Konnevedellä poltetaan eläviä puita – luonnonsuojelun nimissä

Konnevedellä poltetaan tänään metsän hakkuussa säästettyjä, eläviä puita. Kulotuksella halutaan lisätä luonnon monimuotoisuutta jäljittelemällä metsän luontaista kiertokulkua.

metsäpalot
Pisavaaran luonnonpuisto
Polton tavoitteena on vaurioitunut puu. Tämä puu on Pisavaaran luonnonpuistossa Pohjois-Suomessa.Minna Aula / Yle

Keski-Suomen Metsänhoitoyhdistys kulottaa metsää Konneveden kunnan omistamalla alueella. Kulotuksessa poltetaan pystyyn metsän hakkuissa säästettyjä eläviä puita.

Kulotuksella jäljitellään metsän luontaista kiertokulkua, tarkoituksena lisätä metsien monimuotoisuutta. Useimmista luonnonmetsistä löytyy palanutta puuta, ja ennen ihmisen toimintaa metsäpalot olivat eniten metsien rakennetta muuttanut yksittäinen tekijä.

Tutkimustieto (siirryt toiseen palveluun) (pdf) kertoo, että luonnonmetsä palaa noin 150-300 vuoden välein.

Paikoin palotiheys on ollut paljon suurempikin, esimerkiksi Saarijärven Pyhä-Häkissä keskimäärin 52 vuotta, ja Evolla alle 30 vuotta. Pyhä-Häkistä on löytynyt vain yksi metsäkuvio, joka ei ole palanut viimeisen 300 vuoden aikana.

Moni laji kaipaa palovaurioita

Monet metsien eliölajit ovat riippuvaisia palossa vaurioituneista puista. Löytääkseen sopivaa puuainesta, lajien edustajat liikkuvat savun hajun perässä pitkiäkin matkoja.

Palosta hyötyvä eliölajisto jaotellaan karkeasti sellaisiin, joiden elinkierto ehdottomasti vaatii metsäpaloa, sekä sellaisiin, jotka hyötyvät palosta, ja joita se selvästi houkuttelee.

Osa metsien normaaleista lajeista esiintyykin metsäpaloalueilla runsaampina kuin lähialueiden talousmetsissä ja vanhoissa metsissä.

Säästöpuut ovat metsien hakkuissa hakkuuaukkoon pystyyn jätettäviä puita. Niitä on jätettävä vähintään kymmenen hehtaarille, mieluiten ryhmiin.

Säästöpuiksi jätetään myös petolintujen pesäpuita ja kolopuita.