Ovatko suomalaiset tutkijat kehnoja hakijoita vai missä vika – eurooppalainen tutkimusrahoitus jää usein saamatta

Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) myöntää rahoitusta huippututkijoille ja heidän ryhmilleen uraauurtavaan tieteen tekoon pari miljardia euroa vuodessa. Suomalaisilla on huomattavasti parannettavaa ERC-rahoituksen hakemisessa.

Tiedepolitiikka, tutkimusrahoitus
Tutkimusrahoitus
Stina Tuominen / Yle

Tutkimusneuvostoon kuuluvat eri tieteelliset paneelit ja Euroopan tieteellinen neuvosto, joka koostuu 22 jäsenestä. Yhtenä heistä oli Helsingin yliopiston professori Mart Saarma vuosina 2011–2016.

Saarma oli Life Science domeenin koordinaattorina ja ERC:n varapresidenttinä vuosina 2015–2016. Virolainen Saarma oli ennen neuvostoa myös tieteellisen paneelin jäsenenä pari vuotta, jolloin hän käsitteli ja arvioi eri rahoitushakemuksia, joten hänelle on kertynyt hyvä kokemus hakemusten laadusta.

Kymmenen vuotta sitten perustetun tutkimusneuvoston budjetti on lähivuosille muhkea 13 miljardia euroa (2014–2020) eli 1,89 miljardia euroa vuonna 2017 ja nousemassa 2,2 miljardiin euroon vuonna 2020.

ERC:n rahoittamista hankkeista on poikinut kuusi Nobel-palkintoa sekä lukuisia muita palkintoja. Kaikkiaan 116 suomalaistutkijaa on saanut ERC-rahoitusta.

Professori Mart Saarman mukaan Suomi on väkilukuun suhteutettuna menestynyt varsin hyvin, Suomi on tuossa vertailussa kahdeksas, mutta saa kolme kertaa vähemman apurahoja per capita kuin Sveitsi. Parantamisen varaa siis on.

– Jos verrataan tutkijoiden menestymisprosenttia, niin Suomi ei ole kovin hyvin menestynyt, sadasta hakemuksesta saa rahoituksen vain kuusi, Mart Saarma sanoo.

Minua menestysprosentti ei vaivaa niin paljon, se kuvaa ehkä enemmän hakijan ja kansan luonnetta, että uskalletaanko ottaa riskiä.

Mart Saarma, professori, Helsingin yliopisto

Huippumaita on Sveitsi, jonka tutkijoiden hakemuksista hyväksytään 22 prosenttia. Israelilaisilla tutkijoilla tuo prosentti on 18 ja ranskalaisilla, hollantilaisilla ja saksalaisilla 15. Saarma pitää lukuja yllättävinä.

– Minua menestysprosentti ei vaivaa niin paljon, se kuvaa ehkä enemmän hakijan ja kansan luonnetta, että uskalletaanko ottaa riskiä.

Syitä suomalaisten kehnoon menestymiseen verrattuna Sveitsiin tai Israeliin voi etsiä nykyisestä tilanteesta. Koska kaksi kolmasosaa koko ERC-rahoituksesta on tarkoitettu lähinnä uransa alkuvaiheissa oleville tutkijoille, pitää näyttöjä hankkia tohtorinväitöksen jälkeen.

Aiemmin suomalaiset lääke- ja luonnontieteiden tutkijat lähtivät mielellään ulkomaille postdoc-tutkijoiksi, usein Yhdysvaltoihin, Englantiin, Saksaan tai Ruotsiin. Nyt into on laantunut.

– Enemmän ja enemmän nuoret tutkijat eivät lähde postdociksi. Se on suuri virhe, sillä postdoc-kausi on tutkijalle itsenäistymisen aika. Silloin otetaan etäisyyttä opettajaan. Sitten kun palataan takaisin, tuodaan mukanaan uusia ideoita ja itsenäisyys, Mart Saarma painottaa.

Monessa maassa ulkomailla vietettyjä tutkijavuosia pidetään miltei professuurien edellytyksenä. Samaten Euroopan tutkimusneuvoston rahoitushakemuksien läpi saamisessa painotetaan tieteellisten julkaisujen laatua ja tutkijan itsenäisyyttä. Puolet pisteistä tulee sitten hakemuksesta, jonka idean pitää olla täysin jotain uutta.

– Sen pitäisi olla askel eteenpäin siitä, missä maailmassa sen alan huippututkimus nyt on. Jotain totaalisesti uutta, joka ravistaa koko tiedemaailmaa niin kuin internet on ravistanut koko modernia yhteiskuntaa, kuvailee Mart Saarma, joka on patistellut hakijoita kunnianhimoisuuteen.

Suomalainen hakujärjestelmä ei tue

Tutkijoiden elämä on jatkuvaa rahoituksen hakemista. Suomessa isoimmat rahoitushanat ovat Suomen Akatemialla. Professori Mart Saarman mukaan kotoinen käytäntö ei tue Euroopan tutkimusneuvoston hakumenettelyä.

– Suomen Akatemian hakemus ja ERC-hakemus eroavat hyvin oleellisesti. Miksi Suomen Akatemia ei käytä samaa sapluunaa hakemuksissa? Se auttaisi ihmisiä hakemaan myös tätä ERC:tä.

Suomen Akatemian hakemus on täynnä osioita, jotka eivät suoraan liity tutkimukseen.

Mart Saarma, professori, Helsingin yliopisto

Kun tutkija saa Akatemialta tavallisesti vain yhden apurahan, Akatemian hakemukseen kootaan tutkijan kaikki alan parhaat tutkimukset ja haetaan niillä rahaa. ERC-hakemuksessa on oltava vain yksi, korkeintaan kaksi, mutta iso tutkimusidea.

– Suomen Akatemian hakemus on täynnä osioita, jotka eivät suoraan liity tutkimukseen, professori arvostelee.

Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikutus pitää arvioida etukäteen. Monen asian merkitystä ei kuitenkaan ole osattu arvioida ennalta.

Kuka tiesi, mikä on geneettisen koodin ratkaisemisen yhteiskunnallinen vaikutus, silloin kun se ratkaistiin?

– Nyt me tiedämme, että se on luonut sadan miljardin euron arvoisen uuden teollisuuden, Mart Saarma sanoo.

Tutkijat pelkäävät leimautumista

Suurin osa Suomeen saaduista tutkimusneuvoston hyväksymistä rahoituksista on tullut maan suurimpaan eli Helsingin yliopistoon. Lääketiede ja luonnontieteet ovat selvästi saaneet helpommin hakemuksiaan läpi kuin muut.

– Sosiaali- ja humanistiset tieteet ovat todella menestyneet huonosti verrattuna fysikaalisiin ja insinööritieteisiin ja life science -alaan (mm. lääketiede, biologia). Tämä vaatisi nyt hyvän analyysin, arvioi Saarma.

Kuitenkin eri alojen tutkijat hakevat yhtä paljon isoja rahoituksia tutkimusneuvostolta. Syynä saattaa olla se, etteivät tutkijat saa riittävästi tukea hakemuksiinsa omasta yliopistostaan. Suomessa myös erittäin hyvät tutkijat pelkäävät maineensa menevän, jos he eivät saa sitä rahaa. Professori Mart Saarma pitää tätä virheenä, sillä periaatteessa vain harvan pitäisi tietää hakemuksista.

– Itse asiassa vain yliopiston johto tietää, kuka on hakenut, muut eivät. Yliopiston johto ei voi kertoa nimeä, kuka on hakenut ja kuka ei ole saanut.

Huomattavasti murheellisemmaksi minut tekee se, että VTT:llä on vain yksi grant (=rahoitus) ja THL:llä on nolla ja LUKElla nolla.

Mart Saarma, professori, Helsingin yliopisto

Helsingin ja Aalto-yliopiston lisäksi kovin vähän Brysselin ERC-rahoituksia on tullut maan muille yliopistoille. Vielä heikompi tilanne on suurilla tutkimuslaitoksilla.

– Huomattavasti murheellisemmaksi minut tekee se, että VTT:llä on vain yksi grant (rahoitus) ja THL:llä on nolla ja LUKElla nolla, Mart Saarma sanoo.

Kolmasosa Euroopan tutkimusneuvoston rahoituksesta on suunnattu soveltavalle tutkimukselle.

– En sano, että ne ovat huonoja, mutta tämä herättää kysymyksiä. Onko näin, että he eivät ole hakeneet? Onko ollut väärä kuva, että ERC rahoittaa vain perustutkimusta? professori kysyy.

Suomessa ei ehkä tunneta vielä tarpeeksi hyvin ERC-rahoitusta, sillä Saarma törmää usein luentojensa jälkeen kysymyksiin, että keitä voisi lobata rahoituksen saamiseksi. Vastaus on, ettei ketään. Paneelien jäsenet ovat salaisia eli Brysseliin on turha matkustella.

Euroopan tutkimusneuvoston rahoitus on tieteen tason mittari

Hieman virolaisittain suomea puhuva Mart Saarma tuli Helsingin yliopistoon professoriksi jo vuonna 1990. Hän oli vasta neljäs ulkomaalainen professori yliopistossa tuolloin. Nyt tieteen maailma on kansainvälistynyt hurjasti noista ajoista Suomessakin.

Jos suomalainen nuori tutkija saa Euroopan tutkimusneuvoston ison rahoituksen, hänet saatetaan kutsua esimerkiksi Sveitsin huippuyliopistoon, minne haalitaan alojen parhaita ympäri maailmaa. Hyvä palkkaus ja alan huippututkimus avittavat lähtöä.

Mart Saarma vertaa ERC-rahoituksen saamista olympiamitaliin.

Jos saa tämän rahoituksen, niin se osoittaa, että olet maailman johtavien tutkijoiden joukossa.

Mart Saarma, professori, Helsingin yliopisto

– On äärimmäisen tärkeää, että suomalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset panostavat siihen, että tutkijat saavat ERC-granteja. Ja siihen, että he saavat jatkaa, koska he ovat parhaita. ERC-grant on vähän niin kuin urheilussa on olympiamitali. Jos saa tämän rahoituksen, niin se osoittaa, että olet maailman johtavien tutkijoiden joukossa.

Nämä rahoitukset myös nostavat yliopistojen arvoa erilaisissa mittauksissa, joissa yliopistoja laitetaan paremmuusjärjestykseen. Ei siis ihme, että niin ERC-rahoitusten saamisen kuin muidenkin listausten kärjessä ovat Cambrigden, Oxfordin tai Zürichin ETH yliopistot.

Opiskelupaikkaa valitessaan lahjakkaat nuoret vertailevat yliopistojen tasoa ja lähtevät sinne missä uskovat tason olevan korkealla. Professori Mart Saarma kaipaa suomalaisilta yliopistoilta enemmän tukea lupaaville tutkijoille.

– ERC pitäisi olla prioriteetti. Jos joku saa ERC-grantin, sen pitäisi vaikuttaa heti ihmisen uraputkeen. Samoin kuin olympiamitalistin elämä muuttuu palkinnon jälkeen. Meidän alalla vaan käy niin, että samalla tavalla kohdellaan voittajaa ja alkueriin jäänyttä. Laatua ja menestystä pitäisi arvostaa.

Viime vuosina suomalaisten menestys ERC-rahoituksen saamisessa on kohentunut aiempaan verrattuna. Minna Palmroth (siirryt toiseen palveluun) on Suomen Akatemian sivuilla julkaissussa blogissa arvioinut Suomen menestystä jo pari vuotta sitten. Professori Mart Saarma katsoo kuitenkin asiaa hieman eri kannalta oltuaan pitkään myös Europpan tutkimusneuvoston jäsenenä.

Acatiimi-lehden juttu fyysikko Aleksi Vuorisesta, joka sai ison ERC-rahoituksen (siirryt toiseen palveluun)