Kerrostalo täyttyy taiteella kesäksi – syksyllä talo ja teokset jyrätään maan tasalle

Perhesurma, kukkiva puu, muovivatsainen valas ja lähiömuistoja. Esimerkiksi näitä tarjoilee Mäntyharjun erikoinen taidenäyttely.

kulttuuri
Taiteilija Essi Ruuskasen seinämaalaus kerrostalon seinässä
Taiteilija Essi Ruuskasen seinämaalaus ohjaa näyttelyvieraat oikeaan taloon Mäntyharjulla.Esa Huuhko / Yle

Mäntyharjun keskustassa, osoitteessa Keskustie 19 seisoo punatiilinen, 1980-rakennettu kerrostalo. Vielä vuosi sitten talossa oli asukkaita, mutta huonokuntoinen talo sai purkutuomion. Ennen viimeistä henkäystään talolla on vielä yksi käyttötarkoitus: 26 taiteilijaa rakentaa talon kesän ajaksi täyteen taidetta.

– Taiteilijoilla on ollut vapaat kädet toteuttaa tänne mitä itse haluavat, tuottaja Anu Yli-Pyky sanoo.

Kun taloon kävelee sisälle, on heti selvää, ettei siellä enää asuta. Kaikissa asunnoissa on hyytävän kylmä, kylmempi kuin ulkona. Mikkeliläinen taiteilija Pirita Lautala on juuri kävellyt Mäntyharjun juna-asemalta Keskustien kaksioon, joka hänen on määrä täyttää teoksillaan.

– Aloittaisikohan kahvin juonnilla, vai ryhtyisikö heti töihin, Lautala hytisee.

Kaksiossa on jo kirkkaan keltaisia keinuja, ikkunaan maalattuja keltaisia tyttöhahmoja ja mustaa pitsiä. Työn alla on musta koira, joka vahtii eteistä. Purkutalo sopii Lautalalle hyvin, sillä hän käsittelee töissään muutenkin muistoja.

– Nämä ovat lähiömuistoja. Ihmiset ovat kokeneet täällä, eläneet elämäänsä. Siihen liittyy hirveän monenlaisia asioita. Kartoitan työssäni elämän valo- ja varjopuolia, Lautala sanoo.

Pirita Lautala tekee ruosteisia keinuja vaatekaappiin.
Pirita Lautala tekee ruosteisia keinuja vaatekaappiin.Esa Huuhko / Yle

Perhesurma ja kukkiva puu

Nopea vilkaisu naapurikämppiin paljastaa, että nykytaide on monenlaista. Kirsimaria E. Törönen-Ripatti piirtää tinneritusseilla yhtä huonetta täyteen karttoja paikoista, joihin terroristit ovat hyökänneet viime aikoina. Susanna Pälviän keskeneräisessä taidekodissa yhden huoneen täyttää katosta lattiaan kasvava, aidoista oksista koottu puu.

– Se alkoi tehdä lehtiä viime viikolla, vaikka oksat on katkottu jo aikoja sitten, Yli-Pyky kertoo.

Anna Pekkalan huoneistossa katosta roikkuu kala, jonka sisukset ovat täynnä muovia. Selvä kannanotto.

Pekkalan huoneiston keittiö pysäyttää. Keittiön oveen on lyöty veitsi. Keittiön pöydän ääressä on nalleperhe, pöydän ylle lysähtäneinä, verilammikossa. Perhesurma. Asunnossa yhä leijuva, aito, piintyneen tupakan haju tekee näystä todellisen, vaikka pöydän ympärillä on nalleja.

Kake Randelin asui ennen täällä

Samaan aikaan yläkerran asunnosta kuuluu iloista musiikkia. Projektin ainoa kutsuttu taiteilija, ja ainoa harrastajataiteilija, työstää siellä omaa Hall of Fameaan. Mäntyharjun oma poika, muusikko Kake Randelin taiteilee siellä entisessä kodissaan.

– Tämä oli minun ensimmäisen perheeni ensimmäinen asunto. Poikani syntyi, kun asuimme tässä kodissa. Vaikka täällä on nyt todella hyytävän kylmä, niin minulla on lämmin suhde tähän taloon.

Randelin asui talossa 1980-luvun alussa kun kaikki oli uututtaan kiiltävää. Ura muusikkona ponnahti siivilleen niinä vuosina. Nyt hän maalaa kultamaalilla seinään, joka aikoinaan kantoi ensimmäistä kultalevyä.

– Tässä oli vaatekaappi, mutta se on otettu pois, ja nyt teen tähän tällaista Hall of Famea. Jokainen näkee siinä, mitä haluaa, mutta minusta sen nimi voisi olla tie taiteeseen, Randelin sanoo.

Kaek Randelintaideteoksensa äärellä
Kake Randelinin viimeistelee omaa Hall of Fameaan.Esa Huuhko / Yle

Randelinilla ei ole vielä naapureita, sillä suuri osa taiteilijoista on tulossa töihin vasta ensi viikolla. Talo avataan yleisölle 17.6. ja sisään pääsee ilmaiseksi. Syksyllä talo jyrätään maan tasalle.

Kerrankin saa hajottaa

Jos Randelin on hieman haikeissa tunnelmissa, kun pala historiaa moukaroidaan näyttelyn jälkeen maan tasalle, niin alakerrassa Henrik Härkönen ottaa tilanteesta kaiken irti. Käytössä on taltta ja vasara, betoni pöllyää ja seinä murenee.

– Mitään gallerian seiniä ei pystyisi hakkaamaan tällä tavalla. Ajatus purusta mahdollistaa sen, että nyt saa hajottaa, Härkönen sanoo.

Härköstä ei liikauta se, että hänen hajottamalla luoma taiteensa joutuu sekin lekan alle. Siinä vaiheessa teoskuvat on otettu ja teos voidaan hävittää joka tapauksessa. Taiteen ei tarvitse olla ikuista, Härkönen sanoo. Purkutalo on myös kiinnostava ympäristö taiteelle.

– Jos tämä olisi galleria, niin ihmiset odottaisivat, että siellä on taideteos ja tätä ja tuota. Mutta koska tämä on ollut jonkun koti, niin se on ehkä henkilökohtaisempi ja mielenkiintoisempi ympäristö.

– Se on vähän sama kuin elämässäkin, ettei mennyttä aikaa voi saada takaisin. Sitä voi muistella, mutta siihen ei voi palata, Randelin sanoo.

Taiteilija Henrik Härkönen hakkaa taideteosta betoniin.
Henrik Härkönen takee taideteostaan betoniseinään järein työkaluin.Esa Huuhko / Yle