1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. veneet

Pasi Remonen veistää veneen alusta loppuun – "Lannoitetusta metsästä ei venelautaa tule"

Suomessa ei enää ole montaa veneenveistäjää, jotka aloittavat työnsä pystymetsästä. Pasi Remonen on yksi heistä.

Pasi Remonen. Kuva: Isto Janhunen / Yle

ÄÄNEKOSKI Veneveistäjä Pasi Remonen kävelee metsässä Äänekosken Kiimasjärven rantamaisemissa, kävelee ja katselee puita.

– Tuosta ehkä saisi venepuuta. Paksuus riittää, mutta en tiedä miten se on kasvanut tällä alueella. Tuosta taas ei tule venelautaa. Se on vino, ja puussa on jännityksiä, hän sanoo ja osoittelee kasvavia puita.

Remonen antaa tuomionsa.

– En uskaltaisi tästä rannoilta venepuuta ottaa. Kyllä ne ovat toiset metsät, joista sitä saa, hän sanoo.

Perinteisillä malleilla

Verstaallaan Äänekosken Hietamalla Remonen kuorii pressun pois valmiin veneen päältä.

– Tässä on Jäppi kakkonen, hän esittelee.

Jäppi on simpeleläinen malli, perinteinen ja kevytsoutuinen. Malli on peräisin Jäppisen veneveistämöltä, 1940-luvulta. Remonen osti Jäppisen veistämön lisenssit ja mallioikeudet joitakin vuosia sitten.

– Ihan nätti malli, ja hyvä rakentaa. Sopusuhtainen vene. Minulla kävi hyvä tuuri, kun sain ostettua nämä mallit, Remonen sanoo.

Jäpin kyljessä kiiltelevät himmeästi kuparinaulat, joilla vene on koottu. Sen jälkeen vene on kyllästetty pellavaöljyllä, jonka päällä on ohut terva. Pintakäsittely antaa veneelle meripihkamaisen sävyn.

– Tähän sopii pieni perämoottorikin, vene kantaa sen hyvin.

Veneenveisto verenperintönä

Mistä kiinnostus veneisiin tuli, sitä ei Remonen osaa tarkalleen sanoa.

– Setä teki aikoinaan veneitä, ja isäkin teki muutaman. Muistan sen tervan ja puun tuoksun, ne kiehtovat vieläkin.

Veneveistäjänä Remonen ei ole kouluja käynyt, vaan on opetellut tarvittavat taidot itse.

Rupeaa jo onnistumaan.

Pasi Remonen

Nyt hän katsoo verstaan pihassa olevaa Jäppiä.

– On näitä sen verran tullut tehtyä, että nyt rupeaa jo onnistumaan.

Työvaiheita veneen tekemisessä riittää, ja Remoselle se on osa veiston viehätystä.

– Tämä on täysin käsityötä. Koneella ei pysty tekemään muuta kuin höyläämään laudat. Käsillä tekeminen on aina ollut minulle tärkeää, hän sanoo.

Kuva: Isto Janhunen / Yle

Puu määrää kaiken

Remonen palaa metsään ja puihin – sieltä ja niistä veneveistäjän työ alkaa. Ensimmäinen monista työvaiheista on valita passelit puut.

– Kaadon jälkeen ne on sahattava oikein, ja kuivatettava ilmakuivaksi. Sitten valitaan laudat ja ryhdytään tekemään. Materiaalin pitää olla hyvää, metsästä se lähtee, Remonen sanoo.

Pystyrunkojen valikointi metsässä vaatii silmää. Se taas kehittyy vain kokemuksen kautta.

– Myös metsän historiaa pitää tuntea, tietää miten puu on siellä kasvanut. Runko pitää syynätä tarkkaan, että siellä ei ole mitään epämääräistä. Siitä se lähtee.

Puuveneen voi korjata

Toisen pressun alla Remosella on keskisuomalainen vene. Se on tullut korjattavaksi.

– Muistaakseni tämä on Kauppisen tekemä vene, tehty moottorilla ajettavaksi, hän sanoo.

Puuvenettä voi korjata, vaihtamalla lautoja tai niiden osia. Puu ja vesi eivät erityisen hyvin sovi yhteen, ja siksi puuvene tahtoo ennemmin tai myöhemmin ottaa vauriota.

Ei veistäjä ehdi itse vesille.

Pasi Remonen

Osa vaurioista taas johtuu kuivuudesta. Veneeseen voi tulla rajun näköisiä halkeamia, jotka kuitenkin turpoavat umpeen kun vene saadaan vesille.

Remosen omakin vene päästää vesillä vähän vettä lautojen väleistä.

– Tämä on ollut lähes kaksi vuotta kuivilla, kun ei veistäjä ehdi itse vesille. Huomenna tuskin enää tihkuttaa.

Malli määrittää luonteen

Entisvanhaan liki järvellä kuin järvellä oli enemmän tai vähemmän omat venemallinsa. Nykyisin puuveneidenkin malleja on vähemmän, vaikka veneen malli tekeekin sen ominaisuudet.

– Eri käyttötarkoituksiin tarvitaan erilainen vene, ja minullakin asiakkailla on toisistaan poikkeavat tarkoitukset, Remonen sanoo.

Lannoitetusta metsästä ei venelautaa tule.

Pasi Remonen

– Mutta hyvistä materiaaleista se kuitenkin aina lähtee, hän muistuttaa taas.

Puita Remonen katselee koko ajan.

– Autolla ajellessakin katselen, että tulisiko noista hyviä venepuita. Ja että kuka sen metsän omistaa, että voisiko käydä kyselemässä puuta. Kunnolliset venepuut alkavat jo olla aika harvinaisia. Lannoitetusta metsästä ei venelautaa tule, se kasvaa liian nopeasti, hän sanoo.

Remonen koppaa laudan varastostaan.

– Tästä jo näkee, että se on vanhaa ja tiheäsyistä. Vuosikasvua on milli, korkeintaan puolitoista.

Kuva: Isto Janhunen / Yle

Puuta vai lasikuitua?

Valtaosa veneistä on lasikuitua, ei puuta. Remonen, luonnollisesti, pitää puuvenettä parempana.

– Joku soutuominaisuus siinä on, että puuvene on parempi soutaa kuin lasikuituvene. Niin ihmiset sanovat, itse en ole lähtenyt lasikuituvenettä soutamaan, hän sanoo.

Lasikuituveneen etuna on sen helppous, riittää kun veneen pesee sen ollessa likainen.

Puuvene on tervattava, joka vuosi vähintään ulkopuolelta. Se takaa, ettei vesi tunkeudu puun sisään tekemään tuhojaan.

Puuvene kiinnostaa taas

Remosen kokemus on, että ihmiset ovat taas kiinnostuneet käsintehdyistä puuveneistä. Kun uuden veneen vie satamaan, näyttelyyn tai markkinoille, kyselijöitä riittää.

– Mutta miten sen kiinnostuksen saa muutettua ostamiseksi, se on mysteeri itsellekin, hän hymähtää.

Markkinointi on osa myös perinteistä käsityöläisammattia.

– Jos ei mitään ilmoittele, niin kuka tänne osaisi tulla? Vähän hankalaa se markkinointi on, mutta kyllä siihenkin pikkuhiljaa tottuu.

Kuva: Isto Janhunen / Yle