaan vapaaehtoisia palokuntia.

”Olisi nyt perustettava erityisiä palokuntia, jotka tulipalon sattuessa järjestäytyneen joukkona kykenisivät keskitetysti ja johdonmukaisesti vastustamaan raivoavaa tuhoa”, Ilkka kirjoitti.

Palokunta
"Palokunnat" harjoittelevat kiväärien puutteessa seipäillä.Helsingin kaupunginmuseo

Todellisuudessa näillä niin sanotuilla palokunnilla tavoiteltiin sotilaallista valmiutta.

“Onko sitä kaverilla jäsenkirjaa?”

Levottomuutta lisäsi nälkä.

”Ruoka oli pantu kortille, ja oli vaikea saada sitäkään mitä siihen oli merkitty”, sarjan aiemmista osista tuttu Aino Toivonen muisteli.

Toivonen oli joutunut perheineen muuttamaan Rovaniemeltä Tampereen Pispalaan, kun hänen miehensä Kaarlo oli menettänyt konstaapelin työn kevään joukkoirtisanomisissa. Kesän alussa työttömyys alkoi nopeasti kasvaa koko maassa.

toivosen perhe
Aino ja Kaarlo Oskari Toivosen perhe. Toivosen kotialbumi

Kaarlo Toivonen sai paikan rakennustyömaalta, mutta pian työtoverit alkoivat kysellä, onko uudella miehellä sosialidemokraattisen puolueen jäsenkirjaa. Kun Kaarlo ei vastannut kyselyihin, miehet alkoivat Aino Toivosen muistelun mukaan puhua toisilleen:

_ “Muistatko miten sen kävi jolla ei ollut punaista kirjaa taskussaan? No hän tipahti telineiltä ja katkasi jalkansa.’ Tämä oli tarkoitettu juuri miehelleni. Kotiin tultuaan mieheni meni siihen toimistoon josta niitä sai. Myöhemmin siitä [SDP:n] jäsenkirjasta oli hyötyä sekä vahinkoa.”_

Työmaa
Yle Arkisto / Hämeenlinnan kaupunginmuseo

Ei Tampereella helppoa ollut vaimollakaan. Aino katseli vierestä, kun paikalliset naiset ottivat maitoa ohi kulkeneesta kuormasta.

”Kun maitokuorma oli menossa läpi Pispalan kaupunkiin, pysäyttivät tiensivussa seisovat akat hevosen ja yksi alkoi mitata odottaviin astioihin maitoa. Antoivat rahan kärryllä istuvan naisen helmaan. – ’Siin on, ei me sinua ilman ryöstä, mutta ette sitä aina saa viedä sinne herroillekaan.’ Katselin joinakin aamuina tuota menoa jonon häntäpäässä, enkä koskaan saanut tippaakaan. Asukkaat tunsivat toisensa ja minä, joka olin muukalainen, jätettiin tyhjän astian kanssa”, Toivonen kuvaa perheen arkea Pispalassa.

Hevonen ja kärryt
Pispalaa 1910 luvulla.Yle Arkisto

Kesällä 1917 Suomi oli siirtymässä kohti aikaa, jossa ihmisten oli valittava puolensa. Harmaa alue kapeni kapenemistaan.

Sarjan seuraavassa jaksossa kiista ylimmästä vallasta Suomessa kuumenee samalla kun taloustilanne heikkenee rajusti. Valtataisteluun valmistaudutaan niin eduskunnassa kuin salaisissa järjestöissä.

Lue ja katso sarjan aikaisemmat osat.

Jutussa on käytetty lähteenä lukuisia historiateoksia, mm. Rauno Lahtisen, Pertti Haapalan, Tuomas Hopun, Heikki Rantatuvan, Vilho Rasilan, Samu Nyströmin ja Pertti Luntisen tutkimuksia. Tämä osan muistelut ovat peräisin Työväen arkiston ja Suomen Kirjallisuuden Seuran kokoelmista. Lisäksi lähteenä on käytetty mm. aikakauden lehtiä.