Eila-mummo laittoi virtuaalilasit päähänsä – sukellusmatka katkaisi tylsän arjen

Opiskelijat toivat virtuaalilasit palvelukeskukseen. Niiden avulla voi muistisairaskin kokea itselleen tärkeitä muistojaan uudelleen.

virtuaalitodellisuus
virtuaalilasit
Ville Välimäki / Yle

– Kalat siellä ui, tuollaiset litteät kalat. Varmaan ollaan maailman merillä, kun on noin kirkasta vettä!

Intalankartanon palvelukeskuksessa Jokioisilla keinutaan kiivaasti. Eila Harju istuu punaisessa kiikkutuolissa virtuaalilasit päässään.

– Käännä Eila vähän päätä, niin näkyy muutakin, neuvoo opiskelija Marko Lindfors.

– No nyt tuolla menee sukeltajakin!

Hämeen ammattikorkeakoulun sairaanhoitaja-opiskelijat toivat kouluprojektissaan virtuaalilasit vanhusten päivätoiminnan kokeiltavaksi. Ennakkoon pelättiin, suostutaanko laseja kokeilemaan lainkaan.

– Onneksi kaikki halusivat kokeilla. Näytimme videoilla esimerkiksi sukellusvideoita ja revontulia, mutta rauhallisten videoiden tilalle jouduttiin kaivelemaan myös vähän vauhdikkaampiakin juttuja, kertoo opiskelija Asta Leino.

Lehtori Eeva-Liisa Breilin sanoo, että on harhaluulo, että vanhat ihmiset pitävät vain rauhallisista videoista. Ihminen säilyttää oman yksilöllisyytensä loppuun saakka ja kyky nauttia uusista asioista säilyy loppuelämän.

– Jos ihminen on lapsena pitänyt vuoristoradasta, musiikista tai urheilun katsomisesta, niin todennäköisesti näin on myös vanhana, sanoo Eeva-Liisa Breilin Hämeen Ammattikorkeakoulusta.

Oikeus pysyä nykyajassa kiinni

Kosketus on hoitotyössä tärkeää. On helppo ajatella, että tekniikka pilaa väliintulolla hienon hoitokokemuksen.

nainen istuu kiikkutuolissa
Eila Harju kävi virtuaalisesti sukeltamassa ja piti näkemästään.Ville Välimäki / Yle

– Teknologia auttaa silloin, jos vanhus joutuu olemaan pitkiä aikoja yksin. Tekniikka voi olla seurana eikä se mielestäni ole pois hoitotyöstä. Hoitaja ei pysty koko ajan olemaan siinä vieressä, pohtii sairaanhoitajaksi valmistuva Asta Leino.

Lehtori Eeva-Liisa Breilin sanoo ikääntyvän elämänpiirin supistuvan ja silloin teknologia tuo mahdollisuuksia päästä liikkeelle myös keinutuolista käsin. Teknologia antaa lisää aikaa hoitotyöhön.

– Kannattaa muistaa, että ihminen säilyttää kykynsä nauttia elämästä ja uusista kokemuksista elämänsä loppuun saakka. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus olla tässä ajassa kiinni niin halutessaan, pohtii Breilin.

Kyky nauttia kokemuksista pysyy

Virtuaalilasien mahdollisuudet ovat vielä paljolti tutkimatta, eivätkä ne ainakaan vielä kuulu vanhusten palvelukotien päivätoiminnan tavaravalikoimaan. Vaikka muisti hämärtyy, voisi tutut asiat tuoda paljon iloa. Virtuaalisesti voisi päästä takaisin myös tuttuihin maisemiin.

– Muistisairaat eivät koskaan menetä kykyään nauttia hetkestä, uusista kokemuksista ja vanhojen muistelusta. Se auttaa jaksamaan arjessa ja on minusta iso mahdollisuus hoidossa.

– Sukellusvideot ja revontulet ovat hienoja, mutta virtuaalilasit ovat iso mahdollisuus muutenkin. Kuvat nuoruudesta ja lapsuudesta saadaan lähelle. Varmasti jo 1970-luvulta saakka voi varastossa olla vanhoja videoita, pohtii lehtori Eeva-Liisa Breilin.

Jännittävä matka keinutuolissa

Mummo istumassa virtuaalilasit päässään näyttää vähän hassulta - ja edistykselliseltä. Vanhukset katsomassa aulassa televisiota näyttää paljon tutummalta.

Intalankartanon palvelukeskuksen arki pyörii ympärillä; taustalla kuuluvat hoitotyön äänet. Pian syödään.

Eila istuu yhä keinutuolissaan lasit päässä. Sukellusreissulta on tultava takaisin palvelukeskuksen arkeen.

– Pikkasen jännitti. Välillä lasit meinasivat pudota, mutta ihan mukavalta se tuntui niitä kuvia kattella. Ei se tuntunut miltään vaikeelta. Vähän tuntui siltä kun olisi ollut itse mukana.