Moikka! Mitäs teille sais olla? – Teitittelet tai et, pieleen menee aina

Kansainväliset kielentutkijat kokoontuvat keskiviikkona Helsinkiin miettimään, miten ihmisiä pitäisi puhutella. Sen kun tietäisikin.

teitittely
Saako teitä sinutella?
Stina Tuominen / Yle

Helsingin yliopiston tutkija ja suomen kielen yliopistonlehtori Hanna Lappalainen on antanut opiskelijoilleen tehtäväksi tarkkailla, miten heitä puhutellaan.

– 25-vuotiaat opiskelijat ovat huomanneet, että heitäkin teititellään. On tiettyjä firmoja, joissa on annettu ohjeistus teititellä kaikkia itseään vanhempia. Nyt halutaan olla teititteleviä eurooppalaisia, kuten Ranskassa, Saksassa ja Venäjälläkin.

Suomessa ajatellaan edelleen, että vanhempia ihmisiä kuuluisi teititellä. Puhuttelua tutkiva Lappalainen on kuitenkin huomannut, että varsinkin 1960 -luvulla nuoruuttaan viettäneissä on paljon heitä, jotka eivät halua tulla teititellyiksi.

– Silloin 60-luvulla Ruotsista tuli vahva sinutteluaalto. Osa vierastaa teitittelyä, koska se saa tuntemaan itsensä vanhaksi. Koetaan, että teitittely korostaa ikää. Ja nyt sitten parikymppisiä opetetaan teitittelemään, Lappalainen sanoo.

Entä, mitäs tänne saisi olla?

Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus sanoo, että teitittelyn asema muuttuu koko ajan. Koska teitittely on monelle vaikeaa tai vaivaannuttavaa, keksii suomalainen kaikenlaisia kiertoilmaisuja.

– Saatetaan välttää sekä sinuttelua että teitittelyä. Voidaan esimerkiksi sanoa ”mitäs tänne saisi olla?”. Jätetään se persoonapronomini pois tai käytetään passiivirakennetta.

Isotalus muistuttaa, että sinuttelulla ja teitittelyllä viestitään suhtautumista toiseen henkilöön. Myös katseet, eleet ja äänenpainot vaikuttavat.

– Esimerkiksi, kun henkilö menee valittamaan jostakin asiasta, niin sitten saattaa rekisteri muuttua teitittelyksi. Sillä tavalla luodaan etäisyyttä ja viestitään tietynlaista kielteistä suhtautumista.

Hei Pekka, meillä on sinulle tarjous

Teitittely ei sovi netti-ilmaisuun eikä sosiaalisen median formaattiin. Somen kieli on kotoisin puhutusta kielestä. Professori Pekka Isotalus uskoo, että jo tämänkin vuoksi kehitys jatkuu kohti sinuttelua.

– Mainoskirjeissäkin on jo tosi pitkään pyritty jäljittelemään kahdenkeskeistä juttelua.

Puhuttelua tutkiva Hanna Lappalainen on huomannut, että myös viranomaiskirjeenvaihdossa ja virallisissa lomakkeissa teitittely on ihan muutaman viime vuoden aikana vaihtunut sinutteluun. Muutokset herättävät ristiriitaisia tunteita. Varsinkin etunimellä puhuttelu, jota käytetään markkinoinnissa, koetaan hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi.

– Tässä reagoidaan yleiseen ilmapiirin muutokseen. Sinutteleva ilmapiiri on levinnyt, eikä se selvästikään ole vahinko. Sinuttelu on esimerkiksi selkeämpi sellaiselle henkilölle, joka ei osaa kunnolla suomea, Lappalainen muistuttaa.

Sinunkaupat kelpaavat televisiohaastatteluissa

Suomessa oman ikäistään on vaikea teititellä. Pekka Isotaluksen mukaan mediassakin poliitikot alkavat olla pian viimeisiä teititeltäviä.

– Enemmän kiinnittää huomiota, jos toimittaja teitittelee. Sinuttelu kertoo tasavertaisuudesta, että ollaan samalla viivalla tasa-arvoisia. Jos teititellään, asetetaan se toinen tiettyyn asemaan. Milloin Suomessa on esimerkiksi viimeksi teititelty urheilijaa?

Tutkija Hanna Lappalainen on selvittänyt tätäkin. Jos televisiohaastattelussa sekä vieras että toimittaja ovat nuorehkoja, sinuttelu ei häiritse iäkkäämpiäkään suomalaisia. Sinutella saa myös iäkkäämpää haastateltavaa, kunhan katsojalle tehdään selväksi, että on tehty sinunkaupat.

Sitä katsojien on sen sijaan vaikeampi hyväksyä, jos haastattelusta tulee sekasotku, jossa teitittelyt ja sinuttelut menevät sekaisin tai toimittaja ei osaa kunnolla teititellä, vaan tekee muotovirheitä.

– Monet ovat siitä hirveän närkästyneitä, kun he itse hallitsevat teitittelyn. Mutta voi kysyä, sujuisiko se heiltäkään tosipaikan tullen? Ei se ole helppoa, Lappalainen sanoo.

Teititellään, jotta ei leimauduta rasistiksi

Monissa ravintoloissa ja palvelutiskeissä teitittelyllä luodaan mielikuvaa paremmasta laadusta. Hanna Lappalainen uskookin, että teitittelijät eivät ole kuolemassa vielä sukupuuttoon.

– Monilla maahanmuuttajilla on hätä, että he eivät osaa teititellä, vaikka haluaisivat. He ovat omassa kulttuurissaan tottuneet, että vanhempia ihmisiä teititellään ehdottomasti. Mutta tottumattomuuden vuoksi teitittely ei onnistukaan käytännössä, vaikka halua olisi.

Lappalaisen mukaan tähänastisissa tutkimuksissa ei ole ilmennyt selvää eroa siinä, teititelläänkö asiakaspalvelussa herkemmin naisia kuin miehiä. Teitittelyn valintaan vaikuttaa asiakkaan olemus, jota myyjä pyrkii lukemaan. Vaikeaa se välillä on.

– Moni teitittelee esimerkiksi maahanmuuttajia ja vähemmistöjä ikään kuin varmuuden vuoksi, ettei vaikuttaisi rasistiselta.

Keskiviikkona Hanna Lappalainen ottaa Helsingissä vastaan 40 kielentutkijaa ympäri maailmaa. Suomessa on parhaillaan menossa Lappalaisen johtama tutkimushanke, miten ihmisiä eri maissa ja kulttuureissa puhutellaan. Ja se kiinnostaa kansainvälisestikin.