yle.fi-etusivu

Sudanilaislähtöinen Zebeida Laun kotiutui, koska päätti niin: "Älä odota, että toiset tekevät – mene itse eteenpäin"

16 vuotta sitten Suomeen tullut nainen kokee syntyneensäkin Kokkolassa.

pakolaiset
Sudanilainen Zebeida Laun tuli perheensä kanssa Kokkolaan vuonna 2001.
Zebeida Laun on kulkenut perheensä kanssa Sudanista Egyptiin ja sieltä Suomeen.Juha Kemppainen / Yle

Tyhjän luokkahuoneen lattia alkaa vähä vähältä kiiltää Zebeida Laun käsittelyssä. Koulut ovat hiljentyneet kesälomaksi, ja luokkahuoneet ehostetaan syksyä varten. Sudanilaistaustainen Laun on ollut Kokkolan kaupungilla siivoojana nyt yli kymmenen vuotta.

Hän muistelee aikaa 16 vuoden takaa. Hän haki miehensä ja kolmen pienen lapsensa kanssa YK:lta turvapaikkaa. He asuivat Egyptissä pakolaisleirillä kaksi vuotta, ja siellä heille kerrottiin ensimmäistä kertaa Suomesta.

Viikonloppuisin täällä näkee vain muutamia ihmisiä ulkoiluttamassa koiriaan. Mutta nykyään tykkään itsekin tästä rauhasta.

Zebeida Laun

– En ollut koskaan kuullutkaan Suomesta. Olimme toivoneet, että pääsisimme Amerikkaan, Australiaan tai Kanadaan, koska olin kuullut, että monet muut olivat saaneet sieltä turvallisen elämän. Aluksi sanoin, että eeeen minä halua mennä Suomeen. Mieheni sanoi, että mehän kaipaamme turvallista paikkaa, eikä Egypti ole sellainen. Sanoin: Okei, mennään ja katsotaan, mitä tapahtuu, Zebeida Laun hymyilee.

Heille oli kiintiöpaikka Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa. Se oli perheelle hyppy tuntemattomaan. Egyptin ihmisvilinän ja hälinän vaihtuminen pienen kaupungin rauhalliseen elämään oli kieltämättä Launin perheelle hämmästys.

Haluan näyttää suomalaisille, että Kokkola on minun kotini. Jos joku sanoo, että on syntynyt täällä, voin sanoa, että niin olen minäkin.

Zebeida Laun

– Kun saavuimme Kruunupyyn lentokentälle ja lähdimme ajamaan sieltä Kokkolaan, näin vain metsää. Mietin, että missä kaikki talot ovat ja missä on se kaupunki. Kokkola on pieni paikka, ja viikonloppuisin täällä näkee vain muutamia ihmisiä ulkoiluttamassa koiriaan. Mutta nykyään tykkään itsekin tästä rauhasta, Laun sanoo silmät loistaen.

"Ole kuin suomalainen"

Zebeida Launin perheeseen syntyi Kokkolassa vielä kaksi lasta. Perhe on juurtunut Kokkolaan, eikä Zebeida ole koskaan ajatellutkaan muuttavansa muualle.

– Haluan asua Kokkolassa, koska YK on tuonut minut suoraan tänne – se on silloin minun paikkani. Haluan näyttää suomalaisille, että Kokkola on minun kotini. Jos joku sanoo, että on syntynyt täällä, voin sanoa, että niin olen minäkin, Zebeida Laun nauraa.

Kun suomalaiset menevät aamulla töihin, pitää herätä heidän kanssaan ja mennä töihin.

Zebeida Laun

Zebeida nauraa paljon, se kuvastaa hänen elämänasennettaan.

Viidessä vuodessa hän opiskeli suomen kielen ja ammatin, ja pääsi töihin siivoojaksi. Hänen mielestään kotoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta, uskallusta ja hihojen käärimistä. Paras tapa on olla kuin oma naapurisi, Zebeida sanoo.

– Suomalaiselle pitää näyttää, että on ahkera ja että osaa saman kuin he. Kun suomalaiset menevät aamulla töihin, pitää herätä heidän kanssaan ja mennä töihin. Sen takia olen tyytyväinen, että olen ahkera. Vaikka minulla oli tänne tullessa pienet lapset, suoritin koulutuksen ja sain heti työpaikan.

Entistä usempi pakolainen jää sijoituspaikkakunnalle

Yhä useampi kiintiöpakolainen on jäänyt Zebeida Launin tavoin asumaan Kokkolan seudulle. Vielä parikymmentä vuotta sitten suuri osa pakolaisista muutti jopa kesken kotouttamisen Etelä-Suomeen, mutta nyt tilanne on toinen. Myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella olevat kaupungit houkuttelevat pakolaisia. Esimerkiksi Seinäjoelle on muodostunut pieni myanmarilaisten yhteisö, joka kerää muuttajia myös muualta Suomesta.

Sudanilainen Zebeida Laun on kotiutunut perheensä kanssa Kokkolaan.
Juha Kemppainen / Yle

Kokkolan ulkomaalaistoimiston toiminnanohjaaja Pirkko Kivistö arvioi, että muutokseen ovat syynä entistä paremmat opiskelu- ja työllistymismahdollisuudet sekä suuremmat maahanmuuttajaryhmät.

Zebeida Laun on juurtunut Kokkolaan osittain työn ansiosta. Myös seurakunta on auttanut.

– Ulkomaalaistoimisto ei voi edes lain mukaan auttaa kaikessa, ja TE-toimisto auttaa työaikana, mutta seurakunnasta olen saanut apua mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. He tukivat minua varsinkin silloin, kun minulla ei ollut vielä työpaikkaa.

Suomalainen ei onneksi koskaan sano, että sinä sanoit väärin. He sanovat vain: "Hyvä, että yrität".

Zebeida Laun

Laun tekee myös vapaaehtoistyötä. Kun paikkakunnalle tulee uusia pakolaisia, hän auttaa sen, minkä osaa – ja yksi tärkeä asia, minkä Laun voi antaa, ovat hänen omat kokemuksensa.

– Jos olet etäinen ja varovainen, on vaikea päästä mukaan suomalaiseen yhteisöön, koska suomalaiset ovat varovaisia. Yritän aina sanoa tänne tuleville, että menkää vain. Vaikka kieli on vaikeaa, yrittäkää puhua. Suomalainen ei onneksi koskaan sano, että sinä sanoit väärin. He sanovat vain: "Hyvä, että yrität". Se antaa sinulle voimaa. Älä odota, että toiset tekevät. Mene itse eteenpäin, Laun sanoo tiukkaan sävyyn.

Sitten hän tarttuu siivouskärryyn ja siirtyy liikuntasaliin. Vuorossa on ikkunoiden pesu.