Punkkien tiukan otteen salaisuus selvisi – Tutkija antoi punkkien juosta ihollaan

Punkki kiinnittyy ihoon samalla aineella, joka tekee kirpusta mestarihyppääjän.

punkit
punkki ja tulitikku
Punkki on pieni, mutta veriateria pullistaa sen jopa 135-kertaiseksi. Yle

Saksalaisessa tutkimuksessa on selvinnyt ominaisuus, jonka ansiosta punkki ei hevillä lipeä ihmisen iholta edes ennen kuin on ryhtynyt imemään verta. Syystä on aiemmin esitetty monia teorioita, mutta tarkoissa mikroskooppitutkimuksissa selitys löytyi punkin kynsien välistä.

– Yleisimmin on arveltu, että punkin jalkojen päässä olevat kaksi kynttä lukkiutuvat yhteen. Meidän tutkimuksemme osoittaa, että jaloissa on tarramaisia ominaisuuksia, sanoo Dresdenin teknisen yliopiston entomologi Dagmar Voigt.

Punkki viettää 90 prosenttia 2–4-vuotisesta elämästään sokeana ruohikossa. Kun vihdoin tulee tilaisuus aikuiselämän ainoaan veriateriaan, otteen ei auta lipsua, olipa pinta millainen tahansa.

Punkin jaloilla on voitava tarttua niin eläimen karvaan kuin ihmisen ihoon. Punkki vaeltaa jopa tunteja löytääkseen sopivan kohdan, johon kannattaa iskeä imukärsä, ja matkan varrella täytyy torjua isäntäeläimen rapsutusyritykset.

Jalkojen on myös kyettävä kannattelemaan verestä paisuvan ruumiin paino. Naaraspunkki voi kasvaa ateriastaan jopa 135-kertaiseksi.

Kimmoisa proteiini selittää tarrajalat

Punkilla on neljä joustavaa jalkaparia. Jokaisen jalan päässä on kaksi kaarevaa kynttä, joilla punkki nipistää otteen esimerkiksi karvasta. Kynnet ovat hyvin taipuisat, mutta napsahtavat takaisin paikoilleen jousen tavoin.

Voigt ja hänen kollegansa Stanislav Gorb havaitsivat, että kynsien välissä laskoksilla on pieni tyyny. Se avautuu kuin viuhka ja tarraa lujasti sileään pintaan. Ihmisen iho on sellaiseksi juuri sopiva, mutta ote osoittautui pitäväksi jopa lasilla.

Tyynyjen pinnalla on muista hyönteisistä tunnettua resiliiniä, erittäin kimmoista proteiinia. Sen ansiosta kirppu pystyy huimiin loikkiin.

Punkille resiliinin ja tyynyjen laskosten yhdistelmä antaa varsinaiset tarrajalat. Tehoa lisää tyynyjen pienistä huokosista erittyvä neste.

Tavoitteena punkinkestävät materiaalit

Naaraspunkeilla on enemmän pitovoimaa kuin uroksilla, ja naaraan kynnet ja niiden väliset tyynyt ovat monimutkaisempia, kertoo Voigt. Hän arvelee, että evoluutiolla on ollut yksinkertainen syy: naaraiden on kyettävä pysymään iholla pitempään kuin uroksien, jotka imevät vähemmän verta.

Osana tutkimustaan Voigt antoi punkkien vaeltaa vapaasti ihollaan, mutta ei pelkästään tieteellisestä intohimosta. Hän uskoo, että hänen tuloksistaan on apua, kun luonnossa vaeltaville pyritään kehittämään vaatemateriaaleja, joiden pinnalta punkkikin lipeää.

Tutkimus on luettavissa vapaasti Journal of Experimental Biology (siirryt toiseen palveluun) -lehdestä. Samassa lehdessä on myös tutkimuksesta kertova artikkeli (siirryt toiseen palveluun).

Lisää luettavaa punkeista

Punkit ovat olleet aiheena useissa Ylen jutuissa viime viikkoina. Turun yliopiston laaja punkkitutkimus kertoi, että lähes joka viides punkki kuljettaa borrelioosibakteeria. Punkit myös tarttuvat lähes eläimeen kuin eläimeen, ja saavat siltä kyydin uusille aleille.

Borrelioosia vastaan ei ole rokotusta, mutta puutiaisaivotulehdukseen on, kunhan sen ottaa ajoissa. Punkkien levittämien tautien aiheuttama pelko on kuitenkin suhteetonta sanovat asiantuntijat.

Voit testata tietosi punkeista Akuutti-ohjelman juuri julkaistussa testissä.

_Tarkennettu 8.6. klo 12.50: Aikuinen naaraspunkki syö vain kerran, ennen munintaa. Koko elinkaarensa aikana, ennen uusia kehitysvaiheita, punkki syö kolmesti. _