"Se oli kuin raaputusarpa" – muistatko nämä pysäköintilaitteet?

Pysäköintimaksut ovat olleet arkipäivää Helsingissä 1950-luvulta lähtien. Menneinä vuosina katukuvaa on koristanut mitä erilaisimpia laitteita ja automaatteja.

pysäköinti
Mikonkadulla oleva pysäköintimittari vuonna 1971.
Pysäköintimittari Mikonkadulla vuonna 1971 oli monikäyttöinen.Matti Honkavaara / Helsingin kaupunginmuseo

Espoossa maksullinen pysäköinti oli ajankohtainen kysymys viimeksi viime viikolla (siirryt toiseen palveluun). Helsingissä autoilijat ovat puolestaan tottuneet maksamaan pysäköinnistään. 1950-luvulla pysäköintimittareita putkahteli solkenaan Helsingin katujen varrelle.

– Ensimmäiset 39 pysäköintimittaria tulivat Helsingin keskustaan 2. toukokuuta 1955. Silloin pysäköinti maksoi 40 markkaa tunnissa, sanoo Helsingin kaupungin rakennusviraston projektipäällikkö Oskari Rantanen Svenska Ylen haastattelussa.

Summa vastaa nykypäivän rahassa suurin piirtein 1,30 euroa.

Alla on kaksi pysäköintimittaria takavuosilta. Niiden tarkka "elinaika" Helsingin kaduilla ei ole toimituksen tiedossa.

Parkkimittari.
Vanha pysäköintimittari.Oskari Rantanen / Helsingin kaupunki

Ensimmäinen lippuautomaatti ilmestyi kaupunkikuvaan 1980-luvulla. Silloin pysäköintimittareita oli yli 3 000. Viimeinen mittari katosi vasta niinkin myöhään kuin 2000-luvulla. Nykyisin lippuautomaatteja on 560, joista noin kaksisataa toimii kolikoilla.

Parkkimittari.
Mittari markka-ajoilta.Oskari Rantanen / Helsingin kaupunki

Raaputusarvat hiersivät parkkipirkkoja

1990-luvulla Helsinki kokeili erilaisia, enemmän tai vähemmän teknisiä ratkaisuja helpottaakseen pysäköintiä. Vuonna 1994 esiteltiin Parcard-laitteet, joita harva jäi kaipaamaan.

– Laitteeseen pystyi syöttämään rahaa. Sen jälkeen piti manuaalisesti näppäillä millä pysäköintivyöhykkeellä sijaitsi, ja kuinka pitkäksi aikaa ajatteli pysäköidä, kertoo Rantanen.

Parcard ja raaputuslippu.
Parcard ja raaputuslippu.Helsingin kaupunki

1990-luvun puolivälissä oli myös pysäköintilippuja, jotka muistuttivat raaputusarpoja.

– Autoilijoiden piti raaputtaa esiin päivä ja aika, ja asettaa lappu näkyvälle paikalle, sanoo Rantanen.

Parcard-laitteet eivätkä "raaputusarvat" olleet pysäköinninvalvojien suosiossa.

– Parcardissa ei ollut taustavaloa. Pimeässä oli todella vaivalloista yrittää lukea, mitä näytöllä sanotaan. Monet olivat myös laittaneet tuulilasiin useita raaputusarpoja. Siinä piti vain yrittää löytää lippu, joka oli mahdollisesti voimassa, sanoo Rantanen.

– Pysäköinninvalvojan näkökulmasta automaattiliput ovat olleet varmasti yksinkertaisimpia tulkita.

Kolikoita, kortti vai mobiilisovellus?

2010-luvulla moni maksaa pysäköintimaksunsa älypuhelimella tai pankkikortilla. Myös tekstiviestillä maksaminen on mahdollista.

– Jos on pelkästään kolikoilla toimiva automaatti, ihmiset valittavat, että ei ole mahdollista maksaa kortilla, mutta ihmiset valittavat myös jos kolikoilla ei voi maksaa, sanoo projektipäällikkö Rantanen.

Yli 60 prosenttia Helsingin pysäköintimaksuista maksetaan nykyään erilaisilla mobiilisovelluksilla.

Kristian Svensson / Yle Huvudstadsregionen