"Kaikille ois helpompaa, jos sä tappaisit ittes!" – Nuorten toisilleen käyttämä kieli on koventunut ja siitä on syytä olla huolissaan

Koulujen loppu tietää monelle lapselle ja nuorelle hetken hengähdystä kiusaamispiinasta.

kiusaaminen
Tyttö katsoo kameraan.

”Sä et kuulu tänne! Mitä sä oikein kyyläät? Mee pois! Oot lutka! Läski! Tapa ittes!"

Yle kysyi joukolta jyväskyläläisiä peruskoulun yläkoululaisia, millaisin sanoin heidän kouluissaan kiusataan.

Yllä olevat sitaatit ovat vain murto-osa saaduista teksteistä.

Koulukiusattujen lasten ja näiden perheiden parissa työskentelevä ammattilainen kantaa huolta nuorten asenteiden koventumisesta.

– Puhekulttuuri on mielestäni koventunut, samoin se, miten sallimme toisia kohdeltavan ja miten toisia kohtelemme. Se heijastuu kieleen, sanoo kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkussa työskentelevä Tina Holmberg-Kalenius.

Kaikessa kamaluudessaan sanat ovat tuttuja myös hänelle.

– Näitä asioita kiusattu saa kuulla usein päivittäin ja vuositolkulla. Niistä jää ihmiseen jälki ja ne vaikuttavat siihen, millaisen identiteetin ihminen itselleen muodostaa.

Hän uskoo, että nettimaailman puhetavat ja pitkään jatkunut taantuma ovat kiristäneet asenteita laajemminkin. Se valuu nyt koventuneena kielenkäyttönä myös lasten ja nuorten arkeen.

Puheen tavat tarttuvat

Nuorten joukossa kielenkäyttöä perustellaan usein huumorilla. Jotain sanotaan toiselle ”läpällä”. Siitä ajatuksesta Holmberg-Kalenius haluaisi tyystin eroon.

– Läppähän on jotain sellaista mikä on kaikkien mielestä hauskaa. Jos vuositolkulla saa kuulla, että tappaisit ittes, niin ei se sitä ole. Haukkuminen ja nimittely ovat tapoja osoittaa sitä, että ei kunnioita toista, hän toteaa.

Onko vahvuutta se, että huutaa kovimmin ja talloo toisia mennen tullen?

Tina Holmberg-Kalenius

Sanoihin pitäisi Holmberg-Kaleniuksen mielestä puuttua yhä painokkaammin. Hän muistuttaa, että puheen tavat tarttuvat lapsiin aikuisten suusta.

– Lapset ja nuoret imevät kaiken sen, mitä me aikuiset viljelemme, Holmberg-Kalenius sanoo.

Hän muistuttaa, että kiusaaminen etenee usein sanoista teoiksi.

– Ensin haukutaan tai nimitellään vähän ohimennen, kokeillaan, lähtevätkö muut siihen mukaan. Meidän pitäisi puhua enemmän siitä, missä rajat menevät.

Kierre ehtii usein pahaksi

Kouluissa kiusaamisen suitsimiseksi tehdään Holmberg-Kaleniuksen mukaan jo nykyisellään paljon. Siitä huolimatta oikeisiiin naruihin ei aina onnistuta tarttumaan.

– Kiusaaminen ehtii usein aika pahaan jamaan ennen kuin aikuiset pääsevät puuttumaan siihen. Pinnan alla kyteneitä asioita saatetaan tulkita yksittäisiksi tapauksiksi, eikä nähdäkään sitä kokonaisuutta.

Työkseen koulukiusatuille ja kiusattujen vanhemmille vertaistukiryhmiä järjestävälle ammattilaiselle rajuimmatkin tapaukset ovat turhan tuttuja.

– Meille se näkyy niin, että nuorta on voitu kiusata jo ala-asteella ja se on siitä jatkunut yläasteelle. Nuori voi oireilla jo niin rankasti, ettei pysty käymään koulua.

Empatia opitaan kotona

Ammattilainen peräänkuuluttaa niin koteihin kuin kouluihin arvokeskustelua, jonka osaksi otetaan myös nuoret.

– Toisen huomioon ottaminen ja empatiakyky pitäisi oppia jo kotona, Tina Holmberg-Kalenius korostaa.

Esimerkiksi opettajanhuoneissa olisi päätettävä, että koulun käytävillä tapahtuvaan nimittelyyn puututaan aina. Myös kiusaajaan ja kiusattuun lyötyjä leimoja pitäisi ajatella uusiksi.

Kokemus on, että jos kiusaamisesta kertoo, se pahenee.

Tina Holmberg-Kalenius

– Jossain otsikoissa näin juuri, että vanhemmat toivovat, että lapsesta tulisi mieluummin kiusaaja kuin kiusattu. Koska kiusaaja on vahva ja kiusattu heikko, Holmberg-Kalenius päivittelee.

– Minusta asiaa pitäisi katsoa toisin. Onko vahvuutta se, että huutaa kovimmin ja talloo toisia mennen tullen, vai ehkä sittenkin se, että kuulee haukkumasanat ja kuitenkin kulkee koulun käytävää joka ikinen päivä?

Tilaa kertomiselle

Myös koulukiusatun kohtaamisessa olisi parantamisen varaa. Auttajan kokemus on, että moni lapsi pelkää kertoa kiusaamisesta.

– Kokemus on, että jos kiusaamisesta kertoo, se pahenee. Sitä me kuullaan lapsilta päivittäin. Siinä on aikuisilla kulttuurinmuutoksen paikka. Meidän pitää sallia se, että kiusattu ottaa asian puheeksi.

Paljon hyvääkin sanottavaa nuoret toisistaan kyllä keksivät, kun kysytään, mitä he toivoisivat toisiltaan kuulevansa.

Ylen keräämät positiiviset ajatukset saavat hymyn huulille – joskus voisi vaikka kehua toisen hiuksia ja silmiä. Kysyä, miten menee ja muistuttaa missä toinen on hyvä:

"Sä oot hyvä tyyppi. Sä oot arvokas. Sä oot kaunis. Sä oot taitava."