Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi Pohjoismaiden kuningattarien jalokiviäkin nähtiin eilen Helsingissä. Illan juhlapäivällisillä säihkyvimpiä koruja olivat tiarat, jotka kruunasivat kuningattarien juhlakampaukset.
Valinnoissaan kuningattaret luottivat timantteihin ja helmiin. Värillisiä jalokiviä ei Helsingissä vierailla nähty – sen sijaan yksi odotetuimmista koruista oli rouva Jenni Haukion uusi arvokoru, jossa loistivat vihertävät beryllit.
Kuninkaallisiin koruihin erikoistunut asiantuntija kiinnitti huomiota siihen, että kuningatarten tiarat eivät nyt olleet kaikkein suurimpia mitä hoveista löytyy.
– Olisin odottanut vielä suurempiakin tiaroita, mutta ehkä kuningattaret eivät halunneet viedä liikaa huomiota tasavallan juhlalta, pohtii kuninkaallisten jalokiviin perehtynyt taidehistorioitsija Ulla Tillander-Godenhielm.
Margareetan tiarassa timanttisydämiä
Tanskan kuningatar Margareeta II oli valinnut timanttitiaran, jonka sanotaan olevan alun perin saksalainen ja tehty 1800-luvun puolessa välissä. Korussa on sydänkuvioita ja ehkä juuri sen takia Margareeta onkin usein käyttänyt sitä ollessaan häävieraana. Esimerkiksi nuoremman poikansa prinssi Joachimin ja prinsessa Marien häissä vuonna 2008 tämä tiara nähtiin Margareetalla.
Myös Margareetan nuorempi sisar prinsessa Benedikte on käyttänyt korua nuoruudessaan ja sitä on lainattu myös Benedikten tyttärelle Alexandralle.
Silvia toi hovin suosikkitiaran
Illan ehkä yllättävin valinta oli Ruotsin kuningatar Silvian timanttitiara, sillä auringonsäteitä muistuttavaa korua käyttää nykyään useimmin kruununprinsessa Victoria. Tämänkin tiaran alkuperä on Saksassa, Badenissa, sillä Badenin prinsessa Victoria toi sen häälahjanaan Ruotsiin, kun hän avioitui tulevan Ruotsin kuningas Kustaa V:n kanssa vuonna 1881.
Säkenöivästä tiarasta on sittemmin tullut Ruotsin hovin naisten suosikki, sillä sitä ovat käyttäneet myös kuningatar Louise, prinsessa Lilian sekä kaikki kuningas Kaarle XVI Kustaan neljä sisarta.
Varastetun tiaran tilalle tehtiin tarkka kopio
Norjan kuningatar Sonjan hiuksilla loistivat timanttien lisäksi helmet. Tällä korulla on dramaattinen tarina, sillä se on itse asiassa tarkka kopio tiarasta, joka varastettiin sen ollessa puhdistettavana Lontoossa kultasepänliikkeessä. Parikymmentä vuotta sitten varastettua alkuperäistä tiaraa ei ole milloinkaan löytynyt.
Alkuperäinen tiara tuli Norjaan kuningatar Maudin mukana vuonna 1905. Tiaran erikoisuus on sen muunneltavuus: etuosan koristeen saa irrotettua ja korua voi käyttää pienempänä versiona. Sonja onkin lainannut tässä muodossa tiaraa sekä tyttärelleen prinsessa Märtha Louiselle että miniälleen kruununprinsessa Mette-Maritille.
”Tiaroissa on kappale Euroopan historiaa”
Hallitsijat ovat käyttäneet erilaisia arvokkaita pääkoruja jo muinaisessa Egyptissä sekä antiikin Kreikassa ja Roomassa. Uudelleen ne tulivat muotiin ja muotoituivat nykyisen kaltaisiksi Napoleonin hovissa 1800-luvun alkupuolella, kertoo taidehistorioitsija Ulla Tillander-Godenhielm.
Monet Napoleonin aikaisista tiaroista ovat säilyneet ja useat niistä ovat päätyneet kuninkaallisten naimakauppojen myötä Pohjoismaiden hoveihin.
Tällainen on eräs tunnetuimmista Ruotsin tiaroista, niin sanottu Leuchtenbergilainen safiiritiara.
– Sitä koristavat aivan upeat siniset safiirit. Se on tullut Ruotsiin kuningatar Josefinan kautta, selvittää Ulla Tillander-Godenhielm.
– Josefina oli Napoleonin puolison, keisarinna Joséphinen pojantytär.
Norjan hovissa on puolestaan iäkäs ja loistava smaragditiara, jota kuningatar Sonja käyttää suurimmissa juhlissa. Se olisi saattanut toisen maailmansodan pyörteissä jopa tuhoutua.
– Toisen maailmansodan aikana, kruununprinsessa Märtha lapsineen joutui lähtemään miehitetystä Norjasta. He olivat matkalla Amerikkaan, New Yorkiin, ja mukana oli juuri tämä upea smaragditiara sillä tarkoituksella, että jos olisi käynyt erittäin huonosti, niin tiaran jalokivet olisivat olleet jonkunlainen eläke tai vakuutus kruununprinsessalle.
– Pohjoismaisilla kuningashuoneilla on siis kappale Euroopan historiaa näissä tiaroissa, Tillander-Godenhielm ylistää.
Tiaran käyttäminen nykyään on ennen kaikkea kohteliaisuutta juhlan isäntää kohtaan.
– Sehän ei enää meidän ajalla viestitä valtaa, mutta kuitenkin tätä kulttuuria, tätä historiaa.
– Kun kuningasparit tulevat Suomeen, niin hehän haluavat nimenomaan kunnioittaa Suomen suurta juhlaa ja sadan vuoden takaista itsenäisyyttä, huomauttaa Tillander-Godenhielm.
Tasavaltaan ei tiaraperinne istu
Suomen ja Islannin presidenttien puolisot edustivat ilman tiaroita. Tasavaltaan ei tiaraperinne istu eikä Suomessa aiemminkaan edes aatelisilla ole ollut tiaroita.
– Suomalaisista ehkä ainoastaan Aurora Karamzinilla olisi voinut olla tiara, mutta hänelläkään ei ollut, kertoo Ulla Tillander-Godenhielm 1800-luvulla eläneestä aristokraatista, joka toimi muun muassa hovineitona Pietarin keisarillisessa hovissa.
– Meillä ei ole kyllä myöhemminkään näkynyt esimerkiksi Linnan juhlissa tiaraa.
– Ei se etiketin vastaista ole, mutta kuitenkin tiara on kuninkaallinen koru, se ei oikein sovi tasavaltaan.
Tasavallassakin kauniilla koruilla voi toki erottua ja viestittää monia asioita.
Torstaina rouva Jenni Haukio käytti ensimmäistä kertaa Suomen Kultaseppien Liiton lahjoittamaa korua, joka on valmistettu suomalaisesta jaloberyllistä ja Lemmenjoen kullasta. Korun on tarkoitus jatkossa olla kulloisenkin presidentin tai hänen puolisonsa käytettävissä.
Asiantuntijan mielestä rouva Haukio käyttää koruja kauniisti.
– Hän käyttää usein juuri koruja, jotka on kytketty suomalaiseen muotoiluun. Niistä kyllä huomaa, että hän on ajatellut, mitkä korut hän pistää pukuunsa.
