Elvis-luolassa asuva suomalaismies pääsi tapaamaan Priscilla Presleyn – "Tämän lähemmäs Elvistä ei voi päästä"

Matkasta Saksaan tuli Tomi Raussin unelmien täyttymys.

Elvis Presley
Tomi Raussi ja Priscilla Presley
GEA Live Presents

Olohuoneen seinät on vuorattu Elvis-tauluilla, ikkunaverhot muistuttavat Gracelandia. Lipaston vieressä seisoo Elvis-patsas ja sen päällä on melkein oikea Graceland – kolmiulotteisen palapelin muodossa.

Tomi Raussin olohuone on kuin Elvis-näyttely.

– Olen yrittänyt pitää tämän yhdessä huoneessa, mutta aika täyttä alkaa olla. Harmittaa, kun tavaraa riittää mutta niitä eivät näe muut kuin minä ja lapset. Olisi kiva esitellä kokoelmaa muillekin, hän sanoo.

Raussi on jopa selvittänyt esimerkiksi kirjastolta näyttelyn järjestämisen mahdollisuutta, mutta sopivaa ajankohtaa ei ole löytynyt.

Ostin lakanat Anttilasta kymmenen vuotta sitten, mutta en ole raaskinut käyttää niitä kuin pari kertaa.

Tomi Raussi

Sohvalla on kaksi Elvis-sohvatyynyä, ja vitriinissä seisoo Elvis-etiketein varustettuja viinipulloja. On peltikylttejä, maatuskaa, kravattia, lippistä ja pipoa – kuvia ja esineitä on yhteensä satoja. Jopa Elvis-lakanat löytyvät.

– Ostin ne Anttilasta kymmenen vuotta sitten, mutta en ole raaskinut käyttää niitä kuin pari kertaa. Samoin kävi pyyhkeen kanssa. Olisi pitänyt ostaa useampia.

Nimmareille oma matkalaukku

Mies kaivaa esiin kirjan, jossa on Priscilla Presleyn nimikirjoitus. Se on tällä hetkellä hänen tärkein aarteensa.

– Kuljetin sen kotiin omassa matkalaukussaan, jonka otin mukaan lentokoneen matkustamoon. Laukkuun ei saanut koskea kukaan.

Priscilla Presley on kirjoittanut nimensä kirjaan kultatussilla. Kirjaimet ovat hädin tuskin kuivuneet.

Siitä on vain kaksi viikkoa, kun Tomi Raussi lähti kotikaupungistaan Kotkasta elämänsä matkalle.

Elvis-tauluja seinillä
Vesa Grekula / Yle

Se oli matka Elviksen jalanjäljille. Saksan Frankfurt on vain 40 kilometrin päässä kaupungista, jossa Elvis kävi armeijan. Elvis saapui Friedbergin tukikohtaan lokakuussa 1958, mutta hänen annettiin asua tukikohdan ulkopuolella Bad Nauheimissa.

Raussi ja kolme muuta fania päättivät lähteä ottamaan valokuvia paikoista, joissa nuori Elvis oli käynyt.

– Se oli pieni kaupunki. Voin kuvitella, että hän on suhtkoht rauhassa saanut kävellä siellä.

Aloin miettiä, että elääkö Elvis ja olisiko salaliittoteoria totta.

Tomi Raussi

Miehet kävivät muun muassa Goethestrassella sen talon edustalla, jossa Elvis tapasi tulevan vaimonsa, tuolloin vasta 14-vuotiaan Priscillan ensimmäistä kertaa. Ja kahvilassa, jossa Elvikselle leivottiin suklaakakku 25-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Samalla reseptillä tehtyä kakkua tarjotaan kahvilassa vielä tänäkin päivänä.

– Sitä en tiennyt etukäteen. Kakku oli tosi suklaista, toista palaa ei olisi jaksanut.

Elvis-patsas
Vesa Grekula / Yle

Valokuvia varten Raussilla oli selvä suunnitelma.

– Halusin itsestäni kuvat niissä paikoissa, joissa Elvis oli käynyt, ja samoissa asennoissa ja samoilla ilmeillä kuin Elvis. Tulostin netistä mukaan kuvia, joista otin mallia.

Matkan varsinainen syy oli kuitenkin konsertti.

Priscilla otti minut kainaloonsa. Hän oli livenä kauniimpi kuin uskoinkaan.

Tomi Raussi

Raussi huomasi mainoksen konserttikiertueesta talvella Facebookissa. Kyseessä oli melkoinen show: isoille valkokankaille heijastettu Elviksen konsertti, jota säesti tshekkiläinen filharmonikkaorkesteri.

Kiertueella oli mukana Elviksen vaimo Priscilla Presley, joka myös tapasi faneja konsertin jälkeen. Paikalle oli pakko päästä.

Elviksen kuvia ja 3-ulotteinen Graceland-palapeli
Vesa Grekula / Yle

Alkoi lippujen metsästys. Neljän miehen porukasta vain kaksi – Raussi ja Jari Koskela ehtivät saada liput parhaille paikoille ja tapaamiseen Priscillan kanssa.

– Muut olivat aika kateellisia ja lähtivät konsertin jälkeen suoraan hotellille.

Konsertti oli toteutettu niin, että isoille valkokankaille heijastetun Elviksen ääni oli irrotettu alkuperäisestä konsertista ja orkesteri säesti häntä livenä. Toisesta rivistä konserttia kelpasi katsella – sen muistelu tuo vieläkin melkein kyyneleet silmiin.

– Mukana olivat myös Elviksen välispiikit ja kiitokset. Se oli upeaa, mahtavaa, liikuttavaa. Hetken tuntui, että Elvis on läsnä. Etenkin, kun Priscilla tuli siihen ja kauniisti esitteli perhealbuminsa kuvia. Hän myös kertoi yhteisestä ajastaan Elviksen kanssa.

Mutta vasta henkilökohtainen tapaaminen oli todellinen jättipotti.

Se oli upeaa, mahtavaa, liikuttavaa. Hetken tuntui, että Elvis on läsnä.

Tomi Raussi

Jonossa oli kaksi suomalaista ja 48 saksalaista. Jonon ja Elviksen ex-vaimon välissä oli vain musta verho, joka avautui muutaman minuutin välein. Jännitys vei sanat suusta.

– Meitä ennen jonossa oli kymmenisen ihmistä, joten hetken siinä joutui tärisemään verhon takana. Ei siinä hirveästi tullut juteltua kaverin kanssa.

Kun verhot aukesivat, Priscilla seisoi niiden takana odottamassa.

– Kun näin hänet, olin että wau! Nyt tämä on tässä, tuossa hän nyt on. Tuntui tosi hienolta.

Priscilla Presleyn nimmari
Vesa Grekula / Yle

Parhaimmillaan 1970-luvulla

Tomi Raussista tuli Elvis-fani nuorena miehenä 1990-luvun alussa.

– Aloin miettiä, että elääkö Elvis. Televisiosta tuli asiaa käsitteleviä dokumentteja, ja aloin sitä kautta pohtia, olisiko salaliittoteoria totta.

Kun ikää ja tietoa kertyi, Raussille alkoi selvitä, ettei se niin ollut. Kiinnostus Elviksen musiikkiin ja elokuviin oli kuitenkin herännyt. Ensin 1950-luvun menevä rock-Elvis vei hänet mukanaan, myöhemmin hän tykästyi 1970-luvun mahtipontisempaan musiikkiin. Aikaan, jolloin Elviksellä oli kaulukset pystyssä ja hän pukeutui vaaleisiin asuihin. 1970-luvulta on myös Raussin lempikappale Burning Love.

– Hän oli parhaimmillaan vuosina -73-74. Elvis oli karismaattinen, oli tyylikkäät puvut, hän esiintyi paljon. Kokonaisuus vain toimi. Biisit olivat hienosti sovitettuja.

Hieno oli myös Frankfurtin konsertti, joka oli koostettu useista Elviksen live-konserteista. Sitä Raussi kehui Priscilla Presleyllekin.

Tomi Raussi selaa Elvis-postimerkkikokoelmaa
Tomi Raussi on kerännyt myös postimerkkikokoelmaa Elviksestä.Vesa Grekula / Yle

Ulkopuolisen silmin tapaaminen oli lyhyt ja kaavamainen. Yhteiskuvat, nimikirjoitus ja muutaman sanan vaihto. Tomi Raussille se oli jotain muuta.

– Priscilla otti minut kainaloonsa. Hän oli livenä kauniimpi kuin uskoinkaan. Ihan äkkiä ei hymy hyydy, ja tässä on leijuttu pilvissä. On se vaan hienoa tavata tuollainen ihminen.

Raussi ja hänen ystävänsä antoivat Priscillalle Elvis Presley Finland eli KEA:n kerholehden.

– Jospa hän selaisi sitä edes vähän.

Pieni yllätyskin tapaamiseen mahtui. Kävi ilmi, että Presleyllä on suomalainen avustaja.

– Kun kerroimme olevamme Suomesta, Priscilla huusi avustajansa paikalle. Sitten aloimmekin jutella avustajan kanssa suomeksi.

Kullanvärisiä nimmareita Raussi sai lopulta kaksi. Toinen on kiertuekirjassa ja toinen Priscilla Presleyn kirjoittamassa Elvis ja minä -kirjassa – Raussin suurimmassa keräilyaarteessa.

– Sen lähemmäs Elvistä ei voi päästä. Paitsi ehkä, jos tapaisin Lisa-Marien, joka on Prsicillan ja Elviksen lihaa ja verta. Hänen tapaamisensa on seuraava tavoite.

MIes nojaa seinään
Jari Koskela

Suomen KEA:ssa on yli 270 jäsentä. Aktiivisia jäseniä on kuitenkin vain muutama – yksi heistä on Tomi Raussi, joka toimii yhdistyksen presidenttinä. Mutta eivät hekään ole sitä porukkaa, joka heiluu erilaisissa tapahtumissa Elvis-klooneina.

– Se on enemmän amerikkalaisten touhua.

Fanikerholla on paljon toimintaa. On tapaamisia, palavereja, vuosikokouksia. Ja lisäksi vielä rock-risteilyjä sekä Elvis-näyttelyitä. Elokuvatapahtumiakin on järjestetty muun muassa Kotkassa ja Porin Yyterissä.

– Jäsenlehti tulee kaksi kertaa vuodessa, ja aina kun on tapahtumia tai konsertteja, tulee uusia jäseniä. Paljon on Elvis-faneja, jotka eivät kuulu mihinkään kerhoon vielä.

Maailmanlaajuisesti fanikerhoja on satoja. Raussi muistaa, että Zimbabwessakin on ollut Elvis-kerho.

– Ei se ole ihme, kun ajattelee millaisesta persoonasta ja niin paljon musiikkiin vaikuttaneesta henkilöstä on kyse.

Kuluva vuosi on erityinen. 16.8. tulee kuluneeksi 40 vuotta Elviksen kuolemasta.

– Jos Elvis olisi elänyt pidempään, hän olisi varmasti jollain tavalla musiikkibisneksessä mukana. Tuskin hän enää laulaisi, mutta varmasti hänellä olisi joku jalansija.

Elviksen nimikirjoitusta Raussilla ei vielä ole. Niiden hinnat pyörivät 400 euron tietämillä.

– Tuon summan voisin maksaakin, mutta mukana pitäisi olla todisteet nimmarin aitoudesta.