Näin suomalaisten lahjoittamat jalkapallot ja nokkahuilut matkaavat köyhille virolaisille – "Uskomatonta, että tällainen kuljetus tuli"

Seurasimme Kajaanista Hiidenmaalle lähteneen lahjoituskuorman matkan perille lahjoituskohteeseen. Viime vuonna 10 000 virolaislasta koki vakavaa aineellista puutetta.

hyväntekeväisyys
Lahjoitustavaraa.
Niko Mannonen / Yle

KajaaniIhmiset tarvitsevat apua. Siksi isossa varastotilassa on säkkikaupalla lahjoitettua tavaraa. On jalkapalloja ja makuupusseja, nokkahuiluja ja villasukkia. Kaikki aitoon tarpeeseen.

Sirisevän loisteputken alla liikkuu mustaan paitaan ja farkkuihin pukeutunut Peter Ingman.

– Täytyyhän sitä olla kansallispelin mailojakin, eli kolme kappaletta pesäpallomailoja on myös lähdössä Hiidenmaahan, sanoo Kajaanin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Ingman.

Tämä merkitsee, että lapset kokevat olevansa tasavertaisia.

Anne-Ly Torstensson

Tavarat kulkeutuvat Kajaanista Viroon, Hiidenmaan saarelle Emmasten kuntaan.

Yksi kuorma vietiin sinne jo aikaisemmin keväällä. Eräs paikallisista lapsista oli tuolloin riemuinnut ympäri kylää, kun sai ensimmäiset jalkapallokenkänsä ikinä.

Mutta mistä oikein on kyse ja meneekö apu todella perille?

Toimeen tullaan, mutta ylimääräistä ei ole

Suunnitelma kuulostaa hyvin yksinkertaiselta. Tavarat kulkevat Viroon linja-auton kyydissä. Samassa autossa on mukana ikäihmisiä, jotka ovat ostaneet kylpyläloman naapurisaarelle Saarenmaahan. Lahjoitukset haetaan Saarenmaasta Hiidenmaahan lautalla. Täten kuljetuskuluja ei tule.

Hiidenmaan saari sijaitsee Viron länsipuolella. Sen eteläisimmässä nurkassa on Emmasten kunta, jonne iso osa avusta kohdistuu. Saarella tuoksuu Emmasten vapaa-ajankeskuksen toiminnanjohtaja Anne-Ly Torstenssonin mukaan meri.

He tuntevat alueen ihmiset ja perheet. Sitä kautta apu menee luotettavasti perille.

Peter Ingman

– Tämä on hiukan syrjäinen paikka, joka ei kehitykseltään ole päässyt samalle tasolle kuin Tallinna, Torstensson sanoo.

Yksinkertaistettuna Hiidenmaassa tilanne on se, että toimeen tullaan, mutta ylimääräistä ei ole. Lapsilla ei ole esimerkiksi harrastusvälineitä. Nyt Suomesta onkin tulossa paljon nimenomaan niitä. Osa tavaroista menee yksittäisille perheille, mutta suurin osa välineistä jää yhteiskäyttöön koulun varastotilaan.

Lahjoitustavara.
Peter Ingman esittelee lahjoituksena Viroon lähteviä tuotteita. Kuvaus: Elisa Kinnunen / Yle, editointi: Niko Mannonen / Yle

Kaikki lapset tietävät, mitä välineitä on ja miten niitä saa. Tavarat ovat päivittäisessä käytössä.

– Tämä merkitsee, että lapset kokevat olevansa tasavertaisia.

Torstensson arvelee, että lahjoittajat eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka paljon lahjoitukset merkitsevät. Lasten ei tarvitse juosta nurmikolla varpaisiltaan. Voi laittaa lenkkitossut jalkaan.

Kajaanissa neulottuja villasukkia vastasyntyneille

– Ja kaikki mahtuivat kyytiin, huudahtaa Hilkka Rusanen.

On maanantaiaamu 5. kesäkuuta ja aika lähteä. Linja-auto odottaa ensimmäisiä matkustajia varikolla, josta se koukkaa Kajaanin linja-autoasemalta loput matkustajat kyytiin.

Ilmassa on tuoksu josta tunnistaa kesän alkaneen. Tosin puoli kahdelta herännyt Hilkka Rusanen huomasi yöllä, että ikkunoissa oli jäätä.

Rusanen on koonnut tilausryhmän matkaan. Hän on itse aktiivisesti mukana Kajaanin seurakunnan toiminnassa.

– Tuntuu hirveän ihanalta antaa lahja lähimmäiselle. Ja kun tietää, että on puutetta tavarasta, Rusanen sanoo.

Hilkka Rusanen.
Hilkka Rusanen on kerännyt ryhmän matkaan Viroon. Hän on aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa.Niko Mannonen / Yle

Tavarat ovat hyvässä kunnossa, ja myös Saarenmaahan matkustavat ovat lahjoittaneet niitä. Osa on saatu lahjoituksina, ja esimerkiksi jalkapallot on antanut kajaanilainen jalkapalloseura. Villasukkia on puolestaan neulottu muun muassa klubitalo Tönärillä.

Villasukkia menisi vastasyntyneille, mutta myös Hiidenmaan palomiehille. He toimivat vapaaehtoisina ja sukista on pulaa.

Tallinnan ulkopuolella on köyhempää, mutta myös vaurautta.

Hannele Valkeenniemi

Rusanen itse auttaa, koska häntä on autettu. Kun jatkosota loppui, Rusasen perheellä ei ollut mitään. Sodan aikana oli sattunut tulipalo, jossa menehtyi läheisiä. Koti oli maan tasalla.

Kengät, jotka Sotkamon kunta tuolloin lahjoitti, olivat muutaman numeron liian isot, jotta niissä olisi kasvuvaraa.

– Täytyy auttaa niin kauan, kun on mahdollista. Tällaiset vanhat muistot kannustavat tähän työhön, hän sanoo.

Bussi nytkähtää liikkeelle. On aika siirtyä linja-autoasemalle.

"Emme kysy, mihin uskontoon ihminen kuuluu"

Vielä on muutamia minuutteja aikaa. Peter Ingman kantaa linja-autoasemalla autostaan pyöräilykypäriä sinisiin kangaskasseihin, jotka odottavat tien vieressä.

Kohta kangaskassit ovat linja-auton kyydissä. Siellä on myös yksi pyörätuoli, joka menee Tallinnaan auto-onnettomuudessa loukkantuneelle 22-vuotiaalle nuorelle.

Nuori mies loukkaantui vakavasti, mutta Ingman kertoo, että sormet liikkuvat. Se tarkoittaa, että toivoa on.

Uskomatonta, että tällainen kuljetus tuli.

Anne-Ly Torstensson

– Tämä on arjen kristillisyyttä ja lähimmäisen rakkautta, jota haluamme osoittaa. Emme kysy, mihin uskontoon ihminen kuuluu tai mitä syntyperää on tai mitä hän ajattelee, hän sanoo.

Lahjoittamiseen liittyy usein epäilyksiä: menevätkö tavarat muka oikeaan tarpeeseen?

Peter Ingman.
Ingmann on toimittanut apua Viroon jo vuodesta 1993. Hän ei lähtenyt nyt mukaan matkalle Viroon. Niko Mannonen / Yle

Luottamus syntyy Ingmanin mukaan siitä, että avunsaajat lähettävät kuvallisia todisteita Kajaaniin. Apu ohjataan perille Viron lastensuojeluliiton ja yhdistysten kautta.

– He tuntevat alueen ihmiset ja perheet. Sitä kautta apu menee luotettavasti perille.

Yhteistyötä on tehty jo vuosikymmeniä. Vuosien aikana tavaraa ja rahaa on liikkunut Ingmanin arvion mukaan puoli miljoonaa euroa.

Lahjoituksen kohteeksi joutuminen voi loukata

Peter Ingmanin mukaan on väärä luulo, ettei Virossa tarvita tukea.

Toki kaikissa maissa, Suomessakin on henkilöitä, jotka tarvitsevat apua. Seurakunnat auttavatkin myös omassa maassa.

Suomen Tallinnan suurlähetystöstä vahvistetaan, että alueelliset erot pääkaupungin ja muiden alueiden välillä isoja, mutta yleistyksiä ei voi tehdä.

– Avun tarvitsijoita varmuudella löytyy, mutta nyt on kuitenkin kyse samalla toisesta EU-maasta – ei siis mistään superköyhästä maasta. Tallinnan ulkopuolella on köyhempää, mutta myös vaurautta, ei sekään kuva ole yksiselitteinen, sanoo lehdistöneuvos Hannele Valkeeniemi.

Tuloerot ovat suuret, siitä kertoo juuri mediaanin ja keskiarvon välinen ero.

Hannele Valkeeniemi

Valkeeniemi alleviivaa, että paikalliset olot pitää tuntea todella hyvin, jos avustuksia haluaa antaa.

– Jo 2000-luvulla oli paikoin tilanteita, jolloin innokkaiden suomalaisten tuomia huonokuntoisia vaatteita ei haluttu ottaa vastaan, koska niille ei ollut käyttöä. Se tuntui vastaanottajista loukkaavalta, Valkeeniemi sanoo.

– Toisaalta on monia aivan kädestä suuhun eläviä, jotka eivät koskaan pysty ostamaan yhtään uutta vaatekappaletta.

Koko lahjoitus olisi kelvannut Tallinnassakin

On tiistai-aamu. Rypsipellot ovat täydessä kukassaan Virossa, ja linja-auto kiitää kohti länttä ja rannikkoa.

– Syreenit aloittavat kukkimista ja luonto on erittäin kaunista, Rusanen kuvailee näkymää ikkunasta.

Matka on onnistunut hyvin. Tosin Rusanen kertoo, että Tallinnaan vietyjä tavaroita vastaanottanut mies olisi ottanut mielellään kaikki lahjoitukset vastaan. Puutetta on.

– Annoimme vain ne, mitä kuului. Suurin osa menee Hiidenmaahan, Rusanen sanoo.

Bussissa retkikuntaa.
Kuljetuskuluja ei syntynyt, koska se kulki tilausryhmän mukana.Niko Mannonen / Yle

– Tunnelma on meillä iloinen ja odottavainen, että mitä kaikkea tässä vielä onkaan edessä, hän pohtii.

Matkaa on yhä lautalle noin 40 kilometriä.

Tuloerot ovat edelleen suuret

Kun tilastoja tarkastelee, huomaa virolaisten lapsiperheiden tilanteen parantuneen vuosien mittaan.

Valtiollisen Eesti Statistikanmukaan viime vuonna 26 000 lasta koki aineellista puutetta, kun vuonna 2010 luku oli 60 000. Vakavaa aineellista puutetta taas koki viime vuonna 10 000 lasta, kun vuonna 2010 luku oli 26 000.

Myös esimerkiksi äärimmäisessä köyhyydessä elävien lasten määrä on vähentynyt vajaaseen viiteen prosenttiin. Humanitääriselle avulle ei ole samanlaista korkeata tarvetta kuin 1990-luvulla. Viron lastensuojeluliitostakin kerrotaan, että liitto keskittyy nykyisin lasten oikeuksien edistämiseen, eikä humanitäärisen avun toimittamiseen.

Tunnelma on meillä iloinen ja odottavainen, että mitä kaikkea tässä vielä onkaan edessä.

Hilkka Rusanen

Eesti Statistikan tilastoista selviää, että keskipalkka on Virossa nyt noin 1 150, kun se ennen oli vajaat 800 euroa. Mediaanipalkka on kuitenkin noin 870 euroa. Tämä tarkoittaa, että puolet tienaavat vähemmän kuin 900 euroa.

– Tuloerot ovat suuret, siitä kertoo juuri mediaanin ja keskiarvon välinen ero, Valkeeniemi sanoo.

Hän kertoo, että lapsilisiä on viime vuosina nostettu kovasti, joka on vähentänyt laskennallista köyhyyttä. Palkkatasoihin verrattuna hintataso on Virossa kuitenkin esimerkiksi korkeampi kuin Suomessa.

Apu saapui perille - ja tulee tarpeeseen

Lokit lentävät taivaalla ja kiekuvat. Taustalla kaikuu meren pauhu.

On keskiviikko-aamupäivä 7. kesäkuuta, ja Anne-Ly Torstensson on juuri saapunut muiden kanssa hakemaan tarvikkeita Saarenmaalta. Matkalaiset auttavat purkamaan lastin ja siirtämään sen toiseen autoon, joka kuljettaa sen Hiidenmaahan.

Torstensson kummastelee, kuinka täynnä linja-auto on tavaraa. Hän pohtii, mihinköhän matkalaiset ovat saaneet matkatavaransa mahtumaan. Näkymä on jopa shokeerava.

Tämä on arjen kristillisyyttä ja lähimmäisen rakkautta, jota haluamme osoittaa.

Peter Ingman

Uuteen autoon tavarat mahtuvat juuri ja juuri. Villasukkia on lähetetty vastasyntyneille niin paljon, että osa vietäisiin Saarenmaan sairaalaan.

Moni matkalaisista kysyy, että tuleeko apu todella tarpeeseen. Kyllä tulee, Torstensson vastaa.

Myöhemmin Torstensson on yhä mykistynyt avusta. Sitä on niin isot määrät ja juuri siihen oikeaan tarpeeseen.

– Uskomatonta, että tällainen kuljetus tuli, Torstensson sanoo.

Lue lisää:

Hyvän tekeminen tuntuu rakastumiselta – "Se nuljahtelee tuossa vasemmalla puolella oikein kivasti"