Viikinkiajan kylässä paiskittiin töitä ja herkuteltiin possunlihalla – Vapriikki vie aikamatkalle vuoteen 1017

historia
Yle Uutiset Pirkanmaa: Museokeskus Vapriikissa voi tehdä aikamatkan tuhannen vuoden taakse Pirkkalan Tursiannotkoon
Yle Uutiset Pirkanmaa: Museokeskus Vapriikissa voi tehdä aikamatkan tuhannen vuoden taakse Pirkkalan Tursiannotkoon

Pyörätien rakennussuunnitelma toi viitisen vuotta sitten näkyville varsinaisen historian aarrekätkön. Pirkkalasta, Pyhäjärven Kotolahden rannalta löytyi viikinkiaikainen hämäläiskylä.

Löytö oli niin runsas, että arkeologisia kaivauksia on sen jälkeen ollut joka vuosi ja tutkittavaa riittää pitkälle tulevaisuuteen.

Museokeskus Vapriikki herätti kylän, Tursiannotkon, henkiin asukkaineen ja rakennuksineen.

Lähimmät kylät ovat soutumatkan päässä vastarannalla, Viikissä ja Kehossa. Vähän kauempana, auringonnousun puolella, ovat Takahuhdin ja Vilusenharjun mahtikylät.

Urho, Tursian isäntä

Emäntä haettiin Roineen rannalta

Tursian isäntä Urho oli kotolahtelaisia jo monessa polvessa, mutta Aamun hän haki emännäksi Tiihalasta Roineen rannalta. Hiukan kai olivat miehen pellavahousut kosioretkellä väpättäneet.

Lähdin ihan mielelläni Untamon matkaan ... mitä nyt vähän nakkelin niskoja ja heilutin hameenhelmojani isäni hoitaessa viralliset sopimukset.

Aamu, Tursian emäntä

Nyt pariskunnalla on kymmenvuotias poika Pirkka, jonka silmissä on – ainakin äitinsä mielestä – pilkettä enemmän kuin taivaalla tähtiä

Minä olen Pirkka. Synnyin kymmenen kesää sitten, samaan aikaan kun heinää korjattiin niityltä ja Laikku-lehmä sai kaksi vasikkaa.

Pirkka, Aamun ja Untamon poika
Muinaishämäläinen viikinkiaikainen Tursiannotko savupirtti. Emäntä Aamu ja isäntä Urho istuvat, taljoja, mustat seinät, ei kkunoita
Emäntä Aamu ja isäntä Urho Tursiannotkon savupirtissä. Kymmenvuotias Pirkka on nokosilla äitinsä takana.Jussi Mansikka / Yle

Nykytutkijalle Tursiannotko, kokonainen kylä, on poikkeuksellisen hieno löytö.

– Yleensä rautakaudelta tiedetään kalmistoja. Nyt löydettiin kokonainen kylä. Taloja on ollut ainakin neljä, ja tietysti erilaisia ulkorakennuksia. Kyllä se ihan kylältä on näyttänyt, vakuuttaa Vapriikin tutkija Marjo Meriluoto-Jaakkola.

Kaivaukset Tursiannotkossa jatkuvat.

– Mahdollisuuksia on, että löydetään vielä vaikka mitä.

Arki oli kovaa työtä

Tursiannotkolaisten päivät olivat kovaa työtä kotona ja luonnossa. Varsinkin kevätpuolella teki tiukkaa ruuasta, mutta hengissä pysyttiin.

Muinaissuomalaisten kylässä syötiin ohraa ja possua sekä jonkin verran vehnää ja naurista. Kana antoi munia ja lehmä maitoa ainakin kesäisin, ja miehet myös kalastivat särvintä pöytään. Metsä antoi marjoja ja sieniä.

Teemme kovasti töitä, päivät kuluvat pellolla, metsällä, kalassa tai talon askareissa aamulta iltaan. Talvella on vähän helpompaa.

Urho, Tursian isäntä

Pirkkalassa on Marjo Meriluoto-Jaakkolan mukaan maaperä, jossa esineet ovat säilyneet hyvin.

– Se on kosteaa savimaata, joka säilyttää sarvea, luuta ja puuta, jotka eivät yleensä säily Suomen happamassa maaperässä.

– Sieltä on saatu esimerkiksi nuolenkärkiä ja lusikoita, jotka on tehty luusta, ja hirsisiä talonpohjia. Se on ihan erilaista tutkimusaineistoa kuin tähän asti missään.

Kulmilla kulki lappalaisia ja viikinkejä

Kauppamiehenä Urho tuli käyneeksi myös idässä, Rusien maalla. Aamu-emäntä ei niin pitänyt Urho pitkistä reissuista, mutta Urho odotti Pirkka-pojan varttuvan kauppamatkojensa kaveriksi.

Myytäviä turkiksia Urho sai, koska kävi metsällä. Siellä, varsinkin kotikylän pohjoispuolisilla metsästysmailla, vastaan saattoi tulla lappalainen.

Kotikylästä lännempänä taas saattoi kohdata viikinkejä, mutta eipä heistäkään juuri kahinoita tullut. Jos tuli, heistä hämäläinen kyllä selvisi, sillä hänellä oli taito käyttää miekkaa.

Miekkoja tietysti takoisin mieluiten, koristelisin keihäänkärkiä, mutta täytyy kyläläisille takoa myös veitsiä, keritsimiä, viikatteita, sirppejä, kirveitä ja kaiken maailman partaveitsiä ja parsinneuloja, joo.

Ilmari, Tursian kyläseppä

– Tältä alueelta on löytynyt paljon miekkoja. Se paljastaa, että taisteltu on ja miekkoja on arvostettu, sanoo Marjo Meriluoto-Jaakkola.

– Hämäläiseen kulttuuriin on varmasti liittynyt sellainen miekkamies yhtenä ilmiönä.

Valkea Ristus tekee jo tuloaan

Tursiannotkoon alkoi ilmestyä muitakin vieraita kulkijoita. Roomalaiskatolisia lähetyssaarnaajia alkoi liikkua näillä main ristiretkiajalla.

Tursiannotkon emäntä Aamu oli aiemmin ajatellut, että vieraista tavoista puhuvat kulkijat opetetaan pirkkalaisten tavoille, mutta niin ei käynyt. Kristilliset tavat vahvistuivat vähitellen, ja muun muassa esineiden hautaaminen vainajan kanssa kävi entistä harvinaisemmaksi.

Tursiannotkon maille, nykyisen Vanhan kirkon paikalle, rakennettiin Pirkkalan pitäjänkirkko.

Tutkija toivoo, että nyt löydettyjen aarteiden lisäksi kylästä löydetään vielä vanhoja, ajalta ennen kristinuskoa olevia hautoja.

– Me tutkijat toivomme, että vielä löytyy hautoja. Vaikka kylä ja arjen löydöt ovat arvokkaita, niin nämä kalmistot antaisivat taas täydemmän kuvan, sanoo Marjo Meriluoto-Jaakkola ja toivoo lisää rahoitusta.

– Toivottavasti tutkimuksille löytyy lisää rahaa, kun kerrankin on iso ja hyvä kohde. Pirkkalan keskusta on siirtynyt muualle, ja viikinkiaikainen aineisto on säilynyt niin hyvin.

Birckala 1017 -näyttely esillä museokeskuksessa 9.6.2017–19.8.2018.