Sankarivainajien pääsy kotimaan multiin oli maailmalla harvinaista, Suomessakin käytäntö aiheutti alussa eripuraa

Sankarihautausmaiden synnystä saa kiittää pitkälti veteliläissyntyistä pappia.

sankarihauta
Kaustisen sankarihautausmaa, taustalla kirkko
Kaustisen sankarihautausmaaRaila Paavola / Yle

Kotimaan sankarihaudat ovat kansainvälisesti harvinaisia. Suomi oli toisen maailmansodan aikana ainoa maa, joka toi rintamalla kaatuneet sotilaat kotimaan multiin. Jo talvisodan alkuvaiheista lähtien tuotiin vainajia kotiin, vaikka aiemmin kaatuneet haudattiin sotatoimialueelle.

– Paljon vainajien kotiin tuomisesta menee yhden henkilön tilille: Johannes Sillanpään, kertoo asiaan perehtynyt toimittaja Mikko Määttälä.

Karjalan Kannaksella toisessa armeijakunnassa esikuntapastorina ollut veteliläissyntyinen pappi Johannes Sillanpää alkoi järjestää niin, että melkein kaikki voitiin toimittaa kotimaan multiin.

Hänen vakaumuksensa oli, että isänmaan puolesta kuolleita voitiin kunnioittaa parhaiten tuomalla heidät kotiseurakunnan hautausmaalle.

Mikko Määttälä

– Hänen vakaumuksensa oli, että isänmaan puolesta kuolleita voitiin kunnioittaa parhaiten tuomalla heidät kotiseurakunnan hautausmaalle. Hän myös ajatteli, että samalla omaisten surutyö on helpompaa, kun vainaja on lähellä. Tämä tapa siirtyi sitten muihinkin armeijakuntiin Kannaksella, kertoo Määttälä.

Rivi sankarihautoja kukkineen Kaustisella
Raila Paavola / Yle

Johannes Sillanpää perusti evakuoimiskeskuksen (KEK) oman armeijakuntansa alueella kaatuneille. Sen kautta vainajia toimitettiin kotiseutujen multiin. Pääesikunta ei pitänyt tästä menettelystä. Talvisodan alussa pääesikunnasta tulikin määräyksiä, että vainajat pitää haudata taistelutantereen tuntumaan.

Varmaan osa sotilaspapistostakin oli häntä vastaan.

Mikko Määttälä

– Varmaan osa sotilaspapistostakin oli häntä vastaan. Ennen sotaa ja sodan alkuvaiheessa papisto oli sitä mieltä, että kaatuneiden huolto ei kuulu papeille. Kuitenkin Sillanpään ansiosta papit saivat keskeisen roolin vainajien kotiin saattamisessa, kertoo Mikko Määttälä.

Hän ei tiedä, moniko kaatui ollessaan hakemassa jo kaatuneita taistelupaikoilta. Periaatehan kuului, että kaveria ei jätetä. Hakumatkoilla kaatuneet on myös haudattu sankarihautoihin.

Määttälän mukaan on ollut erilaisia näkemyksiä siitä, ketkä haudataan sankarihautaan, mutta esimerkiksi rintamalla itsemurhan tehneitä niihin ei ole haudattu.

Määttälän syntymäkunnassa Toholammilla Keski-Pohjanmaalla muisteltiin talvisodan ankaraa talvea.

– Kun maa oli routainen, tehtiin erikoisiakin ratkaisuja, jotta arkut saatiin hautoihin. Maaliskuussa 1940 haudattiin yhdeksän sankarivainajaa routaiseen maahan niin, että tehtiin ensin yksi hauta maan uumeniin, haudan pohjalle koverrettiin vaakasuoraan onkaloa, että saatiin arkut sopimaan.

Sankarihaudan muistomerkki Kaustisella
Sankarihaudan muistomerkki KaustisellaRaila Paavola / Yle

Evankelis-luterilaisilla seurakunnilla on 622 sankarihautausmaata. Periaatteena on ollut sijoittaa ne arvokkaalle paikalle kirkon lähelle. Sankarihautausmaahan kuuluu oman muistoristin tai kiven lisäksi iso yhteinen monumentti, joka on usein tunnetun kuvanveistäjän tekemä.

Sankarihautausmaille on haudattuina tai kentälle jääneinä siunattuina noin 83000 vainajaa. Saman selvityksen mukaan noin 1600 sankarivainajaa lepää sukuhaudoissa.

Lisäksi on vielä joitakin kuntien ja ortodoksiseurakuntien ylläpitämiä sankarihautausmaita, jotka eivät ole mukana näissä luvuissa.