Analyysi: Finnjävelien lastenlapsilla on hyvin vähän suomenkielistä opetusta

Suomenkielinen opetus Ruotsissa nojaa lähes kokonaan muutaman yksityisen vapaakoulun toimintaan. 80-luvulla alkanut kunnallisten suomenkielisten luokkien alasajo on hävittänyt lähes kaikki suomalaisluokat.

ruotsinsuomalaiset
Riddarholmenin kirkko Tukholmassa.
Kaikki Ruotsin viisi ruotsinsuomalaista vapaakoulua sijaitsevat suurissa kaupungeissa, erityisesti Tukholman liepeillä.AOP

Helsingin opetusviraston päätös lakkauttaa pienten maahanmuuttajalasten vieraskieliset valmistavat ryhmät herättää kysymyksen siitä, miten suomen kieli voi Ruotsin kouluissa. Siellä perustettiin omia luokkia suomenkielisille lapsille, mutta niitä on lakkautettu.

Suomen kieltä voi nykyisin kielen oppimiseen riittävällä tasolla opiskella ainoastaan muutamassa ruotsalaiskaupungissa. Suomea opetetaan myös äidinkielenä, mutta usein vain tunnin verran viikossa.

Suomalaisten kiivaimpien muuttovuosien jälkeen 1970-luvulla suomalaisluokkia syntyi joka puolelle maata. Helsingin yliopiston tutkija Tuuli From tekee väitöskirjaa, joka käsittelee muun muassa Ruotsin vähemmistökielipolitiikkaa kouluissa. From kertoo, että suomenkielisten ja ruotsinkielisten luokkien välille repesi raju kuilu: suomalaisluokkiin liittyi stigma, joka johtui suomalaisperheiden luokkataustasta. Lähes kaikki kuuluivat työväenluokkaan. Suuren suomalaisten muuttoaallon aikana ruotsinsuomalaisia usein kutsuttiin finnjäveleiksi, suomalaispirulaisiksi.

80-luvulla Ruotsi käänsi kelkkansa kielikysymyksessä, minkä takia suomalaisluokkia ryhdyttiin ajamaan alas kovaa tahtia. Assimilaatio- eli sulauttamispolitiikka perustui siihen, että kansankodissa on vain yksi yhteinen kieli, ja se on ruotsi.

Tähän voidaan lisätä vielä se, että suomalaisperheiden vanhemmat usein häpesivät suomen kielen puhumista, eivätkä siitä johtuen opettaneet kieltä lapsilleen. Häpeä ja opetuksen karsiminen johtivat siihen, että ruotsinsuomalaisten toinen sukupolvi ei oppinut suomea lainkaan tai sitten huonosti. Tämä taas on puolestaan johtanut siihen, että kolmannella sukupolvella on ollut entistä heikommat mahdollisuudet oppia isovanhempiensa kieli.

Ruotsissa asuvat suomalaiset saivat kansallisen vähemmistöaseman, ja samalla suomesta tuli kansallinen vähemmistökieli vuonna 2000. Kuulostaa hienolta. Kansallisen vähemmistön pitäisi olla jotain enemmän kuin mikä tahansa muu siirtolaisryhmä.

Vähemmistökieliasema takaa suomalaistaustaisille ihmisille oikeuden esikouluun ja vanhustenhoitoon suomen kielellä niin sanotulla suomen kielen hallintoalueella. Myös suomen kielen opetusta täytyy tarjota peruskoulussa, mutta käytännössä se jää yleensä yhteen tuntiin viikossa. Tähän hallintoalueeseen kuuluu 59 Ruotsin kuntaa alueilla, joissa asuu eniten ruotsinsuomalaisia – eli pohjoisessa, Mälarin laaksossa, Göteborgin seudulla ja isoissa kasvukeskuksissa. Runsaat puolet ruotsinsuomalaisista asuu tällä alueella.

Suomalaisluokkien alasajo on jatkunut. Tällä hetkellä suomen kielen opetus Ruotsissa nojaa pääosin yksityisten vapaakoulujen varaan. Niitäkin on vain viisi koko maassa. Koulujen pyörittäminen on liiketoimintaa. Tuuli From sanoo, että kielestä on vapaakouluissa tullut koulun kilpailukyvyn väline sen sijaan, että se nähtäisiin ihmisoikeutena. Vapaakoulut joutuvat myös kunnallisista kouluista poiketen jatkuvasti osoittamaan, että niiden toiminnan laatu on riittävän korkea. Viime vuodenvaihteessa Koulujen tarkastusvirasto laittoi lapun Göteborgin ruotsinsuomalaisen koulun ovelle, koska sen toiminnasta löydettiin vakavia puutteita, joihin ei ollut tartuttu riittävän jämerästi.

Suomen kielen opetuksen tilannetta vuosia seurannut Ruotsin radion SR:n toimittaja Kaisa Vuonokari sanoo, että Euroopan neuvosto on jo vuosikausia antanut Ruotsille pyyhkeitä juuri suomenkielisen kouluopetuksen tilanteen vuoksi. Jos asiaan ei tule parannusta, suomen kieli ei selviä hengissä Ruotsissa.

Kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää synkkyyttä suomalaisuuden tulevaisuudennäkymissä Ruotsissa. Omat juuret ovat alkaneet kiinnostaa monia ruotsinsuomalasia nuoria. Väitetään jopa, että ”det är inne att vara finne” eli että on trendikästä olla suomalainen. Varsinkin suomen kielen hallintoalueilla on virinnyt monia kulttuuriprojekteja, joiden selkärankana on juuri suomalaisuus. Ei kuitenkaan yleensä suomen kielellä, koska nuorten kielitaito on niin rapautunut.