Petoeläimet ovat palanneet Helsingin saaristoon – kokonaiset lintuyhdyskunnat menettävät poikueitaan

Helsingin saaristossa on runsaasti lintuja, mutta minkit, supikoirat ja paluun tehneet petolinnut uhkaavat poikueita. Myös veneilijät voivat häiritä pesintää.

linnut
Haahka on rakentanut pehmeän pesän.
Haahka on rakentanut pehmeän pesän.Antti Halkka

Vuosien laajamittaisesta lintujen rengastustyöstä tunnettu Matti Luostarinen kiinnostui linnuista jo pikkupoikana, kun hänen kotitalonsa ullakolla Helsingin Kaartinkujalla pesi puluja. Poika avasi linnuille ikkunat, että ne pääsivät sisään, ja rakensi niille heinillä vuorattuja pesälaatikoita.

Luostarinen onnistui jopa hautomaan itse pulun munan lego-talossa patterin lämmössä. Kun munasta kuoriutui poikanen, hän vei sen muiden pulujen luokse.

Tämä tarina, ja myös muiden lintuharrastajien kokemuksia kerrotaan keskiviikkona julkaistussa kirjassa "Lukuja luodoilta – Helsingin saaristolinnut nyt ja ennen". Kirjan keskeistä sisältöä ovat myös tiedot lintukantojen kehityksestä vuosina 1996-2013. Luvut perustuvat Luostarisen laskentoihin.

Merikotkan paluusta on merkkejä

Nykyään Luostarinen työskentelee eläintenhoitajana Korkeasaaren eläintarhassa. Lomat hän viettää lintuja rengastaen.

Luostarisen mukaan saariston lintuyhdyskuntien parhaat vuodet olivat 2000-2010, mutta tämän jälkeen monilajiset lintukoloniat ovat vähentyneet. Hän uskoo, että lajien yksipuolistuminen jatkuu tulevaisuudessa monestakin syystä.

– Monet saaret ovat tyhjentyneet linnuista, vaikka paikallisesti niitä saattaa olla runsaasti joillakin saarilla. Kun esimerkiksi merikotkia pakenevat haahkat pakkaantuvat sisäsaaristoon, voi näyttää siltä, että niitä olisi todella paljon, vaikka ne ovat vaan lähteneet ulkomereltä pois, Luostarinen sanoo.

Merikotka lennossa
Merikotka on maamme suurin petolintu.Kalle Heikkinen / Yle

Merikotkan paluusta Helsinkiin on todellakin merkkejä. Viime vuonna yksi pari onnistui pesimään Isosaaressa. Tänä vuonna uutta pesää ei ole löydetty, mutta merikotkista on tehty useita havaintoja saaristossa ja kaupungin alueella.

– Vaikka ne eivät pesi aivan kaupunkirakenteen tuntumassa, ne vierailevat entistä rohkeammin myös kaupungin lähellä. On mahdollista, että jokin pari asettuu vielä lähemmäksi keskustaa, sanoo ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen Helsingin kaupungin ympäristöpalveluista.

Valkoposkihanhikanta on jo taittunut

Pakarinen on Lukuja luodoilta -kirjan päätoimittaja ja itsekin aktiivinen lintuharrastaja. Hänellä on hieman myönteisempi näkemys Helsingin saariston linnuston tulevaisuudesta kuin Luostarisella.

– Saariston linnustolla menee keskimäärin hyvin tällä hetkellä. Olemme saaneet tänne isoja ja näyttäviä lajeja. Valkoposkihanhi on runsastunut niin, että se kuuluu saaristolintujen viiden runsaimman lajin joukkoon. Merimetso taas on paluumuuttaja, joka ei vielä pesi Helsingissä, mutta naapurikunnissa kyllä, Pakarinen sanoo.

Valkoposkihanhet tarvitsevat tuoretta ruohoa.
Valkoposkihanhet tarvitsevat tuoretta ruohoa.Vesa Marttinen / Yle

Luostarisen havaintojen mukaan valkoposkihanhien kanta on kuitenkin jo taittunut vuoden 2010 huipusta, eikä se enää kasva. Tarkkaa lukumäärää hän ei osaa sanoa, sillä vuoden 2013 jälkeen hän on käynyt rengastamassa noin sadalla saarella entisen neljänsadan saaren sijaan.

Vuonna 2013 Helsingin saarilla ja luodoilla pesiviä pareja oli noin seitsemänsataa. Pakarisen mukaan lintukannoissa ei kuitenkaan ole tapahtunut kovin suuria muutoksia tämän jälkeen.

Minkki tappaa enemmän kuin se pystyy syömään, ja jättää poikaset mätänemään, koska sillä menee tappovietti päälle tuolla lintuluodoilla.

Lintujen rengastaja Matti Luostarinen

Muita yleisiä lajeja Helsingin saaristossa ovat nauru- ja kalalokki sekä haahka, niitä on jo yli tuhat paria. Kala- ja lapintiiroja on yhteensä noin 1500 paria. Nämä tiirat tilastoidaan yhdessä, koska ne ovat niin samannäköisiä, että niitä on laskentatilanteessa vaikea erottaa toisistaan.

Osa uhanalaisista pärjää Helsingissä muuta maata paremmin

Mutta kaikilla lintulajeilla ei mene yhtä hyvin kuin valtalajeilla, Pakarinen sanoo.

– Jotkin sorsalinnut eivät ole saaristossa ihan omimmilla alueillaan, kuten esimerkiksi haapana. Tukkasotka on ollut joskus runsas, mutta nyt se on vähentynyt. Myös pilkkasiipi on selvästi taantunut.

Selkälokki lentää Haminan Lupinlahdella.
Helsingin saaristossa pesi noin 130 selkälokkiparia vuonna 2013.Raine Martikainen / Yle

Hyvää Helsingin saariston tilanteessa on Pakarisen mukaan se, että jotkut uhanalaiset lajit pärjäävät siellä keskimäärin paremmin kuin muualla maassa.

– Selkälokki tuottaa aika hyvin poikasia sekä saaristossa että talojen katoilla, ja ulkosaariston kivikoissa pesivä riskilä näyttää hieman runsastuvan Helsingissä, vaikka muualla se taantuu.

Pedot uhkaavat monipuolista lajistoa

Merikotkan lisäksi muitakin ennen vainottuja petolintuja on palannut Helsingin saaristoon. Näitä ovat muun muassa kanahaukka, huuhkaja ja korppi.

– Jos ne johonkin saareen asettuvat, niin ympäristön luodot tyhjenevät linnuista. Molempia ei voi saada - siis että olisi sekä saalistavia petolintuja että runsaita lintukolonioita. Myös harmaa- ja merilokit syövät toisten poikasia aika suvereenisti pois ja vaikuttavat yksipuolistavasti linnustoon, Luostarinen sanoo.

Kalalokin kelpaa pesiä Harakansaarella kauniiden kukkien keskellä.
Kalalokin kelpaa pesiä Harakansaarella kauniiden kukkien keskellä.Marianne Saviaho

Lintupoikueita uhkaavat myös vieraslajit, kuten supikoira ja minkki. Luostarinen toivoo, että erityisesti minkkiä pyydystettäisiin nykyistä enemmän.

– Ne ovat yleistyneet saaristossa leutojen talvien vuoksi. Minkki tappaa enemmän kuin se pystyy syömään, ja jättää poikaset mätänemään, koska sillä menee tappovietti päälle tuolla lintuluodoilla. Hyvänä uimarina se pystyy siirtymään saaresta toiseen, ja se menestyy karuissakin oloissa.

Veneilijät voivat häiritä pesintää

Helsingin ympäristötarkastajan Jarmo Pakarisen mukaan veneilijät käyttäytyvät aiempaa paremmin saaristossa lintujen pesimäaikana.

– Ihmisten käyttäytyminen on viime vuosikymmeninä parantunut tässä suhteessa, että suojeltuja lintuluotoja, joissa on maihinnousukielto, kunnioitetaan aika hyvin.

Poikkeuksia kuitenkin tapahtuu. Toukokuussa Pakarinen sai kuulla havainnoista, joiden mukaan Vuosaaren sataman kupeessa sijaitsevassa Kalkkisaaressa olisi pyydystetty haavilla linnunpoikasia ja kerätty pesistä munia.

– Epäilys on, että tämä kuuluu itä-aasialaiseen keittiöperinteeseen, että jo haudottuja munia ja vastakuoriutuneita poikasia voidaan laittaa ruuaksi.

Ihmistä pelästyneiden emojen poissaolo voi aiheuttaa sen, että munat jäähtyvät kesken haudonnan.

Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Jarmo Pakarinen

Matti Luostarisen mielestä veneilyn lisääntyminen ylipäätään on uhka pesiville linnuille. Hänen käsityksensä veneilijöistä ei ole yhtä hyvä kuin Pakarisen.

– On valitettavan yleistä, että kielloista huolimatta rantaudutaan rauhoitetuille saarille. Tänäkin keväänä olen huomannut, että noustaan onkimaan pienillekin kiville piittaamatta linnuista mitään. Se on minun mielestäni jännää, kun sinne luodolle pitää kuitenkin mennä veneellä, niin miksei sitten heitetä ankkuria ja ongita veneestä luodon vieressä?

Kalalokit eivät ole saaristossa yhtä yleisiä kuin kaupungissa.
Kalalokit eivät ole saaristossa yhtä yleisiä kuin kaupungissa.Antti Halkka

Pakarinen ja Luostarinen kehottavat veneilijöitä kunnioittamaan lintujen pesimärauhaa. Rauhoittamattomille saarille voi toki mennä, kunhan pysyttelee etäällä pesivistä linnuista.

– Ihmistä pelästyneiden emojen poissaolo voi aiheuttaa sen, että munat jäähtyvät kesken haudonnan, tai varis tai muu pesärosvo rikkoo tai vie ne, Pakarinen sanoo.