Kun tehdaskaupungista tuli nykytaiteen mekka – Mäntässä taideturismi on miljoonabisnes

Kesän keskeisin nykytaidekatselmus Mäntän Kuvataideviikot avautuu viikonloppuna. Kuvataideviikot ja Serlachius-museot tuovat Mänttä-Vilppulaan yli 100 000 kävijää ja miljoonia euroja.

Mäntän kuvataideviikot
mänttä3.jpg
Juha Kivioja / yle

Mäntän torilla puhaltaa pohjoistuuli. On perjantai-iltapäivä. Ei ristin sielua.

Toria lähestyy mies ja koira. Raimo Esko on syntyperäinen mänttäläinen ja hevosmies henkeen ja vereen. Viime ajat Esko on seuraillut nykytaideteoksen syntyprosessia.

– Joka päivä olen käynyt katsomassa, kuinka tyhjillään ollut liiketalo saa maalia pintaansa. Siitä tulee hieno.

Purkutalo on taiteilija Viva Granlundin ja mänttäläisten yhteinen taideteos 100 +++ puuta. Se on osa viikonloppuna avautuvia Mäntän kuvataideviikkoja.

Maalattu talon seinä.
Mänttäläiset ja taiteilija Viva Granlund uudistivat keskustassa sijaitsevan purkutalon julkisivun.Mikko Pesonen / Yle

– En ole ehtinyt käydä kuvataideviikoilla, kun on hevosia hoidettava. Mutta taidekaupunki on hyvä juttu. Muuten täällä ei olisi mitään, kun tehdaskin on ajettu alas. Muutama sata työntekijää, kun ennen oli monta tuhatta.

Raimo Esko ennustaa, että kohta Mäntässä käy kuhina.

– Tästä niitä autoja menee vähän väliä, kun turistit saapuvat.

Kuvataideviikot tuo kaupunkiin väkeä, mutta erityinen turistimagneetti on Serlachius-museo.

– Siellä olen käynyt. Ja valkoisessa talossa, jossa Erik Serlachius asui. Siinä Honkahovissa.

mänttä1.jpg
Tehdas on yhä kaiken keskellä Mäntässä.Juha Kivioja / Yle

Duunarikaupungista kasvoi nykytaiteen mekka

Toiminnanjohtaja Tiina Nyrhinen oli mukana jo ensimmäisillä kuvataideviikoilla vuonna 1993. Nyrhinen muistelee tunnelmia 1990-luvun alussa.

– Oli lama. Sellutehdas oli juuri lakkautettu. Tuntui, että Mänttä sulkee ovensa. Kaupunki kuolee.

Kunnes joukko mänttäläisiä taiteen ystäviä keksi, että Mäntän historia on ollut paitsi teollisuutta, myös taidetta. Tehtaan patruunat, G.A. ja Gösta Serlachius, olivat tukeneet Gallen-Kallelan ja Schjerfbeckin kaltaisia taiteilijoita. Miksei voitaisi jatkaa samaan tyyliin, tehdä yhteistyötä parhaiden aikalaistaiteilijoiden kanssa?

– Heti alusta saakka tavoitteena oli kehittää tehtaan varjossa eläneestä Mäntästä taidekaupunki.

Nyt, neljännesvuosisata myöhemmin, tavoite näyttäisi toteutuneen. Kuvataideviikoista on kehittynyt kesän tärkein nykytaiteen katselmus, jonne taiteilijat haluavat ja jonne yleisökin osaa tulla: viime kesänä Kuvataideviikot teki kävijäennätyksen, 17 000, mikä on hyvin nykytaiteen näyttelylle.

mänttä4.jpg
Tiina Nyrhinen muistaa Kuvataideviikkojen alkuajat.Juha Kivioja / Yle

Myös mänttäläiset ovat ottaneet tapahtuman omakseen.

– Alussa oli tietysti kritiikkiäkin. Ihmeteltiin vaikkapa performanssitaidetta. Samalla nykytaide kuitenkin yhdisti mänttäläisiä. Yhtäkkiä oli yhteinen päivittelyn aihe.

Kyse ei ole ihan pienestä asiasta, sillä Mänttä on perinteisesti ollut herroihin ja duunareihin jakautunut yhdyskunta. Vuosien saatossa mänttäläisistä on kehittynyt valistuneita nykytaiteen katsojia, Nyrhinen kehaisee.

Rakennemuutos konkretisoituu Pekilossa. Entisestä tehtaan jätevedenpuhdistamosta on kehittynyt kuvataideviikkojen keskuspaikka. Pekilo-sana muuten tarkoittaa homesientä, joka muuttaa sellun eläinravinnoksi kelpaavaksi proteiiniksi.

100 000 turistia, 10 miljoonaa euroa

Pari kilometriä Pekilosta länteen sijaitsee Mäntän kuvataideihmeen toinen kivijalka, Serlachius-museo. Tai oikeastaan kaksi museota, vanhaa taidetta esittelevä Gösta ja nykytaiteelle pyhitetty paviljonki.

Syrjäisessä museossa vierailee vuosittain yli 100 000 ihmistä, mikä on samaa suuruusluokkaa pääkaupunkiseudun suurten museoiden kanssa.

– Mänttä sijaitsee matkalla ei mihinkään. Tänne on tultava varta vasten. Ajattelemme museotamme matkailulogiikan kautta. Yritämme rakentaa paketteja, jotka kiinnostavat yleisöä, johtaja Pauli Sivonen selittää muhkeita yleisömääriä.

Sivonen tarkoittaa sitä, ettei pelkkä laadukaskaan taide riitä. Ruoan pitää olla samaa tasoa, samoin majoituksen. Museo on helpottanut saapumista Mänttään linja-autolla, joka lähtee Tampereen juna-asemalta.

mänttä5.jpg
Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen.Juha Kivioja / Yle

Serlachius-museot on laskenut, että museoiden kävijät jättävät paikkakunnalle vuosittain lähes 10 miljoonaa euroa. Onko Mänttä siis muuttunut tehdaskaupungista taidekaupungiksi myös taloudellisesti?

– Työllistämme noin 50 ihmistä. Päälle tulevat kerrannaisvaikutukset ravintola- ja majoituspalveluissa. Kulttuuri ja taide ovat siis myös työllisyysmielessä iso juttu, vaikka emme tietenkään pääse samanlaisiin lukuihin kuin tehdas.

mänttä2.jpg
Ripustus on täydessä vauhdissa ennen Kuvataideviikkojen avajaisia.Juha Kivioja / Yle

Kaupunki on päässyt vähällä

10 miljoonaa euroa on kuitenkin niin suuri summa, että voisi olettaa Mäntän keskustan kukoistavan ja liike-elämän porskuttavan. Perjantaisena iltapäivänä vaikuttaa kuitenkin aika hiljaiselta.

– Mänttä on myös tyypillinen pieni paikkakunta, jossa kivijalkayritykset ovat pulassa. Ihmiset ajavat ideaparkkeihin ostoksille ja yrittäminen on vaikeaa. Turistien tuomat eurot pyörittävät joitakin alan firmoja, mutta vaate- tai lamppukaupan on löydettävä asiakkaat mänttäläisistä, pohdiskelee museonjohtaja Pauli Sivonen.

Mäntän työttömyysprosenttia on viidentoista tienoissa eli korkeampi kuin maassa keskimäärin. Taloustilanne on vaikea, se myönnetään kaupungin johdossakin.

– Aika tiukkaa on. Ja kun niukkuutta jaetaan, joudutaan miettimään myös kulttuuripanostuksia. Onneksi voimakasta vastakkainasettelua esimerkiksi sosiaalipalveluiden ja kulttuurin välillä ei ole ollut, sanoo kulttuurijohtaja Arto Juurakko.

Mäntän kaupunki on päässyt kulttuuripanostuksissa vähällä. Serlachius-säätiö on varakas ja rahoittaa toimintansa ilman verovaroja. Kuvataideviikkoja kaupunki tukee 30 000 eurolla.

– Raha tulee korkoineen takaisin matkailijoiden myötä, sanoo kulttuurijohtaja Juurakko.

Kadonneiden tehdastyöpaikkojen täyttäjäksi ei kulttuurimatkailusta silti Mäntässäkään ole.

– Ei korvaajaksi, mutta hyvä apu se on. Ja totta kai paikkaunta erottuu taideimagonsa ansiosta. Tuskinpa itsekään olisin osannut Mänttään hakeutua, jos ei kaupungilla olisi niin selkeä maine hyvänä kulttuurikaupunkina, sanoo vuosi sitten työssään aloittanut kulttuurijohtaja Arto Juurakko.