Katso video vaappuvasta partiosta: Ankkarykmentti ratsaa pensaat ja pistelee poskeensa lehtokotilot

Mari Laitinen opetti ankkansa syömään lehtokotilot pihapiiristä. Sen jälkeen pihassa on näkynyt vain yksittäisiä kotiloita.

puutarhanhoito
Ankkaryhmä on lehtokotiloiden surma!
Ankkaryhmä on lehtokotiloiden surma!

Ensimmäiset ankat tulivat alun perin huvin vuoksi Mari Laitisen ja Antti Markkulan perheeseen pari vuotta sitten. Pian pariskunta huomasi niiden popsivan lehtokotiloita.

Ankkoja alettiin opettaa pihan putsaamiseen kotiloista. Nyt perheessä asuu kahdeksan ankkaa – viisi tyttöä ja kolme poikaa.

Ankkapartio vaappuu kaakattaen Laitisen tai Markkulan perässä joka päivä vähintään yhden kierroksen omalla tontilla olevan lammen ympäri. Reissulla ne napsivat nokkaansa tehokkaasti kaikki lehtokotilot, joita pensaista löytyy.

– Ankat ratsaavat puskat todella hyvin, kun menemme puutarhan puolelle. Meillä ei enää näy kuin joitakin yksittäisiä lehtokotiloiita silloin tällöin, kertoo Laitinen.

Laitisen ankat ovat olleet työn touhussa jo keväästä lähtien. Suomessa lehtokotiloiden herääminen ja liikkeellelähtö on kuitenkin myöhästynyt tänä vuonna poikkeuksellisen kylmän kevään takia. Esimerkiksi muninta on eteläisessä Suomessa noin 2–3 viikkoa tavanomaista jäljessä sellaisilla alueilla, joilla on ollut kuivaa, sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon eläkkeellä oleva intendentti Ilmari Valovirta.

Kotilolle suotuisa kesä olisi vaihteleva: se hyötyisi eniten, jos joka toinen viikko olisi sateinen ja joka toinen aurinkoinen.

Runsain kanta on maan eteläosassa. Runsas kanta tekee helposti vahinkoja puutarhassa.

Laitisen ja Markkulan pihapiirissä nilviäiset ovat kuitenkin suurta herkkua.

Välillä katsottiin leffaa niin, että ankkatytöt nukkuivat meidän ihmisten rinnuksilla tai vieressä sohvalla.

Mari Laitinen

– Muikut ovat suurinta herkkua, mutta lehtokotilotkin maistuvat ankoille tosi hyvin, sanoo Mari Laitinen.

Ankka vaatii huolellista ja osaavaa hoitoa

Ensimmäiset ankat tulivat taloon heti Laitisen ja Markkulan muutettua Lahden Kaukkariin kaksi vuotta sitten. Pariskunnan entinen esimies toi tuomiseksi kaksi aikuista ankkaa.

Hopon ja Hannun oli tarkoitus päätyä syksyllä pataan. Toisin kävi.

– Pian olimme rakentamassa niille koppia talveksi. Keväällä Hopo alkoi munia, joten hankimme hautomakoneen.

Viime keväänä syntyneet poikaset kasvatettiin sillä ajatuksella, että ne haluavat kulkea ihmisen perässä. Osana leimautumista ihmiseen töyhtöpäinen Pingu ja Ruma Ankanpoikanen elivät elämänsä ensimmäisen kuukauden talossa pariskunnan kanssa.

– Välillä katsottiin leffaa niin, että ankkatytöt nukkuivat meidän ihmisten rinnuksilla tai vieressä sohvalla. Ne hiippailivat talossa periaatteessa vapaana. Toki ankat myös kakkivat sisälle, mutta sitten vaan siivosimme jäljet.

Nuorista ankoista tulikin sellaisia, että ne haluvat toimia ihmisen kanssa ja kulkea ihmisen mukana sen sijaan, että juoksisivat karkuun.

Ankat osaavat temppuja

Laitinen on kouluttanut ankkojaan naksutinkoulutus-tekniikalla, joka perustuu palkitsemiseen ja positiiviseen vahvistamiseen.

– Nuori ankkaherra Pii osaa tökkiä palloa, kunhan sillle tarjotaan siitä palkkana esimerkiksi kurkkua, kertoo Laitinen.

Aikuisena tulleet Hopo ja Hannu eivät ole kovin sosiaalisia. Liharotuinen, valkoinen Luna on ahnein ja tulee ruuan perässä mihin tahansa.

– Jade on perheen korppi, sillä on hyvä tasapaino ja se osaa istua taitavasti ihmisen käsivarren päällä. Pingu ja Ruma ovat nössöjä oman parven keskuudessa, vaikka ovatkin rohkeita tuttujen ihmisten seurassa.

Nuori ankkaherra Pii osaa tökkiä palloa, kunhan sillle tarjotaan siitä palkkana esimerkiksi kurkkua.

Mari Laitinen

Osa ankoista osaa napata lehtokotilon puskasta, kun Laitinen osoittaa sormella kotiloa. Kanojen koulutuskurssin ensimmäisen osan käynyt Laitinen toteaa, että ankat ovat älykkäitä ja yhtä helppoja koulutettavia kuin kanat.

– Ne oppivat uusia asioita ihan yhtä sujuvasti kuin kanat. Ankat ovat yllättävän fiksuja, ne oppivat rutiinit nopeasti ja toistavat mielellään samoja asioita.

Kaakattajia kysytty myös keikkatöihin

Ankkaryhmä on kysytty sosiaalisessa mediassa vierailemaan muidenkin lahtelaisten puutarhoihin. Se ei Laitisen mukaan olisi kovin helppoa, sillä ankka on melko paikkauskollinen eläin.

– Ankat eivät todennäköisesti mielellään käppäilisi vieraassa paikassa, koska ne eivät tunne paikkaa, eivätkä koe sitä turvalliseksi.

Eviran määräämä siipikarjan sisälläpitoaika lintuinfluenssan torjumiseksi päättyi toukokuun lopussa ja ankat laskettiin pois pienisilmäisestä häkistä. Oman puutarhan kiertämistä harjoiteltiin kaakattajien kanssa, sillä taito oli unohtunut ankoilta talven aikana.

Mari Laitinen ei suosittele ankkoja kaikille, jotka haluavat päästä eroon lehtokotiloista. Ankat vaativat asianmukaisen pitopaikan ja hoidon, kuten muutkin eläimet. Pariskunnalle ankkojen hoito on osa elämäntapaa.

– Me emme voi kovin usein lähteä mihinkään, olemme ikään kuin naimisissa ankkojen kanssa. Aamulla ne pitää päästää ulos, ja illalla parvi täytyy laittaa yöpymiskoppiin. Ruoka ja vesi tarjoillaan myös aamuin illoin.