Arkkitehtiopiskelija rakentaa ensimmäista taloaan: "Hirsi ei ainakaan homehdu"

Kotiseudulleen Valkeakoskelle muuttanut arkkitehtiopiskelija Juuso Horelli päätti toteuttaa kaikki omat ajatuksensa omakotitaloasumisesta. Piti siis alkaa rakentaa omaa taloa.

rakennustyömaa
Mies seisoo keskeneräisen hirsitalonsa edessä
Mari Siltanen / Yle

Valkeakoski

Avoimesta oviaukosta Leca-harkkorappusille harppaa mies. Tummansiniseen college-paitaan ja virttyneisiin harmaisiin college-housuihin pukeutunut mies on Juuso Horelli. Hän siristää silmiään valossa, mutta hymyilee leveästi. Arkkitehtiopiskelija pääsee esittelemään ensimmäistä omaa taloaan (siirryt toiseen palveluun).

Heti alkuun on hengitettävä syvään. Paksut hirret tuoksuvat puhtaalle männylle.

– Se näyttää hyvältä ja rakennusteknisesti se on idioottivarma. Niin paljon rakennetaan riskirakenteisia taloja, jotka voi olla homeessa jo 20 vuoden päästä. Hirsi ei ainakaan homehdu.

Hirsitalon ulkonurkka, taustalla mies rappaa kivijalkaa
Mari Siltanen / Yle

Hirret myös opettivat Horellille, että joskus on tingittävä. Hän halusi rakentaa kokonaan muovittoman talon. Ensikosketus uretaanipulloon kirpaisi.

– Oli seuraavana aamuna tulossa kolme rekallista hirttä ja perustukset olivat kesken. Siellä oli vähän eristämättä reunoja. Siihen olisi ollut myös luonnonmukainen ratkaisu, mutta ei, aikataulu petti. Kyllä sen jälkeen tietysti kynnys ottaa se uretaanipullo ja paikkailla virheitä on koko ajan madaltunut. Täytyy kohta sanoa rautakauppaan, että älkää myykö sitä.

Nyt naurattaa. Uretaania ei kuitenkaan näy missään. Horelli kiirehtääkin kertomaan, ettei sitä oikeasti ole mennyt kuin pariin paikkaan. Ikkunatkin on pääosin eristetty pellavalla ja sellukuidulla.

Horellilla on silmien alla hitusen tummaa. Hetkittäin miehen ajatus katkeaa, mutta sitten punainen lanka löytyy taas. Hän aikoo nukkua kaksi kuukautta talon valmistuttua. Nyt kuitenkin rakennetaan taloa omalle perheelle.

Omat intohimot on toteutettava itse

Horellin talossa ei ole olohuonetta. Vessa on 60 senttiä leveä, koska mihin vessassa tilaa tarvitsee.

Saunaan tai sen yläpuoliseen huoneeseen ei tule lämmitystä. Saman pulpettikaton alla olevaan, mutta irralliseen rakennukseen ei vedetä vettäkään. Ei haittaa vaikka tila menisi pakkaselle. Saunan yläpuolella on valmiiksi eristetty huone, josta voi tarpeen tullessa tehdä lämpimän tilan.

Ikkunoiden päälle laitetaan ikkunaluukut aina matkalle lähtiessä tai talvella pimeällä keskieurooppalaisittain. Pimeässä ei ole nähtävää, mutta lämmityksessä voi tulla säästöä.

Talon, johon Horelli ajattelee mahtuvan lisääkin lapsia, koko on 67 neliötä.

– Jopa sellaiset, jotka ovat rakentaneet juuri sellaisen talon kuin haluavat, ovat kyselleet mitä olen ajatellut talon jälleenmyyntiarvosta. En ole suoraan sanottuna miettinyt sitä yhtään.

Nauloja ja muita työvälineitä lattialla
Mari Siltanen / Yle

Hyvin samankaltainen rakennuskanta on mietityttänyt Horellia monta vuotta. Hänellä oli ennen rakennusprojektia patoumaa.

– Asumisessa on niin paljon juttuja, joita voi muuttaa ja jotka voivat olla erilailla kuin yleensä. Minulla oli paljon ideoita, joita tarvitsi päästä kokeilemaan. Sitten tajusin, että eihän minua kukaan kotoa tule hakemaan, että ”suunnittele minulle ihan erilainen omakotitalo”. Ei jäänyt muita vaihtoehtoja.

– Oman talon rakentaminen oli silti vaikea päätös. Minulla ei kuitenkaan ole kokemusta tältä alalta. En ole koskaan rakentanut taloa.

Tilojen määrä kokoa tärkeämpää

Olohuonetta talossa ei ole, sillä Horellin perhe ei tarvitse sellaista. Nykyisenkin asunnon olohuoneessa oli pitkään pallomeri tyttärelle. Muuta käyttöä sillä ei ollut. Uuteen kotiin Horelli rakentaa yhden suuren huoneen, jonka seinällä on keittiö. Tilaan tulee pöytäryhmä ja tyttärelle leikkinurkkaus.

Alakerrassa on kaksi muutaman neliön huonetta ja yläkerrassa pari pientä tilaa lisää. Yhteen pikkusoppeen tulee telkkari ja loikoilupaikka, toiseen mahtuu vain työpöytä tietokoneelle. Huoneita on monta, mutta kaikkia ei rakennusluvassa lasketa huoneiksi niiden koon takia.

– Tärkeämpää kuin huoneiden ja asunnon koko on erilaisten tilojen määrä. Ajatellaan vaikka lapsen huonetta. Hän nukkuu siellä, tekee joskus jotain läksyjä ja ottaa vaatteet vaatekaapista. Saman asian ajaisi 12 neliön huone, mutta myös tuollainen viiden neliön huone. Vähän tiivistetymmin, mutta kuitenkin. Talossa on paljon toimintoja, jotka mahtuvat pienempäänkin tilaan.

Mikkelin Asuntomessuilla talojen keskikoko on tippunut 25 neliöllä. Horelli rakentaa taloa Valkeakosken talonäyttelyyn, jossa suurin talo on 117 neliötä.

Molemmat ovat viime vuosien kehitystä, sillä Tilastokeskuksen pidemmän ajan tilastoissa (siirryt toiseen palveluun)asuntojen pieneneminen ei näy vuoteen 2013 mennessä. Omakotitalojen keskikoko oli vuonna 1993 175 neliötä, vuonna 2003 180 neliötä ja vuonna 2013 178 neliötä. Pientaloteollisuus ry (siirryt toiseen palveluun):n mukaan viime vuosina omakotitalojen koko on hieman pienentynyt.

Rakennustyömaa opettaa sanomaan ei

Värikkäät räsymatot risteilevät upouuden puulattian suojana. Sivuhuoneessa lojuu työkalupakkeja, kasa erilaisia naulapakkauksia, jotain piuhaa, teippiä ja puutavaran pätkiä. Tulevan keittiöosuuden viereisestä nurkasta hirren päältä roikkuu lamppu, jossa on joskus ollut varjostin. Suuren ikkunan edessä seisovat kosketinsoittimet.

Mies soittaa kosketinsoittimia
Mari Siltanen / Yle

– Niitä soitetaan sellaisessa tilanteessa, kun tehdään kolmatta kertaa jotain ja alkaa tulla kirosanoja. Tulen tähän hetkeksi rauhoittumaan. Tai sitten on tulossa keikka ja on uusia biisejä harjoiteltavana.

Oman talon rakentaminen on opettanut Horellille, että hänkään ei ole kaikkivoipainen. Samaan aikaan keväällä arkkitehtiopiskelija rakensi yksin taloa, keikkaili ja kasvatti tytärtä vaimonsa kanssa. Oli pakko karsia ja miettiä asioita uusiksi. Jättää päivätyö. Oppia sanomaan ei.

Lapsen kuva kehyksissä
Mari Siltanen / Yle

Kaikki tietokonehommat ja musiikkikuviot hoituvat nyt oman kodin rakentamisen ohessa. Ja samalla tuli käyttöä vääränkokoisena tilatulle ikkunalle. Siitä tuli hyvä työpöytä.

Loppukeväästä Horelli myös palkkasi työmaalle apurin viereiseltä ammattikorkeakoulun työmaalta. Yksin hän ei ehtisi mitenkään rakentaa taloa valmiiksi talonäyttelyn alkuun (siirryt toiseen palveluun) mennessä. Pieniä omakotitaloja esittelevä näyttely aukeaa Valkeakoskella elokuun alussa.

Kun Horelli selittää eri rakennusratkaisuista, hänen kätensä viittovat eri puolille. Perheestä puhuttaessa kädet rauhoittuvat. Tähän kohtaan pitäisi kirjoittaa, että rakennustyömaa vie niin paljon aikaa, ettei Horelli juurikaan näe lastaan. Näin ei kuitenkaan ole.

– Hoidamme vaimon kanssa lastamme vuorotellen. Minulla on viikoittain päiviä, että vaan olen tyttären kanssa. Leikin legoilla ja juoksen ympäri kotia. Se on ihan elintärkeää, että pysyy jotenkin järjissään tämän jutun kanssa.