Diili diplomatiassa vai kiihdytys sodan kynnykselle? – Kaksi tapaa torpata Pohjois-Korean ohjusuhka

Yhdysvalloissa punnitaan, miten suljettu diktatuuri saadaan luopumaan ydinaseohjelmastaan.

Pohjois-Korea
Pohjois-Korean valtiollisen uutistoimiston välittämä kuva ohjuksen laukaisemisesta 30. toukokuuta.
Pohjois-Korean valtiollisen uutistoimiston välittämä kuva ohjuksen laukaisemisesta 30. toukokuuta. KCNA / EPA

Pohjois-Korea voi lähivuosina saada valmiiksi ydinohjuksen, joka pystyy iskemään Yhdysvaltoihin. Ei tule tapahtumaan! presidentti Donald Trump on twiitannut.

Miten Kim Jong-un sitten saadaan luopumaan ydinaseesta? Tätä keskustelua on käyty Yhdysvalloissa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyvässä Foreign Affairs -lehdessä pitkin kevättä.

Akateemisissa piireissä koulukuntia on kärjistetysti kaksi, pehmeä ja kova. Molemmat jakavat yhteisen olettamuksen: Pohjois-Korean johtaja on rationaalinen toimija, jonka tärkein päämäärä on turvata itsensä ja lähipiirinsä selviytyminen.

Pehmeä linja: Yhdysvaltojen on peräännyttävä

Kokemus on osoittanut, että taloudelliset pakotteet eivät pure Pohjois-Koreaan. Sotilaallinen vaihtoehto ei ole sekään mahdollinen, sillä se johtaisi humanitaariseen katastrofiin. Yhdysvaltojen ainoa vaihtoehto on tehdä diplomaattinen U-käännös ja lopettaa Pohjois-Korean sotilaallinen ja taloudellinen painostus.

Kiinan-tutkimuksen professori John Delury katsoo (siirryt toiseen palveluun), että Kim luopuu ydinaseestaan vain, jos tarve ydinasepelotteelle katoaa.

– Pohjois-Korea tulee harkitsemaan ydinasepelotteesta luopumista vasta silloin, kun se tuntee olonsa turvalliseksi, vauraaksi, ja se on ekonomisesti integroitu Kaakkois-Aasiaan. […] Washingtonin päämääränä tulisi olla neuvottelu Pohjois-Korean ydinaseohjelman jäädyttämisestä vastineeksi Yhdysvaltojen turvatakuista, professori Delury kirjoittaa.

Käytännössä Yhdysvaltojen tulisi peruuttaa sotaharjoitukset Etelä-Korean kanssa ja keskeyttää sotavoimien siirtäminen Korean niemimaalle. Vastineeksi näistä myönnytyksistä Pohjois-Korean täytyisi asteittain taipua ydinohjelman lopettamiseen.

Talous turvallisuuden edelle

Delury perustelee näkemystään sillä, että ydinaseohjelman loppuun saattaminen ei ole Pjongjangin ainoa päämäärä. Kim on ottanut tehtäväkseen myös talouden vahvistamisen. Hänen valtakaudellaan Pohjois-Koreassa on perustettu lukuisia erityistalousalueita ja viranomaiset ovat alkaneet katsoa läpi sormien mustaa pörssiä. Kim kuitenkin edelleen asettaa maan turvallisuuden kaiken muun edelle.

– Pohjois-Korean johtaja tulee laittamaan talouden etusijalle – ja avaamaan maan tarvittavalla tavalla – vasta kun hän tuntee, että hän on varmistanut asemansa kotimaassa ja neutralisoinut uhat ulkomailta.

Delury on vakuuttunut, että Trump pystyy neuvottelemaan uuden diilin Pohjois-Korean kanssa. Presidentti on pohjimmiltaan liikemies, joka on toistuvasti kertonut kannattavansa neuvotteluita. Viime vuonna Trump sanoi, ettei hänelle olisi ongelma keskustella Kimin kanssa.

Kova linja: Puheet on puhuttu

Täysin vastakkaista ajattelua edustaa Korea-tutkimuksen professori Sung-Yoon Lee (siirryt toiseen palveluun) amerikkalaisesta Tuftsin yliopistosta. Hänen mukaansa Pohjois-Korean johto arvostaa vain yhtä asiaa enemmän kuin ydinohjelmaansa: Sen omaa olemassaoloa.

Yhdysvaltojen onkin esitettävä Pjongjangille selvä uhkavaatimus: Joko maa luopuu ydinaseohjelmastaan tai edessä on konflikti maailman voimakkaimman sotakoneen kanssa.

– Ainoa toivo Pohjois-Korean riisumiseksi ydinaseista rauhanomaisesti on siinä, että maa vakuuttuu siitä, että sen täytyy joko luopua aseista ja uudistua tai tuhoutua, kirjoittaa professori Sung-Yoon Lee.

Hän huomauttaa, että erilaisia neuvotteluita on yritetty lukuisia kertoja – turhaan. Nyt kun Yhdysvaltoihin kantava ydinohjus on lähellä valmistua, Pohjois-Korea haluaa vain pelata aikaa.

– Pjongjang ei halua rauhaa tai edes rauhansopimusta. Se haluaa neuvotteluja rauhansopimuksesta. Mitä pidemmät ja tuloksettomat neuvottelut, sen parempi.

Puolueen sisäpiiri vastuuseen

Sung-Yoon Leen mielestä ainoa jäljellä oleva vaihtoehto on taloudellisen ja sotilaallisen paineen nostaminen äärimmilleen. Uhka on kohdistettava myös Pohjois-Koreaa hallitsevaan eliittiin.

– Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean tulisi yrittää vakuuttaa Pjongjangin eliitti siitä, että heillä on tulevaisuus vapaassa, demokraattisessa, yhdistyneessä Koreassa, ja mikäli sota syttyy, heitä pidetään vastuussa kaikista Etelä-Korean siviilikohteisiin tehdyistä iskuista.

Kiinan reaktiosta tämän koulukunnan edustajat eivät ole huolissaan. Suurvaltojen välit tulevat huononemaan, mutta loppukädessä Peking ei halua merkittävää kauppasotaa tai sotilaskonfliktia Yhdysvaltojen kanssa.

– Puuttuva elementti Yhdysvaltojen diplomatiassa Pjongjangin kanssa ei ole ollut luottamus vaan yliote – ja halu käyttää sitä, professori kiteyttää.

Ydinaseuhan taso laskisi jo sillä, että maat saisivat avattu keskusteluyhteyden.

Elina Sinkkonen

Kumpi parempi?

Kummassakin lähestymistavassa on puutteensa, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Elina Sinkkonen.

– Aggressiivisemman linjan huonoin puoli on siinä, että se ei ota huomioon, mitä tapahtuu, jos asiat eivät mene suunnitellusti. Pehmeämmässä lähestymistavassa taas luotetaan myönnytyksiin, jotka ovat poliittisesti erittäin vaikeita.

Korean niemimaata seuraava Sinkkosen katsoo, että molemmat koulukunnat aliarvioivat Kiinan merkitystä. Pehmeämpi linja kuitenkin itsessään mukailee Pekingin näkemystä Pohjois-Korean tilanteesta.

– Vaikka Kiina on viestittänyt, että ohjusuhka on Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean välinen asia, rajanaapurin tilanne on Kiinalle erittäin tärkeä. Pohjois-Korean hallinnon tunnustaminen ja neuvotteluratkaisun hakeminen vastaa sekä Kiinan että Venäjän ajattelua.

Sodan uhalla takaisin neuvottelupöytään

Diplomaattisen U-käännöksen heikkous on tutkijan mukaan siinä, että Pohjois-Korea ei välttämättä luovu ydinaseestaan, vaikka Yhdysvallat tekisi myönnytyksiä. Kimin on vaikea uskoa, että aseistariisunta parantaisi maan turvallisuutta.

Sinkkonen muistuttaa, että Pohjois-Korean johtaja on puheissaan viitannut Muammar Gaddafin kohtaloon. Libyan hallitsija luopui ydinaseohjelmastaan 2000-luvun alussa, mutta välit länsimaihin eivät parantuneet.

Tutkijan mukaan pehmeä linja voi silti onnistua – jopa epäonnistuessaan.

– Ydinaseuhan taso laskisi jo sillä, että maat saisivat avattu keskusteluyhteyden. Vaikka Pohjois-Korea ei koskaan luopuisi aseesta, maan käytös voisi neuvotteluiden myötä muuttua.

Pohjois-Korean on arvioitu saavuttavan iskukyvyn Yhdysvaltoihin 2–8 vuoden sisällä. Tutkija arvioi, että tilanne Korean niemimaalla voi pahentua ennen kuin se paranee.

– Sotilaallisen paineen lisääminen saattaa olla Yhdysvalloilta taktinen veto, jonka jälkeen palataan neuvottelupöytään. Trumpin arvaamattomuus osaltaan nostaa pelkoa voimankäytöstä, Sinkkonen sanoo.

Lähde: Foreign Affairs (siirryt toiseen palveluun)

Lue myös Ylen Aasian-kirjeenvaihtajan Mika Mäkeläisen Pohjois-Korean reissusta: Viikko propagandan pyörityksessä.

Paikalliset uskovat Yhdysvaltain hyökkäävän, mutta eivät ole siitä huolissaan

Sodasta ei tietoa, kansa uskoo voittoon